Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä

Päätin tehdä päivän museoretken Helsinkiin (vielä kun on hieman lomaa jäljellä) katsomaan Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä - Rubens, Brueghel, Jordaens -näyttelyn Sinebrychoffin taidemuseossa. Itse asiassa vierailuni oli museossa ensimmäinen ja upeahan koko rakennus oli. Pidin myös yläkerran Sinebrychoffien "kotimuseosta". Tuntuu vain uskomattomalta, että jotkut ovat todella asuneet sellaisten esineiden ja huonekalujen keskellä... Kultaa ja kimallusta, runsautta ja koristelua.

Alakerran erikoisnäyttelyssä sai todella hyvän läpileikkauksen flaamilaisesta barokista.

(Barokki = taidesuuntaus, jota sävytti suurellisuus. Se käytti äärimmilleen venytettyjä muotoja ja selkeitä yksityiskohtia luomaan draamaa ja jännitettä kuvanveistossa, maalaustaiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa, teatterissa ja musiikissa.)

Joukossa oli tuttuja nimiä, kuten Rubens, Jan Gossaert Mabuse, Pieter Brueghel III ja Quinten Massys. Suurin osa oli kuitenkin aivan tuntemattomia minulle, mm. Pieter Neefs, Antoine Steenwinkel, Paul de Vois, Joachim Beuckelaer, Frans Snyders. Oli mielenkiintoista tutustua näihin "uusiin nimiin" ja heidän tuotantoonsa.

(Jacob Jordaens I: Frederik Hendrikin triumfi, 1650–1651, kuva täältä)

"Näyttelyn teokset ovat Koninklijk Museum voor Schone Kunsten -museon kokoelmista. Tänä vuonna 120 vuotta täyttävä museo tunnetaan Pieter Paul Rubensista ja muista barokin mestareista."

"Belgian pohjoisosassa sijaitseva Antwerpen sai suurimmat taiteelliset tilaustyöt katoliselta kirkolta sekä varakkailta porvareilta. Tämä sai taiteilijat omaksumaan maalaustyylin, joka sopi vastauskonpuhdistuksen kaanoneihin. Selviytyäkseen lukuisista tilaustöistä taiteilijat loivat työpajoja, joissa työskenteli paljon apulaisia. Kuuluisin oli Rubensin työhuone."

Barokki ei ole lempityylisuuntani, mutta yksi mielenkiintoisimmista. Barokki valtasi 1600-luvulla koko taidekentän, taiteesta ja arkkitehtuurista vaatemuotiin. Erityisesti minua aina ihmetyttää tyylisuunnan pikkutarkkuus, liioiteltu dramaattisuus ja kuvien runsaus. Maalaukset ovat tupaten täynnä ihmisiä, kierteisiä muotoja ja sommitelmia sekä liikettä koko kankaan alalta. Näyttelyn helmiä olivat minulle Rubensin grafiikat. Olen aina pitänyt grafiikasta, ja koska olen kokeillut sitä itsekin, tiedän sen haasteellisuuden ja siksi en voi olla ihmettelemättä mestareiden töitä. Eniten rakastan Piranesin grafiikkaa, mutta Rubenskin on mestari. Näyttelyssä oli esillä niin uskonnollisia, muotokuvia kuin mytologisiakin aiheita.

(kuva täältä)

Rubensista pyöri näyttelyssä myös mielenkiintoinen dokumentti.

"Klassinen synteesi - modernin taiteen profeetta." Miten Rubens onnistui yhdistämään antiikin ja renessanssin tyylipiirteitä pohjoiseurooppalaisen barokin perinteeseen luoden tyypillisen flaamilaisen barokkityylin? Dokumentissa näytetään myös kuinka monet myöhemmät taiteen tyylisuunnat kuten impressionismi, ekspressionismi ja futurismi ovat jo hämmästyttävästi läsnä hänen tuotannossaan. Varsinkin maalausten sommitteluissa on huimia yhtymäkohtia mitä erikoisimpiin teoksiin.

Maalausten puolella oli komeita ja suuriakin teoksia, mutta eniten ihastuin sommitelmaltaan erilaiseen ja siksi kiehtovaan Antoine Steenwinkelin "Taiteilijan omakuva ja nuorukainen" teokseen. Maalauksessa on havaittavissa vanitas aihe pääkalloineen ja tiimalaseineen, mutta erityisesti minua viehätti peilistä heijastuva taiteilijan omakuva ja peilin takaa kurkistava, peiliä pitelevä nuorukainen. Hieman kuin kaksoismuotokuva. Maalauksesta saisi kirjoitettua mielenkiintoisen kuva-analyysin.

(kuva täältä)

Uskonnolliset aiheet ovat osa barokkia ja ne kiehtovat aina, varsinkin erilaiset Madonna-kuvaukset. Tässä Jan Massyksen teoksessa Pyhä perhe, vuodelta 1563, kiinnitin huomiota hieman erikoiseen asiaan. Neitsyt Marian vasemmasta kädestä on maalattu sormenpään ylitse samalla vihreällä mitä puku on. Tämä sai sormen näyttämään siltä kuin se olisi katkennut. En tiedä onko vika Massyksen vai jonkin myöhemmän mahdollisen konservoinnin. Muuten pidin teosta kauniina. (Vaikka Jeesus -lapsen intiimialueet on häveliäästi peitetty ohuella kankaalla, joka ei näytä juurikaan kuuluvan sommitelmaan; se ei nimittäin ole osa Marian asua.)

(kuva täältä)

Olin ylpeä siitä että tunnistin osan taiteilijoista taidehistorian kurssien perusteella. Esimerkiksi Pieter Brueghel vanhempi on helppo tunnistaa kohtauksista, joissa tapahtuu paljon (minä itse vertaan niitä usein Mauri Kunnaksen kirjoihin), teoksia saa tuijottaa pitkään, että löytää kaikki niiden sisältämät tarinat ja henkilökemiat. Näyttelyssä oli esillä "Viattomien lasten murha", mutta minusta kyläläisten ilmeet eivät olleet tarpeeksi surullisen näköisiä aiheeseen nähden, vaikka äidit yrittivätkin pitää lapsensa turvassa murhaajilta. En löytänyt kyseistä kuvaa, mutta tässä hieman samaa henkeä oleva "Viattomien murha".

(kuva täältä)

Kokonaisuudessaan näyttely oli minusta hyvin rakennettu ja pidin esimerkiksi siitä, että osa seinistä oli maalattu punaisiksi, joista korostui hienosti massiiviset kullatut kehykset ja taustan punainen väri korosti myös maalausten punaisia yksityiskohtia.