 |
| Samothraken Nike, Louvre. |
The New York Timesin artikkelissa kehotetaan suurten taidemuseoiden kävijöitä hidastamaan tahtia. Tyypillisin museokävijä suunnistaa kartan kanssa mestariteokselta toiselle, taistellen ihmismassoja, uupumusta ja nälkää vastaan. Teosten eteen pysähdytään kuvaamaan, ottamaan selfie, ja juostaan jo seuraavalle teokselle. Olen tehnyt näin itsekin; jotkin teokset vain on-pakko-nähdä. Esimerkiksi Louvressa halusin ehdottomasti nähdä Samothraken Niken ja Milon Venuksen, mutta muuten vaeltelimme salista toiseen pysähtyen vain mielenkiintoisten kohteiden eteen. Vatikaanin museoissa tahti oli myös kova, mutta kierros tehtiin pääasiassa opintomatkan sisältöön sopivaksi. Museosta nauttimisessa ja sen suorittamisessa on suuri ero.
 |
| Fontana di Trevi, Rooma. Tältä se näyttää kuvissa... |
 |
| ...ja tätä se on todellisuudessa. |
Pennsylvanian yliopiston, psykologian laitoksen johtaja, James O. Pawelski, käytti hyvänä esimerkkinä kirjastoa.
"Kun menet kirjastoon, et kulje hyllyjen lomassa katsellen kirjojen selkämyksiä ja matkalla twiittaa kaverillesi 'Luin tänään 100 kirjaa!' Kuitenkin yleisesti ottaen näin useat ihmiset kokevat museon. He näkevät taiteesta yhtä paljon kuin kirjojen selkämyksiä katselemalla. Et voi todella nähdä teosta jos vain kuljet sen ohi."
 |
| Beyonce, Jay-Z ja Mona Lisa, Louvre. Kuva: Jay-Z Instragram. |
Pawelski kuitenkin korostaa, ettei ole yhtä oikeaa tapaa kokea museota. Mutta jos päättää hidastaa tahtia ja pysähtyy vaikuttavan teoksen eteen sekuntien sijaan minuuteiksi, on todennäköisempää saada yhteys taiteeseen ja kenties itseensä.
Minusta on hyvä tapa suorittaa museoita, mutta hidastaa teosten äärellä. Olen suorittanut Suomessa monia museoita siksi että niiden näyttelyt on-vain-ollut-pakko-nähdä (Ateneum/Picasso, EMMA/Claude Monet, Sara Hildenin taidemuseo/Andy Warhol, Tampereen taidemuseo/H.R. Giger, Joensuun taidemuseo/Lohikäärmeen vuosi, Vapriikki/Terrakotta-armeija, VB-valokuvakeskus/Henri Cartier-Bresson jne. jne.). En sano etteikö selfieitä saisi museoissa ottaa ja kuvia jakaa, mutta se mikä tekisi kyseiset kuvat tavallista mielenkiintoisemmiksi, olisi vastata kuvalla myös kysymykseen miksi? Miksi otin selfien juuri tämän teoksen äärellä, miksi se kiehtoi minua, mikä siinä pysäytti?
Kotimaan museoissa voi käyttää hyödykseen esimerkiksi Jyväskylän inpsiroimana muihinkin kaupunkeihin levittäytyneitä kulttuuriluotseja (kulkevat myös nimillä kulttuurikaveri, kulttuuriystävä tai kulttuurikummi). He ovat koulutettuja vapaaehtoisia ja toimivat kaikille halukkaille oman paikkakuntansa kulttuurikohteisiin perehtyneinä vertaisohjaajina. Luotsien kanssa teoksista voi keskustella ja kenties löytää selityksen sille, miksi jokin teos kiehtoo toista enemmän. Minä luotsaan itse itseäni näyttelyissä puimalla aiheita ja teoksia jälkikäteen täällä blogissa, jonka vuoksi toiset teokset tulevat toisia tärkeämmiksi.
Minkä kulttuurikohteen sinä haluaisit suorittaa seuraavaksi,
mutta nauttia kokemuksesta hitaasti?
