Mestareiden jälkiä dokumentoimassa

Joulukuun alussa Valamossa oli vasta ohut lumikerros.

Palataanpa vielä hetkeksi joulukuun alkuun. Pääsin päivän (pikemminkin vuorokauden) mittaiselle dokumentointimatkalle Valamoon, jossa valokuvasimme ja mittasimme kaikki Mestarin jälki -näyttelyssä olleet teokset Jyväskylän yliopiston Kirkkotaiteen ja -arkkitehtuurin tutkimusinstituutin käyttöön. Sain kuvat käsiini vasta nyt, mutta ajattelin että tekin haluaisitte katsoa kyseiseen näyttelyyn tässä samalla dokumentointiprojektia esitellessä. Mestarin jälki -näyttely on muuten avoinna vielä sunnuntaihin 8. helmikuuta 2015 saakka, joten vielä ehtii paikan päälle ihan livenäkin.

Näyttelyssä olevat teokset on koottu Suomen laajimmasta kristillisaiheisten teosten yksityiskokoelmasta. Saimme kunnian tavata myös itse keräilijän, mutta koska hän haluaa pysytellä pois julkisuudesta, keskitytään itse näyttelyyn. 

Kristilliset aiheet ovat olleet suomalaisten taiteilijoiden tuotannossa vähäisessä merkityksessä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Taidehistoriallisesti tämä tuntuu hieman oudolta, sillä 1700-luvulle saakka taide oli ennen kaikkea kristillistä. Suomessa ikonitaide on edustettuna Valamon luostarin lisäksi Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, mutta suomalaisten taiteilijoiden kristillisaiheiset teokset ovat olleet hajallaan. Näyttelyssä on esillä eurooppalaisia esimerkkejä sekä kotimaisia mestareita kultakaudesta 1970-luvulle saakka.

Näyttelyssä on yhteensä 76 teosta, joten voitte kuvitella että kaikkien valokuvaaminen molemmin puolin, erilaisten merkintöjen dokumentointi ja teosten mittaaminen ei käy tuosta vain varsinkaan, kun näyttely on samalla avoin yleisölle. Projektipäivään osallistui yhteensä viisi henkilöä ja työtehtävät oli jaettu siten, että hommat sujuisivat turvallisesti, mutta sopivalla liukuhihnameiningillä. Allekirjoittanut hääri kameran takana, kun toiset siirtelivät lisävaloja ja mittasivat teoksia. 

Tuntematon taiteilija: Raffaello Sanzion (1483-1520) mukaan "Madonna della Tenda", 1800-luku, 79.5 x 66cm, öljyväri kankaalle.

Tuntematon taitelija: Rukous Getsemanessa, 70 x 53cm, öljyväri puulle.

Tuntematon taiteilija: Pyhä Magdalan Maria, 152 x 112cm, öljyväri kankaalle.

Johannes Takanen. Rebekka, 1880-luku, korkeus 81.5cm, marmori.

Johannes Takasen Rebekka on taiteilijan tunnetuin ja pidetyin teos, joka levisi aikanaan kipsijäljennöksenä moniin koteihin. Ateneumin kokoelmista löytyy alkuperäisen kokoinen, 128cm oleva kipsinen versio samaisesta veistoksesta ja marmorinen kuuluu Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Veistos viittaa Raamatun tarinaan, jossa Aabraham lähetti palvelijansa Elieserin etsimään pojalleen Iisakille vaimoa. Jumala antoi vastauksen palvelijan rukoukseen ilmoittaen, että ensimmäinen nainen, joka antoi Elieserille ja kamelille vettä olisi Jumalan valitsema. Rebekka on juuri saanut Elieserin tuomat lahjat ja katselee niitä.
Takanen veisti näitä pienempiä Rebekkoja tilauksesta neljä, joista kaksi myytiin Suomeen, yksi Bergeniin ja yksi Pietariin.

Inari Krohnin Pääsiäisyö ennen taustakangasta.

Joka on koskaan yrittänyt valokuvata lasin alla olevaa taideteosta tietää, että se on melkoisen haastavaa, varsinkin ilman apuvälineitä tai -käsiä. Toinen kekseliäisyyttä vaativa kohde ovat kirkkaat ja heijastavat metalliesineet. Niidenkin kanssa on tullut painiskeltua. Pelkäsin jo etukäteen näitä lasin alla olevia teoksia, sillä meillä ei ollut mahdollisuutta irrottaa teoksia kehyksistään, vaan oli toimittava vallitsevissa olosuhteissa. Onneksi olin kaukaa viisas ja otin mukaani mustan lakanan, jolla saatiin peitettyä ympäriltä tulevat lasin heijastukset. Kaksi seisoi tuoleilla pidellen mustaa lakanaa kuvaajan takana ja lopputulos oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen yritys.

