Palataan Suomen helteistä taas hetkeksi Sveitsiin. Siinä missä Bern (pääkaupunkina) tuntui kotoisalta pikkukaupungilta, Zürich oli ensi hetkestä lähtien suurkaupungin tuntuinen. Ihmiset, autot ja muut kulkuvälineet olivat sekoittuneet tiiviimmin ja runsaammin keskenään kuin Bernissä. Vietimme Zürichissä vain yhden päivän, eikä se valitettavasti saanut minua hullaantumaan (museoita lukuun ottamatta). Ehkä kaupungille pitäisi antaa enemmän aikaa.
Zürichin vanhankaupungin läpi virtaa Limmat-joki ja keskustan rakennuskanta on kaunista. Limmat-joki laskee turkoosinsiniseen Zürich-järveen, jonka takana häämöttävät Alpit. Kaupungin symbolina toimivat Grossmünsterin 62:n metrin korkeuteen kohoavat kaksoistornit.
Hankimme 24 tunnin Zürich-kortit (valittavana myös 48h), joilla pääsee näppärästi kulkemaan paitsi julkisilla, myös Limmat-jokilaivalla. Kortilla pääsee myös ilmaiseksi tai alennetulla pääsymaksulla 41:een museoon. 24 tunnin kortti maksoi 27 chf eli vajaat 24 euroa. Kortti maksaa itsensä nopeasti takaisin, jos aikoo käydä vähintään kahdessa museossa ja kenties katsella kaupunkia joelta käsin.
Grossmünsterin vastapäätä, Limmat-joen toisella puolella kohoaa sirorakenteisempi Fraumünster. Entisen nunnaluostarikirkon kuuluisin yksityiskohta taitaa nykyisin olla Marc Chagallin (1887-1985) lasimaalausikkunat. Upeat ne olivatkin! Jokainen korkea pystyikkunarivistö on teemaltaan erilainen. Keskimmäinen vihreä ikkunarivi kuvaa Kristuksen elämää, sininen ikkuna esittää Jaakobin näkyjä ja keltaiseen ikkunarivistöön on kuvattu kuningas Daavid ja uusi Jerusalem. Pohjoisikkunan oranssi teema kertoo profeetoista ja eteläikkunan puna-sininen kuvaa lakia/kymmentä käskyä. Chagall on suunnitellut myös eteläisen poikkilaivan rosetti-ikkunan, johon on kuvattu maailman luominen. Kirkossa ei tietenkään saanut kuvata. Täällä hämmennystä aiheutti myös se, että kirkkoon ei päässyt lainkaan sisälle ennen sisäänpääsymaksua. Ymmärrän kyllä yleisen käytännön esimerkiksi torniin tai kryptaan hinnoittelusta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun varsinaiseen kirkkoon ei pääse ilmaiseksi... Se hieman närkästytti, mutta sillä hinnalla sai myös loistavan pienen näyttelyelämyksen rakennuksen historiasta, arkeologiasta ja reformaatiosta kryptamuseossa. Kirkon alta on kaivettu esiin alkuperäisen 800-luvun luostarin rauniot.
Kirkon sisäpihalla on kauniit sveitsiläisen Paul Bodmerin (1886-1983) maalaamat freskot, jotka kunnioittavat kirkon nunnaluostarin aikaista historiaa.
Sveitsistä ja kaupunkien välisistä eroista jäi voimakkaimmin mieleen eri
kantonit. Jokaisella kantonilla on omaleimainen pieni kulttuurinsa,
josta ollaan ylpeitä. Eri kantoneihin siirtyessä esimerkiksi
rakennuskanta muuttuu toisenlaiseksi. Vanhoja rakennuksia tunnutaan
arvostavan ja kaikkialla näkyi hyväkuntoista arkkitehtuuria.
Pastellisävyiset kivitalot olivat ilo silmälle.
Seuraavaksi Sveitsin matkan paras museokokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti