Visavuori osa 1

Visavuori sijaitsee Valkeakosken Sääksmäellä ja se on kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864-1942) museona toimiva taiteilijakoti ja ateljee. Visavuoressa on myös Emil Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen (1920-1999) Kari-paviljonki, jossa voi tutustua Karin tuotantoon ja vaihtuviin näyttelyihin.

Emil Wikström: Ain' yhä ajattelevi (Väinämöinen), 1907-1908, pronssi.

Vierailin museossa ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2010 tai 2011 ja paikka vei sydämeni lopullisesti. Olemme aina vierailleet museossa varsinaisen turistikauden ulkopuolella, koska hiekkatien varressa oleva lipunmyyntikoju on aina ollut tyhjä. Liput olemme hakeneet Kari-paviljongista samalla kun olemme katsoneet sen vaihtuvat näyttelyt.

No mikä tässä paikassa sitten kiehtoo? Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy kauniiseen luontoon, sillä rakennukset sijaitsevat kallion laella, josta on upeat näköalat ympäröivälle järvelle. Toiseksi huomion vievät kansallisromantiikan hengessä rakennettu hirsinen taiteilijakoti ja keskieurooppalaista jugendia edustava ateljee. Keltainen ateljeerakennus valmistui vuosina 1893-1912, johon suunniteltiin myös tähtitorni ja Suomen ensimmäinen pronssivalimo. Asuinrakennus valmistui vuonna 1902. Rakennukset ovat säilyneet kauniisti alkuperäisessä asussaan ja Wikströmin kädenjälkeä saa ihastella veistosten lisäksi muun muassa rakennusten takoissa.

Taiteilijakodit ovat aina hienoja kokemuksia. Niissä pääsee taiteilijaa lähemmäs ihmisenä kun taiteilijamyytin luoma verho avautuu. Wikströmin käsistä ovat syntyneet muun muassa kaikkien tuntemat Lyhdynkantajat Helsingin rautatieaseman julkisivussa sekä Säätytalon päätykolmion veistokset. Itseäni miellyttivät kuitenkin eniten nämä lempeät ja herttaiset lapsiveistokset, joihin oli tallennettu viattomuus, herkkyys, uteliaisuus ja rakkaus. Kansallisromantiikan hengessä syntynyt Karjala-innostus näkyi rakennusten yksityiskohdissa ja veistosten Kalevala-aiheissa.  

Emil Wikström: Luonnoksia Zachris Topeliuksen muistomerkkiin, Vaasa 1915, kipsi.

Emil Wikström: Tukinuittaja, 1890, kipsi.

Kattoikkunoista tulvi runsaasti luonnonvaloa työtilaan ja voin vain kuvitella kuinka Wikström on valmistanut täällä veistoksia luonnon ympäröimänä. Ahkeroinut ateljeessa, pistäytynyt ulos ihastelemaan avautuvia näkymiä, istuutunut talvipuutarhaan juomaan kupposen kahvia tai leikkimään lastensa kanssa.

Talvipuutarhan valoisa nurkkaus. Pöydällä veistos Viattomuuden uni vuodelta 1892.

Emil Wikström: Mielikki, 1912, kipsi. Taiteilijan nuorin tytär.

Työhuoneen toisella puolella parvella sijaitsevat Wikströmin veljen tekemät urut ja portaikon yläpuolella seisoo tutunnäköinen veistos. Louvressakin ihastelemani Samothraken Nike Wikströmin versiona. Tuo siivekäs torso vangitsi olemuksellaan edelleen.

Parvella sijaitsee myös ovi tähtitorniin, mutta ulos asti ei tällä kertaa päässyt, sillä ovi oli lukossa. Tornin muoto oli tutkimisen arvoinen.

Tähtitornin kupolin alla.

Visavuori noudattaa kokonaistaideteoksen virkaa, sillä taiteen ja Karjala-innostuksen lisäksi Wikströmin intohimona oli puutarhanhoito. Itse en ole vielä päässyt paikalle kesän vehreimpään aikaan, mutta Visavuoressa järjestetään myös puutarhakierroksia. Wikström suunnitteli puutarhasuunnitelmansa itse ja taiteilijan aikaisesta perennakannasta on säilynyt nykypäivään noin kolmasosa.

Ensimmäisen kerran pääsin vierailemaan museossa anopin saattelemana ja kiitos hänen, Visavuoresta tuli välittömästi yksi lempparimuseoistani, jossa voisin ihailla rakennusten, taiteen, arkkitehtuurin ja sisustuksen lisäksi upeaa luontoa. Kyllä Suomesta vain löytyy kauniita kulttuurikohteita kun osaa vain etsiä, tai eksyä, paikalle. Olen haaveillut paikasta parina kesänä jopa kesätyöpaikkana (olisiko ihanampaa paikkaa!), mutta homma vaatisi autoa, sillä Visavuorelle ei pääse julkisilla kulkuvälineillä.

Visavuori on avoinna nyt kevätkaudella (1.2.-31.5.) tiistaista sunnuntaihin klo 10-16 ja kesäkaudella (1.6.-31.8.) joka päivä klo 10-18. Ateljeerakennuksen vanhassa valimossa sijaitsee museokahvila (testattu ja hyväksi havaittu) ja museopuodista voi ostaa itselleen Wikströmin veistosten kipsikopioita, kuten esimerkiksi yllä nähdyn Mielikin.

Visavuoresta ovat aiemmin kirjoitelleet muun muassa Laura, Tillariina sekä Culturelle.