Minun suoristuslistallani voisi olla seuraavaa:
Näyttelyitä:
- Didrichsenin taidemuseo/Edward Munch
- Kuopion kulttuurihistoriallinen museo/Nyt meillä on häät
- VB-valokuvakeskus/Tsunami - Tuhon muisto
- Joensuun taidemuseo/Jan Neva
- Kuopion kaupunginteatteri/Helene S. - Rakkaudella, The Sound of Music
- Musta Kynnys/Mirel Wagner
Hyvä kirjoitus ja kyllä, suoritan myös niin museoita kuin näyttelyitäkin. Mutta usein saan siitäkin kyllä hyvää mieltä. Pääasia on, että tekee sitä itseään varten, ei sen takia, että näin voisi vastata iltapäivälehden kyselyyn maailman tärkeimmistä nähdyistä taideteoksista.
VastaaPoistaTällä hetkellä haaveilen suorittavani ja kokevani seuraavat:
Museoita:
-Uusi postimuseo Vapriikissa ja näyttely Tom of Finlandista
-uudistunut Forssan museo
Näyttelyitä:
-Sibelius 150 vuotta, Kansallismuseo
-Anita Snellman sekä Esko Tirronen, Amos Anderson
-Samuli Heimonen, Mikkelin taidemuseo
Teatteria:
Vanja-eno, Helsingin kaupungiteatteri
Musiikkia:
Pepe Willberg & Saimaa
Kauko Röyhkä - missä vaan
Mari: Juuri niin, iloa itselle eikä muille näyttämisen vuoksi. Kiitos listauksesta, tässä oli hyviä vinkkejä minullekin.
PoistaMuidenkin vinkkejä kulttuuririennoista otetaan mielellään vastaan! :)
Ihan totta. Louvressa tulee kyllä ihan ähky ja lopulta välinpitämättömyys. Niin se on taiteessa kuten elämässä. Onnellinen on se, joka osaa olla kussakin hetkessä läsnä, eikä askaroi koko ajan tulevassa.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Olipa hyvin sanottu! Allekirjoitan ajatuksesi.
PoistaTodella osuva postaus! Itse en ole koskaan oikein tykännyt museoiden suorittamisesta, Louvressakin ekalla visiitillä ärsytti, kun olimme perheen kanssa jollain opastetulla kierroksella, ja käytiin sitten katsomassa vain ne tunnetuimmat teokset, vaikka olisin mieluummin haahuillut ympäriinsä fiiliksen mukaan :D Toki opastuksestakin voi saada paljon irti, mutta se toimii ainakin mulle paremmin pienemmissä näyttelyissä, joissa ehtii ihan oikeasti nähdä kaiken esillä olevan. Nykyään en myönnä suorittavani kulttuuria, mutta toki niitä pakko nähdä -näyttelyitä ja -esityksiäkin on, en vaan ehkä niinkään ajattele sitä suorittamisena.
VastaaPoistaNanna: Totta, opastukset toimivat minustakin paremmin pienemmissä näyttelyissä. Suurissa museoissa "haahuileminen" on mukavaa. Sitä tulee löytäneeksi parhaimmissa tapauksissa mahtavia yllätyksiä, joihin ei olisi sen "karttasuunnistamisen" myötä edes eksynyt.
PoistaMyönnän suorittavani jonkin verran museoita sen mukaan, joissa pitäisi oletettavasti oman alan puitteissa käydä (kuten esim. nyt tuo Edward Munch pitäisi nähdä). Mutta itse näyttelyissä pyrin kokemaan teoksia, en suorittamaan.
Minun ihana pieni kuus vee tyttäreni rakastaa taidenäyttelyjä, ja on muutenkin hyvin pohtiva tapaus. Hänen kanssaan on ihana käydä museoissa, kun hän jaksaa loputtomiin ja kyselee ja tutkii. Kun taas kolme vee poikani ei jaksa keskittyä ollenkaan ( ei häntä tosin taidenäyttelyihin viedäkkään). Mutta hänen kanssaan juostaan, että ehditään nähdä edes vilaus kaikesta mistä halutaan nähdä. Silloin taidetaan suorittaa nopeasti vain tärkeimmät. Haaveilen matkasta Pariisiin tyttären kanssa kahden jotta voisimme nähdä kaiken mistä perheen miehet eivät ole kiinnostuneita. Kun menin keväällä yksin lontooseen tyttäreni totesi, että käythän äiti puolestani katsomassa kaikki muumiot siellä isossa museossa :)
VastaaPoistaPiia: Ihana tytär! ^^ Minä olen miettinyt kohta kaksivuotiaan kummipoikani viemistä johonkin museoon, esim. katsomaan eläimiä, mutta se pitäisi olla suunniteltu siten ettei synny vaaratilanteita ja noin pieni tuskin jaksaa keskittyä kovin kauaa. Lasten kanssa näyttelyistä oppii varmasti uusia asioita itsekin. Kun ei voi tietää mikä vetoaa lapsiin ja mikä aikuisiin. Ja ne heränneet ajatukset ja kysymykset ovat ihan toisenlaisia.
