perjantai 13. heinäkuuta 2018

Riisalle mittava ikonilahjoitus

Nyt tästä saa onneksi jo puhua! Mikäli joltakin meni ohi eilen illan pääuutiset, voitte kurkata ne täältä (kohdasta 19:09 alkaen). YLEn toimittaja Jussi Mankkinen teki myös upean haastattelun taiteilija/keräilijä Risto Vilhusesta (s. 1945 Kuopiossa), joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Leonardo da Vilhu.

RIISA sai Risto Vilhuselta mahtavan, lähes 900:n kristillisen esineen kokoelmalahjoituksen! Tämän vuoksi olen reissannut töiden puitteissa myös Vantaan Sotunkiin, jossa taiteilijan koti, ateljee ja veistospuisto sijaitsevat. Valtaosa on metalli-ikoneja, mutta lahjoitukseen sisältyy myös mm. jumalanpalveluksissa käytettyjä tekstiilejä sekä sakraaliesineitä. Osa lahjoitettavasta kokoelmasta sijaitsee vielä toistaiseksi Vantaan kaupunginmuseossa. Ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyövastuun mukaisesti kyseinen Risto Vilhusen nimeä kantava kristillisen esineistön kokoelma siirtyy myös RIISAan. Kyseinen osakokoelma on jo dokumentoitu ja inventoitu Vantaan kaupunginmuseon toimesta, joka helpottaa ja nopeuttaa lahjoituksen vastaanottoa. RIISAn osalta museotyö on kuitenkin vielä alussa. Sotungista syksyllä saapuvan kokoelman esineet valokuvataan, mitataan, inventoidaan ja viedään sähköiseen kokoelmanhallintaohjelmaan. Toisin sanoen esineistö siirtyy tekstiilejä lukuun ottamatta minun vastuulleni. Joten teidänkään ei enää tarvitse ihmetellä, että mitähän minä työkseni teen. ;) Yleisön nähtäville ne tulevat keväällä 2020 avautuvassa Jumalainen valo -näyttelyssä, joka juhlistaa taiteilija Risto Vilhusen 75-vuotista historiaa. 
Metalli-ikonien keräilyvimma sai alkunsa yllä näkyvästä triptyykki-ikonista. Vilhusen isä toi sen sodan jälkeen rajan pinnasta kotiin, jossa se sijaitsi kunniapaikalla. Risto Vilhunen innostui keräämään kyseisen ikonin ympärille lisää ikoneja vajaat 30 vuotta sitten. Kaikki on hankittu Suomesta huutokauppojen, antiikkiliikkeiden ja lahjoitusten kautta.


Tilakokemus Vilhusen kotona on uskomaton. Seinät on vuorattu lattiasta katonrajaan ja pienintä koloa myöten pääasiassa metalli-ikoneilla. Vilhunen ei pidä itseään uskonnollisena, vaan sanoo keränneensä ikoneja vain niiden esteettisen ulkomuodon vuoksi. Kaikesta huolimatta hänen olohuoneensa muistuttaa harjakattoineen ja ikkunoineen pientä kirkkotilaa halusi hän sitä tai ei. Näin ovat monet sanoneet. Ylen haastattelussa Vilhunen kertoi ryhtyneensä keräämään ikoneja koska hän koki, että Suomessa väheksyttiin vielä pitkään sotien jälkeenkin ortodoksisuutta ja itäistä kulttuuria:

"Suomalaisen kulttuurin rikkaus lähtee nimenomaan siitä, että se on sekoitus itää ja länttä. Ei meille Suomeen ole varsinaisesti tehty mitään ristiretkiä – Novgorodin kauppiaiden ansiosta itäisen kulttuurin vaikutus ulottui Turkuun saakka ja kristinusko tuli Suomeen ensin idästä."
Hartaus on talosta kaukana, sillä taiteilija tunnetaan rääväsuisena ja suorasanaisena persoonana. Sitkeyttä miehestä ei myöskään puutu, sillä 72-vuotias taiteilija tekee edelleen omien sanojensa mukaan 12-14 tunnin työpäiviä. Siihen kuuluu maalaamisen lisäksi mm. marjastusta, sienestystä, nurmikon leikkuuta ja halon hakkuuta. Vuodenajasta riippuen vähän kaikenlaista. Pisteliään kuoren alla sykkii kuitenkin lämmin ja vilpitön sydän. Kun toimittaja kysyy millä mielellä keräilijä luopuu vuosikymmenten työnsä tuloksista, Risto Vilhunen sanoo lahjoittavansa ikonikokoelman RIISAan iloisella mielellä ja aidosti kiitollisena: 

"En luovu tästä kokoelmasta lainkaan raskain mielin, päinvastoin: tällä kokoelmalla on nyt merkitystä, koska se jää tulevien sukupolvien katseltavaksi. Joidenkin mielestä keräilykohteet ovat kuin omia lapsia, mutta ei se niin ole. Elämä ei saa olla kiinni pelkästään esineissä."
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo kommentoi Vilhusen tekemää lahjoitusta kiitollisena Kirkko ja kaupunki -lehden verkossa:  

"Suurta ja arvokasta on sekä lahjoituksen tekijä itse että nämä esineet, jotka nyt siirtyvät uuteen paikkaan. Nyt ei ole menossa mikään haudanryöstö, vaan kokoelman luovutus tapahtuu kaikkien osapuolten yhteisestä tahdosta ja hyvässä hengessä. Tämä on lahjoitus myös kaikille niille, jotka uskaltautuvat Riisan oven avaamaan."
Ilmassa oli iloa ja yhteistyön riemua. Kuvassa Vantaan kaupunginmuseon museopäällikko Marjo Poutanen, RIISAn museonjohtaja Teresa Töntsi, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, taiteilija Risto Vilhunen (Leonardo da Vilhu) sekä Vantaan taidemuseo Artsin museopäällikkö Jyrki Nieminen.
Tämä on hieno osoitus suomalaisen museo- ja kulttuurikentän yhteistyöstä. Lämpimät kiitokset Risto Vilhunen ja Vantaan kaupunginmuseo! Saako tunnustaa, että taidan vähän rakastaa työtäni. ♥

3 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä hieno juttu! Onpa siinä kokoelmalla kokoa! Uskon kyllä, että tykkäät työstäsi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aika näyttää onko mukana harvinaisuuksia tai erikoisuuksia, kunhan saamme inventointityön käyntiin. Tervetuloa Kuopioon viimeistään 2020. ;)

      Poista
  2. Kosken Tl yhteiskoulussa oli ehkä tämä vilhunen puoli vuotta. Vuosi saattoi 1962 tai 1963. Uskonnon opettaja inhosi häntä yli kaiken.
    Hänet oli potkittu parista muusta koulusta. Mahtaako olla samahenkilö? Ulkoinen habitus muuttuu 60 vuodessa aika lailla.
    Pekka Uotila

    VastaaPoista