Pyhiinvaeltajan päiväkirja

 

Galleria Harmoniassa on esillä 16.10.2011 saakka Martti Anttilan näyttely Pyhiinvaeltajan päiväkirja - valokuvia Intian pyhiltä joilta. Vierailin ensimmäistä kertaa Galleria Harmoniassa, upeassa 100-vuotiaassa rakennuksessa, joka on ennen toiminut harmonitehtaana. Huoneita ei siis ole alunperin rakennettu galleriakäyttöön, mikä tekee nyt näyttelytilasta hieman sekavan.


"Kiinnostuin jo varhain itämaisesta filosofiasta. Matkustin Intiaan ensimmäisen kerran kahdeksantoistavuotiaana, vuona 1972. Seuraava matka kesti vuosia, sillä jäin asumaan Etelä-Aasiaan. Minuun teki syvän vaikutuksen, kuinka jokia ja muita luonnonpaikkoja pidettiin pyhinä.

Kun palasin Intiaan valokuvaajana vuonna 1986, halusin kuvata elämää ja tunnelmia Gangesin ja Jamunajoen pyhillä paikoilla sekä jokivarsilla. Matkustin busseilla ja junilla pyhiinvaelluskohteisiin, joista tein kävelyretkiä ympäristöön. Gangesilla näin jälkiä vanhoista jokikulttuureista, mutta vasta myöhemmillä matkoillani kiertäessäni Narmadajokea pääsin jakamaan pyhiinvaeltajien sielunmaiseman. Narmadalla näin, miten moderni Intia kohtelee luontoaan ja perinteisiä elämäntapojaan. Aiemmin niin puhtaana soljunut Narmada on muuttunut patoaltaiden jonoksi. Joen kuolema on hajottanut satoja kyliä ja hukuttanut alleen alkuperäisheimojen asuinalueita."

Anttila on omistanut näyttelynsä kaikille niille, jotka ovat joutuneet muuttamaan pois patojen tieltä.


Isoisä maistaa teetä. Galja 2005. Martti Anttila.

Mustavalkoiset valokuvat ovat pieniä tutkimusmatkoja yhteen hetkeen, yhteen kuvaan. Ensimmäisessä huoneessa ihastun valkohapsiseen vanhaan mieheen, joka maistaa teetä; taustalla hymyilee ja tilannetta tarkkailee nuori nainen.

Seinämän toisella puolella katseen pysäyttää "Nainen Dindorista, 2005", jossa nainen miltei sulautuu tummaan kalliotaustaan. Hopeanharmaiden hiusten ja kirkkaiden silmien kanssa kilpaa säihkyy nenäkoru.

Kuvien rinnalla kulkee pieniä tekstikatkelmia, jotka antavat syvemmän mahdollisuuden olla matkalla mukana.


Pyhiinvaeltajat tervehtivät toisiaan joen yli. Belkhedi 2005. Martti Anttila.

"Auringon noustessa kylpijät tekevät rannalla perinteisiä aurinkotervehdyksiä. Ilma on täynnä ääniä; lintujen viserrystä, palstanpitäjien huutoja, vesipumppujen surinaa ja temppelien kovaäänisten kuulutuksia.

Vastarannalle saapuu lähikylien väkeä viettämään purnimaa, eli täydenkuun päivää. Värikäs joukko kylpee, laittaa ruokaa, iloitsee ja tapaa sukulaisia sekä ystäviä. Joessa pestyt sarit kuivuvat rantatörmillä.---"


Liikenneruuhka vanhassa Varanasissa. 1988. Martti Anttila.

Viimeisen huoneen kuvat hätkähdyttivät eniten niin kauneudellaan, huumorillaan kuin rujoudellaankin. "Taivaallisen rauhan aukio, Manali 1988" kuvassa paimen on nukahtanut kahden lampaan kanssa kesken paimenpuuhien. "Liikenneruuhka vanhassa Varanasissa, 1988" sai hymyilemään, sillä kujan oli tukkinut janoinen lehmä. Näyttelyn ehdottomasti koskettavin kohtaaminen oli "Ole hyvä, ota minusta kuva, Sonpur 1986" teoksen äärellä. Puolet kasvoistaan kankaalla peittänyt mies oli pyytänyt Anttilaa ottamaan hänestä valokuvan. Anttilan kohottaessa kameransa, mies oli siirtänyt kankaan kasvoiltaan, jolloin vasentapuolta peittävä suuri kasvain paljastui. Miehen katse oli kaikesta huolimatta kirkas, vaikka hänen ajatuksiaan ei voinut lukea. Kuva, joka pitää itse kokea.

Hieno näyttely, jonka jälkeen en saanut tuon miehen katsetta mielestäni. Anttilalle ei ole oleellista onko kuvattava seutu ja kulttuuri tuttu vai vieras, tärkeintä on kyky pitää silmät auki ja nähdä. Ja niin Anttila on tehnytkin.

Kuvat täältä.