Inari Krohn: Pääsiäisyö, 1974, 65 x 80cm, sekatekniikka.

Juho Rissanen: Kristuksen syntymä, 1939, 73.5 x 110cm, sekatekniikka.

Venny Soldan-Brofeldt: Kristus herättää Jairuksen tyttären, 1937, 97 x 132.5 cm, öljyväri kankaalle.

Väinö Hervo: Ristiltä otto, 1939, 61 x 42.5cm, öljyväri kankaalle.

Anna Snellman: Turun tuomiokirkko, 105 x 66cm, vesiväri ja pastelli paperille.

Hugo Simberg: Teidän tähtenne, n. 1895, 45 x 51.5cm, vesiväri ja guassi paperille.

Ajankäytöllisistä syistä jätimme teosten taustapuolen kuvaamisen viimeiseksi, sillä emme olleet varmoja ehtisimmekö tehdä kaiken yhtenä päivänä. Kun liukuhihnatyöskentely alkoi sujua sopivalla tahdilla, jäi meille vielä aikaa teosten kääntöpuolten tutkailuun. Tämä oli ehkä se kaikkein jännittävin vaihe. Harvoin sitä saa näyttelyssä kurkistella maalausten taakse. Paljon oli ns. normaaleja tapauksia, joissa ei ollut juurikaan merkintöjä tai oli jokin lappu kertomassa aiemmasta näyttelystä, mutta mukaan mahtui myös muutama yllätys ja ainakin yksi teos, joka pääsee tarkempaan tutkimukseen myöhemmin.

Ehdimme valokuvata myös teosten kääntöpuolet. Tässä on Hannes Autereen maalauksen kääntöpuoli.

Joskus teoksen kääntöpuoli kertoo sen provenienssista eli historiasta enemmän. Tässä on Sven Grönvallin maalauksen kääntöpuoli.

Anton Lindforsin maalauksen takaa löytyi tällainen.

Amelie Lundahl: Sisäkuva keskiaikaisesta kirkosta, 1800-luku, 72.5 x 66cm, öljyväri kankaalle.

Dokumentointipäivän tahti oli sellainen, ettei siinä ehtinyt juuri jäädä ihastelemaan teosten tunnelmaa (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), vaan sitä mietti miten saisi otettua mahdollisimman informatiiviset kuvat. Projektitiimi osoittautui onnistuneeksi, jonka ansiosta saimme otettua suuren kokonaisuuden haltuun. Kirkkotaiteen tutkimuksen alalla mestarina toimiva, ja projektipäivää vetänyt, Heikki Hanka jakoi tietämystään teosten taustalta, haki yhteyksiä kirkkojen alttariteoksiin tai eurooppalaisiin esikuviin samalla, kun joutui ajoittamaan joitain teoksia uudelleen. Siinä oppi mukavasti samalla itse.

Nikolai Lehto: Eedenin puutarhassa, 1978, 44.5 x 47.5cm, pastelli ja öljyväri paperille.

Ina Colliander: Liturgia, 1947, 73 x 59cm, öljyväri kankaalle.

Maria Wiik: Madonna, 1800-luku, 51 x 44.5cm, öljyväri kankaalle.

Näyttelyn teoksia valokuvatessa ja tutkiessa huomasi, että kokonaisuus oli ilahduttavan monipuolinen (pyhimys- ja tapahtumakuvauksia, kirkkointeriöörejä ja -maisemia, maalauksia ja grafiikkaa), mutta myös teosten taso ja kunto vaihtelivat suuresti. Yksityistä keräiljää ei toki velvoita samanlaiset museaaliset säilytysolosuhteet kuin museokokoelmien teoksia, mutta jotkin teokset olisivat kaivanneet kipeästi konservointia. Mitä siihen aiempaan kommenttiini tulee, ettei ehtinyt teoksia ihastella, niin täytyy myöntää, että yllä oleva Maria Wiikin Madonna-teos veti puoleensa. On se vaan kaunis. Aiemmin nähty Inari Krohnin Pääsiäisyö oli myös upea hehkuvine väreineen.

Tämä oli toinen kertani Valamossa, mutta ensimmäisen kerran ehdin käydä katsomassa myös kirkkoa. Kuva: Heikki Hanka. Niin, käytin minä reissua sen verran hyväkseni, että ostin myymälästä mukaani tuohuksia.

Tämä oli taas yksi sellainen päivä, jonka myötä muistin kuinka mahtavaa on opiskella taidehistoriaa! (Vaikka se gradu välillä aiheuttaakin epävarmuuden olotiloja, ei alasta, mutta omasta osaamisesta.) Tykkään edelleen istua luennoilla ja oppia uutta, ja tällaiset ekstrajutut saavat miettimään, että saisiko sitä opiskella koko loppuelämänsä...

Mestarin jälki -näyttely Valamon luostarissa 8. helmikuuta 2015 saakka.