Puutarhassa

Tässäpä kurkistus Hurmioituneen puutarhaan. Kun kauppakirjat oltiin kirjoitettu ja avaimet saatu käteen, talon pihalla oli puoli metriä lunta eikä puutarhasta tietoakaan. Edellinen omistaja kertoi kuitenkin pihalla olevista omena-, tyrni- ja luumupuusta. Olin innoissani talosta, mutta hieman kauhuissani pihasta. En ole puutarhuri tai omenanviljelijä. Talven jälkeen kevät tuli kuitenkin hitaasti ja ajatukseen ehti totutella. Ensin suli lumet ja paljasti perennapenkin, josta en etukäteen osannut tunnistaa ainuttakaan kukkaa. Sitten pihan perällä luumupuu aloitti kukintansa. Kuinka kaunis valkoinen pitsiverho! Mitä nopeammin kevät kääntyi kohti kesää sitä enemmän aloin ihastua myös pihaan. Jokaisen uuden kukan myötä aloin miettiä, josko sittenkin olisin viherpeukalo? Eihän kukaan ole seppä syntyessään - kai tämänkin asian voisi opetella? Vähän kerrassaan.

Luumupuu.

Kevättähti.

Puistolemmikki.

Vaahtera.

Kevätvuohenjuuri.

Iiris/kurjenmiekka.

Uusia lajeja tunnistetaan viisaammilla. Perennapenkissä on se hyvä puoli, että se on runsas eikä rikkakasveja juurikaan mahdu joukkoon. Olen kitkenyt silloin tällöin, mutta aika helppohoitoiselta se näyttää vaikuttavan. Työkaveri lahjoitti mökiltään vanhoja iiriksen mukuloita, joita istutin etupihan puolelle. Ajan saatossa huomasin, että samaa lajia löytyi perennapenkistäkin. Mutta iirikset ovat ehdottomasti yksiä lempikukkiani. Taidehistorioitsija bongaa näitä etenkin Monet'n, Renoirin, Cezannen ja van Goghin  maalauksista. Iiristen jälkeen höpsähdin kukkiin ihan täysin ja harkitsin, että istutan pihalle myös pioneja. Mutta niitä löytyikin talon nurkalta! En vain tunnistanut kukkaa ennen kuin se alkoi kasvattaa kukkapalleroa.

Omenapuu.

Pihalla on kaksi omenapuuta, jotka olivat päässeet melko takkupallon näköisiksi. Naapurit sanoivat, että huonoja omenoita on ollut kuulema paljon. Enkä ihmettele, sillä oksia oli aivan liikaa, ne olivat kietoutuneet toisiinsa ja puut olivat päässeet liian korkeiksi. Niinpä ensimmäisiä puutarhahommia keväällä oli opetella leikkaamaan omenapuut. Youtube toimi tässä hyvänä opettajana. Karkeilla hanskoilla sai samalla siliteltyä puunrungosta jäkälät ja sammalet. Ystäväni nauroi, että tutustun silittelemällä pihapuihin... 

Heikkisen Kukkatarhalla.

Mitä lähemmäs kesää päästiin, sitä enemmän aloin odottaa että saisin laittaa laatikoihinkin kukkia. Heikkisen Kukkatarha Kuopiossa (Hiltulanlahti) on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, vaikkei mitään ostaisikaan. Kaunis paikka käydä vaikka kahvilla. Valtava paratiisi täynnä havu- ja lehtipensaita sekä sen miljoona erilaista kukkalajiketta. Olen jo vuosia ollut kallellaan pelargonioihin ja pitäähän niitä rintamamiestalossa olla.

Kerrottu idänunikko.

Iirikset ja pionit ovat suosikkiperennojani, mutta kun näin pihalla ensimmäisen avautuneen unikon lisäsin ne saman tien listaan. En ollut koskaan aiemmin nähnyt tällaisia kerrottuja unikoita. Nelliinan puutarhassa on samanlaisia. Onneksi en mennyt kitkemään näitä silloin kun luulin niitä vielä ohdakkeiksi... Kannatti odottaa, sillä yllätys oli iloinen. :)

Jalopähkämö.

Keltapäivänlilja.

Näiden lisäksi pihasta löytyy mm. syreenejä, mustaviinimarjapensaita, pari kärsineen näköistä karviaismarjapensasta, raparperiä, lipstikkaa, oreganoa/mäkimeiramia, mongolianvaahtera ja töyhtöangervoa. Voi olla, että syksyllä ollaan sadonkorjuun kanssa ongelmissa, mutta tämän vuoksi olen ottanut ilolla vastaan kaikki tarjoukset joita kiinnostavat luumut, omenat ja marjat. Laitetaan hyvä kiertämään.

Nautitaan kesästä. Aurinkoista juhannusta!