perjantai 3. lokakuuta 2014

Esteettinen herkkyys?

Ajauduin pohtimaan iltateekeskustelussa ystäväni kanssa kauneuden herättämää herkkyyttä. Puhuimme ensin visuaalisesta herkkyydestä, jossa katsein havaitut asiat tuottavat mielihyvää. Laajensimme kuitenkin termiä esteettiseen herkkyyteen, sillä huomasin nauttivani samalla tavoin esimerkiksi kauniista kielestä kirjallisuudessa, kauniista muotoilusta ja musiikista. Estetiikka kattaa tässä tapauksessa kaiken kauneudesta nauttimisen.

Uskon että kaikki ihmiset nauttivat jostakin kauniista elämässään, oli se sitten vaatekappale, huonekalu, hiusväri, puutarha, musiikki, kuvataide, teatteri, puoliso tai omat lapset. Kauneuden käsitteen jokainen määritelköön mieleisekseen, mutta itse näen sen kuitenkin aina tuottavan jollain tavalla mielihyvää.

Mietimme keskustelussa muun muassa sitä, ovatko esteettiset ihmiset herkempiä ympäröivälle maailmalle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että herkät ihmiset reagoivat ympäristön ärsykkeisiin muita nopeammin. Helsingin Sanomien jutussa käsiteltiin mm. yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine Aronin julkaisemaa teosta Erityisherkkä ihminen (Highly Sensitive Person). 
Aronin mukaan herkän ihmisen tahdosta riippumaton hermosto reagoi voimakkaasti ärsykkeisiin, kuten valoihin, hälyyn, makuihin, hankaaviin saumoihin tai kofeiiniin. Herkkä havainnoi tarkkaan sekä ympäristöään että sisäistä maailmaansa. Herkkyys voi ilmetä myös vahvoina taidekokemuksina ja taipumuksena imeä itseensä toisten tunnetiloja.

Osa ihmisistä on toisia herkempiä jo syntymästään lähtien, mutta itse koen herkistyneeni täydellisesti vasta esteettisen kauneuden löydettyäni. Taidekokemusten myötä olen alkanut kiinnittää huomiota pieniin asioihin, jotka kauneudellaan tuovat hyvää oloa. Olen saanut huomautuksia, että intoiluni esimerkiksi parvekekukkien kauneudesta tai juomalasien muodosta alkavat olla jo kuultuja. Toisaalta tiedostan olevani herkkä ilman esteettisyyttäkin, sillä reagoin voimakkaasti esimerkiksi kofeiiniin ja imurointi on äärimmäisen ärsyttävää puuhaa sen aiheuttaman melun vuoksi. Molemmat tapaukset saavat aikaan fyysisiä olotilan muutoksia.

Luulen, että esteettisesti herkät ihmiset poimivat ympäristöstään muita enemmän kauniita asioita ja nostavat niitä esille. Lähipiirissäni on paljon tällaisia henkilöitä, mutta myös toisenlaista herkkyyttä. Esteettinen herkkyys on mielestäni voimavara esimerkiksi työyhteisöissä, sillä ainakin taide- ja kulttuurimaailmassa kauneuden havaitseminen ja sen jakaminen on omalta osaltani tuonut kokonaisuuteen positiivista virettä. Työkaverin kauniin värinen asu on inspiroinut tuomaan värejä omaankin pukeutumiseen ja vastavuoroinen kauniiden yksityiskohtien kommentointi on tuonut hyvää mieltä paitsi arkeen myös omaan itsetuntoon. Näen esteettisen herkkyyden tämän vuoksi ainoastaan positiivisena asiana, sillä tällaiset henkilöt mielestäni puhaltavat kauneutta ympärilleen.

Haluaisin kuulla teidän ajatuksianne aiheesta. 
Tunnetko kenties itse olevasi esteettisesti herkkä?

