Lohikäärmeen vuosi

Joensuun taidemuseo juhlii kiinalaista lohikäärmeen vuotta (sekä museon 50-vuotista taivalta) näyttelyllä, joka on koottu Onni Okkosen sekä Liisa ja Otto Kotovuoren lahjoituskokoelmista. Nämä kokoelmat ovat erittäin merkittäviä suomalaisessa museossa ja antavat monipuolisen kuvan Kiinan taiteesta ja kulttuurista. Nuorempana olin kiinnostunut kiinalaisesta taiteesta enemmänkin, kuten rullamaalauksista, merkeistä ja veistoksista, mutta ei näitä kulttuurin palasia voi olla ihastelematta vieläkään. Kurkistetaanpa siis pohjoiskarjalaiseen aarreaittaan.

Ensimmäisessä kerroksessa avautuva Lohikäärmeen vuosi käsitti neljä tilaa, joissa jokaisessa oli oma värimaailmansa. Siirtyminen tilasta toiseen tapahtui keltaisen "portin" läpi. Näyttelyn värimaailmasta ja rakenteista on vastannut arkkitehti Jouni Kaipia. Hän on ollut osallisena museon toisenkin näyttelyhuoneen suunnittelussa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäisessä, harmahtavan sinisessä, huoneessa oli muun muassa hautaesineitä. Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomioni (mahtavien esineiden lisäksi) oli niiden ikä. Ennen ajanlaskun alkua tehdyt veistokset olivat äärettömän taidokkaita ja kauniita. Osassa näkyi vielä alkuperäistä lasitetta tai maalia. Huomasi konkreettisesti kuinka pitkä ja rikas Kiinan historia on ollut. Tämä aiheutti hieman kateutta...

Tämä hirviömäinen fantasiaolento on Haudanvartija, jolla on ihmisen kasvot, siivekäs pedon ruumis ja voimakkaat sorkkajalat. Erikoisen ja pelottavan ulkomuodon uskottiin suojelevan hautaa pahalta.

Tämä Tang-dynastian (618-907) ajalta oleva Hevosella ratsastava nainen, oli uskomattoman kaunis! Katselisin tuollaista mielelläni omassakin kodissa.

Seuraavassa, murretun violetin sävyisessä, huoneessa oli esillä Song-ajan (960-1279) keramiikkaa, mutta katseeni kohdistui posliiniastioiden sijasta tähän vihreäksi lasitettuun leijona(?)veistokseen.

Yhtään Kiinasta kertovaa näyttelyä ei voi rakentaa käyttämättä kiinanpunaista, ja tämä värikylpy toteutui kolmannessa huoneessa. Punainen viittaa kiinalaisessa kulttuurissa onneen ja huone olikin täytetty onnea, vaurautta ja pitkäikäisyyttä symboloivilla esineillä. Tässä huoneessa oli paljon jumaluuksia kuvaavia figuureja ja patsaita. Suurikokoiset puuveistokset jumalista olivat upeita. Sen sijaan pienet posliinifiguurit olivat saaneet yllensä kirkkaita ja koristeellisia lasitteita ja maaleja. Hymy huulilla oli yleinen kuvaustapa.

Etualalla palatsituolipari 1800-luvulta.

Viimeinen, viileän vaaleansininen, huone piti sisällään rullamaalauksia. Visuaalisesti esillepano mielestäni huipentui tähän huoneeseen.

Rullamaalaus on kiinnitetty silkki- tai paperitaustalle, jonka päädyissä on puu-, norsunluu tai jadepäiset kapulat, jotka helpottavat maalauksen rullaamista. Rulla voi olla joko pysty- tai vaakasuuntainen. Pystyrulla on tehty seinälle ripustettavaksi, vaakarulla voidaan joko ripustaa tai sitä voidaan rullata tai katsella käsissä. Vaakarullaa on helpompi katsella ja ihastella yksin tai pienessä ryhmässä intiimissä ilmapiirissä. Vaakarulla soveltuu erinomaisesti aiheisiin, jotka kuvaavat ajassa ja tilassa eteneviä tapahtumia. Rullaa avataan oikealta vasemmalle noin 50-60 cm kerrallaan katsottavaksi, joten kuva-aihe on rajattu vastaavalle alueelle ja kokonaisuus hahmottuu vähitellen.

Vaakarullan katselutapa oli minulle uutta tietoa, ja tarinan hiljattainen paljastuminen oli kuin satukirja.

Lohikäärmeen vuosi -näyttely oli rakennettu hienosti ja koottu teemoittain, joka helpotti esineryhmien ymmärtämistä. Olisin toivonut astioista enemmän tietoa, esimerkiksi niiden käyttötarkoituksesta, mutta ymmärrän selkeän linjan. Näyttelytekstit olivat suomeksi ja englanniksi ja niitä jaksaa lukea varmasti hieman malttamattomampikin museokävijä. Suurin osa esineistä oli asetettu pylväiden päälle läpinäkyvän kuution sisään. Lasi, pleksi, muovi tms. oli materiaaliltaan hyvää tai valot oli suunnattu oikein, sillä heijastukset eivät haitanneet esineiden katselua juuri lainkaan, joka on museokävijälle erittäin tärkeää. Jos esinettä katsoessa ei näe kuin omien kasvojensa heijastuksen, on jokin mennyt pahasti pieleen. Näyttelyssä oli helppoa kiertää ja esillepano oli selkeää. Selkeyttä henkivät myös kirkkaat lasi/muovikuutiot esineiden vieressä, joihin oli valkoisella kirjattu esineen numero. Numeron avulla esineen kontekstitiedot löysi esineiden edestä. Vaikka kirkas numerokuutio oli selkeä ja kaunis, se ei valitettavasti ole kaikkein saavutettavin vaihtoehto, sillä vanhemmat ihmiset tai heikkonäköiset eivät erota valkoista numeroa kirkkaasta pinnasta.

Lisätietoa kaipaavat voivat ostaa museokaupasta mukaansa näyttelyjulkaisun, joka näytti pikaisella vilkaisulla laadukkaalta, visuaalisesti kauniilta ja hyvillä artikkeleilla varustetulta. 192-sivuista tietopakettia on ollut muuuten toimittamassa meidän taidehistorian laitoksen toinen professori Annika Waenerberg :) Museon sivuilla julkaisua luonnehditaan seuraavasti: Artikkelit pureutuvat Kiinan taiteen eri puoliin ja vaiheisiin, kuten muinaisiin pronssiesineisiin, hautaveistoksiin, sinivalkoiseen posliiniin ja toistuvien kuva-aiheiden symboliikkaan. Jos julkaisu kiinnostaa, sitä voi tilata myös verkkokaupasta.

Lohikäärmeen vuosi -näyttely on esillä Joensuun taidemuseossa 28.10.2012 saakka. Suosittelen lämpimästi mikäli kiinalainen kulttuuri ja taide kiinnostavat (tiedän ainakin yhden sukulaisen jota näyttely varmasti kiehtoisi).

Tekstilainat Lohikäärmeen vuosi näyttelyteksteistä.