Joensuun taidemuseon kokoelmat

Sen lisäksi että Joensuun taidemuseossa on meneillään hieno näyttely Kiinan dynastioiden taiteesta, on siellä myös hienot perusnäyttelykokoelmat.

Olin käynyt taidemuseossa kerran aiemmin, kun olimme museologian kurssin kanssa opintomatkalla kaupungissa. Muistan kierrelleeni huoneissa/näyttelytiloissa, mutta en muista sen jättäneen niin suurta vaikutusta kuin nyt. Rakennus on kaunis, vuonna 1894 valmistunut uusrenessanssityylinen kokonaisuus. Ennen museota rakennus toimi klassisena lyseona vuoteen 1974 saakka. Taisimme olla lauantaiaamun ensimmäiset museovieraat ja saimme kierrellä ja katsella äidin kanssa näyttelyitä rauhassa.

Olin etukäteen tutkinut nettisivuilta kokoelmia ja kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta: antiikin huone, Madonna-huone, kiinalainen taide, Arla-huone, Iris-huone, Resetti, Forselles-kokoelma ja Berghemin ikonikokoelma.

Antiikki-huoneen tarjonta oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Yksittäisiä antiikin esineitä tuntui oudolta katsella suomalaisessa vitriinissä. Kiva lisä näyttelytilaan syntyi sohvanurkkauksesta, jonne oli koottu antiikista kertovaa kirjallisuutta. Siellä saattoi lueskella lisätietoja ja katsella vitriineistä esimerkkejä. Olo oli tehty kotoisaksi :)

Arla-huoneessa hehkuivat punaiset seinät ja esillä oli kuuluisia suomalaisia mestareita: Werner Holmberg, Hjalmar Munsterhjelm, Fanny Churberg, Robert Wilhelm Ekman, von Wrightin veljekset, Elin Danielsson-Gambogi, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen... ja Albert Edelfelt! Täällä oli Albert Edelfeltin Virginie!! Maalaus kietoi minut pauloihinsa luettuani Anna Kortelaisen kirjoittaman Virginie-kirjan. Siinä se kaunis nainen nyt hymyili ja katsoi minua.

Wäinö Aaltosen Runotar vuodelta 1926. Iris-huoneessa oli rauhallisempi värimaailma, rentouttavan siniharmaa. Tässä tilassa suomalainen taide käsitti 1900-luvun alkuvuosikymmenet. Huoneen nimi tulee Iris-keramiikasta, jota valmistettiin Porvoossa 1897-1902 välisenä aikana. Pidin huoneesta erityisesti sen impressionistisen tuulahduksen vuoksi. Täällä oli mm. Magnus Enckellin, Tyko Sallisen, Alvar Cawénin, Ragnar Ekelundin ja yhden lempinaistaiteilijani, Ellen Thesleffin taidetta.

Berghemin ikonikokoelma-huoneen muistan, muistan hyvinkin. Se ihastutti opintomatkalla, ja ihastutti nyt. Ikonit oli aseteltu ympyrämuodostelmaan ja tilassa kuului kirkkomusiikkia. Ikonit johdattivat hitaasti askeleet ympyrän keskelle, jossa odotti puinen ristireliefi. Pienillä asioilla oli luotu täydellinen elämyshuone! Vaikka ikonit ja kirkkotaide eivät olisikaan se "omin juttu", suosittelen pistäytymään tilassa, sillä se olotilan muutos käytävästä astuessa on melkoinen.

Viimeisenä museon ehdottomin lempparini: Madonna-huone. En voi käsittää kuinka olin sivuuttanut huoneen täysin edellisellä kerralla, sillä ihmettelin nettisivuja selaillessani etten muista mitään Madonna-huonetta...Ja voi mitä silloin menetinkään! Onneksi nyt oli enemmän aikaa, sillä tämä oli juuri "THE HUONE" jota olin odottanut. Jo näkymä käytävältä ovensuulle oli upea.

Onni Okkosen keräämä eurooppalaisen taiteen kokoelma ei olisi voinut saada parempia puitteita ympärilleen. Huoneen interiöörin on piirtänyt arkkitehti Jouni Kaipia (joka muuten vastasi myös Lohikäärmeen vuosi-näyttelyn ulkoasusta). Tila oli muutettu kirkkosaliksi. En osannut ajatella muuta kuin "kaunista, kaunista, kaunista". Hämärässä tilassa kohdevalot nostivat esille vanhat veistokset, maalaukset ja ikonit. Perällä oli upea Bernardo Daddin Maestà-ikoni 1300-luvulta.

Pääosin 1400-1500-luvuilta olevia kirkkotaiteen kaunistuksia sai ihailla hurmioitumiseen saakka istumalla hämärän kirkkosalin penkeillä. Musiikkia tilassa ei ollut, vaikka sitä alussa olisin kaivannut. Mitä pidempään tilassa istui ja katseli, sitä vähemmän musiikkia kaipasi. Teokset tulivat hiljaisuudessa lähemmäs. Alttaritaulukokoelman oikealla puolella seisoi kaksi luonnollista kokoa olevaa puuveistosta: Neitsyt Maria ja Johannes. Veistokset olivat hieman pelottavan näköisiä, mutta kiehtovia. Menin tuijottamaan Mariaa lähempää, mutta sain nopeasti epämiellyttävän olon. Tuntui kuin veistos olisi voinut liikahtaa hetkellä millä hyvänsä, niin aidonoloinen se oli.

Vasemmalle seinälle oli rakennettu modernilla otteella suuret "ikkunat", jotka viittasivat goottilaisiin lasimaalauksiin. Valo siivilöityi miltei yhtä kauniisti kuin Sainte-Chapellessa. Noh, ehkei aivan, mutta tunnelma oli äärimmäisen kauniisti rakennettu. Tässä huomasi, kuinka tärkeää näyttelyiden suunnittelu on, jotta saadaan onnistuneesti aikaan haluttu lopputulos. Madonna-huone-elämyksen jälkeen en voinut jättää huoneesta kertovaa julkaisua museokaupan hyllylle vaan se piti saada mukaan. Teoksessa on mm. mielenkiintoinen artikkeli Neitsyt Maria ja Johannes veistosten konservointiprosessista. Museovierailun kruunasi lippukassan iloinen ja reipas myyjä, jonka olemuksessa näin hieman itseäni.