8 kommenttia:

  1. Hei, olen juuri tällainen henkilö.
    Tiedätkö, että Heli Heiskanen tutkii asiaa ja pitää myös kursseja Jyväskylässä tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että siellä on toinenkin herkkä esteetikko!
      Tiesin Heiskasen entuudestaan tuosta Helsingin Sanomien jutusta, mutten ollut kuullut hänestä sitä ennen. Hienosti on tiivistänyt omiakin ajatuksiani ja olotilojani. En tiennyt sitäkään että hän pitää kursseja aiheesta ja vielä Jyväskylässä! Mutta haluan kyllä ehdottomasti lukea hänen tuotoksensa aiheesta, herkkyys on mielenkiintoinen ominaisuus ja sillä on mielestäni sekä hyvät että huonot puolensa.

      Poista
  2. Minä olen ehdottomasti herkkä esteetikko. Kauneus on minulle voimavara. Enkä todellakaan puhu nyt ulkonäöstä:). Ja on se varmaan sellainen kehä, että kun ilahtuu kaikesta kauniista, sitä kauneutta myös etsii ja siten myös löytää. Minusta olisi jokaisen perustehtävä nähdä ja kertoa näkemästään kauneudesta ympäristössä, mutta myös muissa ihmisissä. Positiivista palautetta täällä kuulee ja annetaan ihan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Juuri noin ajattelen minäkin. Ikävät/ärsyttävät/häiritsevät asiat on helpompi nostaa tapetille, mutta kauniista asioista saa enemmän hyötyä. En väitä etteikö terve kritiikki olisi aika ajoin hyvästä, mutta kyllä pieniin kauniisiin asioihin "takertuminen" luo positiivista kehää myös muiden ympärille. Kuten sanoit, kauneus on parhaimmillaan ilahduttava kehä. :)

      Poista
  3. "Sometimes there's so much beauty in the world, I feel like I can't take it." Tämä repliikki American Beauty-elokuvasta kaikuu mielessäni vähän väliä kun hurmaannun täysin jostain ruskan värittämästä puun lehdestä tai valon läikähdyksestä seinällä. Eli kyllä, tunnen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu-Elina: Loistavasti tiivistetty! Tuohon lauseeseen mahtuvat elämän kaikki hurmiot, isot ja pienet. Pitääkin yrittää muistaa tuo lause ja kantaa sitä mukana. :)

      Poista
  4. Tunnustan kuuluvani tähän ryhmään. Voimavarana suuri, tosin kanssakulkijat eivät aina ihan ymmärrä,kun "voi miten ihana ja oih miten kaunis" - lausahdukset putoilee suusta ruosteisen ja rikkinäisen lampunvarjostimen kohdalla. Tai metsän kivellä oleva sammalmätäs saa osakseen monta minuuttia hiljaista tuijottelua ;)
    Kauneuden näkeminen arkipäiväisissäkin jutuissa on mielestäni hyvä, se kantaa eteenpäin. Tosin tämän kääntöpuolena on toisinaan ärsyttävyyteen saakka tahkoaminen vaikkapa kynttilä-asetelman saamiseksi pöydälle. En koe itseäni sisustajana, mutta kauniin asian saaminen esille vie toisinaan aikaa.
    Olen myös huomannut, että mitä enemmän kauneutta (asioita jotka minä koen hurmaaviksi) ympärilläni on, sitä helpompi hengittää ja sitä paremmin ajatus kulkee. Sotkuisessa ja kökköisessä ympäristössä ei vaan ajattelu onnistu !
    Loistavia vinkkejä sulla täällä, kiitokset niistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria: Sitä se tosiaan on, voimavara. Ankeisiin ja ikäviinkin päiviin voi saada yllättävää iloa ja pilkahduksen hyvää mieltä, kun osaa nähdä arjessa kauniita yksityiskohtia. Se olotila on ihana, kuin kulkisi jossain kuplassa. Esteettisesti herkälle ilmeisesti rumakin voi olla kaunista? ;) Luonto on kyllä yksi suurimmista aistien herättäjistä.
      Allekirjoitain myös tuon ajatukseksi siitä, että mitä enemmän kauneutta on ympärillä (kaikenlaisissa muodoissa) sitä helpompaa on olla. On hyvä olla.

      Poista