PoistaHyvä aihe, justiinsa massiivissa museokomplekseissa kuten esim. Louvressa tai British Museumissa on vaan kerta kaikkiaan niin järisyttävän laajat kokoelmat esillä, että valintoja on tehtävä. Silloin tulee juostua salien läpi vain päästäkseen omien tärppiensä ääreen. Sen vuoksi tällaisiin museoihin on hauskaa palata. Kun ensimmäisellä kerralla vetää veren maku suussa suorittaen, myöhemmin vierailtaessa voi todeta että se on tehty ja koettu jo noin, ja voi valita osaston jolla kuljeksia rauhassa.
VastaaPoistaSamantyyppinen ongelma on näyttelyiden avajaiset - niissä on niin paljon porukkaa ettei siellä ensinnäkään ole tilaisuutta olla rauhassa ja keskittyä eikä toisekseen fyysistä tilaa. Avajaisten hektinen ilmapiiri on mahdollisimman huono näyttelyihin tutustumiseen.
Mutta ihanan listasi innoittamana:
Näyttely: Kai Donner / Seikkailuja Siperiassa Kansallismuseossa, Tom of Finland Postimuseossa
Teatteri: Ihanat Ihmiset / Q-teatteri, Vallankumous / KOM-teatteri
Musiikki: Syksyyn sopivaa eli Nick Drake, Chet Baker ja Beth Gibbons & Rustin Man
Mondeeni: Niinpä, suurissa museoissa pitäisi käydä monen monta kertaa ennen kuin niihin osaa suhtautua rennosti, kierrellen ja fiilistellen. Allekirjoitan myös tuon avajaishuomion. Onhan sitä mukavaa käydä kunnioittamassa näyttelyiden rakentajia, itse taiteilijoita ja tapaamassa tuttuja, mutta kyllä niissä se taide jää usein toissijaiseksi. Vilkuilemalla kokonaisuutta saattaa kyllä löytää pikaisesti niitä suosikkeja, mutta ei niihin ruuhkan keskellä ehdi perehtyä.
PoistaIhanaa lukea näitä teidän listauksia!
Mänttään on mieli - Gustaf ja Gösta. Teki mieli sinne jo kesällä, mutta ajattelin että ehtiihän sitä myöhemminkin kuin avajaiskesän humussa.
VastaaPoistakenkä: Ehtiihän sinne, kuten Mondeeni tuossa aiemmin ilmaisi, mukavampaa kierrellä kun alkuhuumat ovat hieman hälventyneet.
PoistaOlipa taas hyvä kirjoitus! Itse aion mennä lähiaikoina ajan kanssa katsomaan Raumalle Lönnströmin taidemuseon Unelma-näyttelyn. Ajan kanssa siksikin että kyseessä on yksi lempimuseoistani ja tämän näyttelyn jälkeen se sulkeutuu todennäköisesti ikiajoiksi. Upea rakennus jatkaa elämäänsä liikehuoneistona... Sydäntä riipii ja kyynel pakkaa silmään jo nyt :(
VastaaPoistaSatu-Elina: Tuosta taidemuseosta en ole aiemmin kuullutkaan. Piti ihan googlata ja kauniilta näyttää. Ikävä kuulla että rakennus menee toiseen käyttöön. Museo kuitenkin jatkaa ilmeisesti toimintaansa muussa rakennuksessa, mikä on mielestäni onni onnettomuudessa.
PoistaHyvä kirjoitus, josta muistui mieleeni että täytyykin suunnata Didrichsenin taidemuseoon. Munch kiinnostaa kovasti. :)
VastaaPoistaPihi nainen: Kerroppa sitten tunnelmiasi jahka ehdit Munchin nähdä. :)
Poista