sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Tarinaharjun sairaalamuseo

Nyt pääsen avaamaan teille tätäkin työprojektia. KYS aloitti viime keväänä moniammatillisen yhteistyöprojektin Savonia AMK:n kanssa, joka saatiin päätökseen loppuvuodesta 2021. Tarkoituksena oli dokumentoida Siilinjärvellä sijaitsevan Tarinaharjun sairaalamuseon historia.

Tarinaharjun sairaalamuseo perustettiin 1981 entiseen ylilääkärin asuntona toimineeseen rakennukseen. Museotoiminta rakennuksessa lakkautettiin syksyllä 2021, sillä KYS on luopumassa Tarinaharjulla sijaitsevista kiinteistöistä. Museossa oli esillä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan ja sen edeltäjien sekä sotasairaaloihin liittyvää aineistoa. Suuri osa on erikoissairaanhoidon laitteita, välineitä ja materiaaleja.
Kokoelmissa on kaikkiaan noin 3500 esinettä, 2 000 valokuvaa ja historiallisen terveydenhuollon lääketieteen alan kirjakokoelma. Sairaalamuseon yläkerran aula oli kalustettu 1930-luvun keuhkotautiparantolan potilasaulaksi ja muut huoneet lääkärin vastaanottotilaksi, lastensairaanhoidon tilaksi, potilashuoneeksi, leikkaussaliksi, sairaalan johdon huoneeksi, keittiöksi sekä kylpyhuoneeksi.
"Kirjanpitäjä ja postineiti" osana Savonia AMK:n draamanäytelmää.
Savonia AMK:n kanssa toteutetussa yhteistyössä haluttiin dokumentoida museon ja sairaanhoidon historiaa innovatiivisella tavalla. Sairaalamuseolle luotiin oma verkkosivu, jonne tallennettiin valokuvia ja historiatietoa. Museorakennus myös kuvattiin 360-tekniikalla. Historia herätettiin eloon käsikirjoittamalla museon tiloissa näyteltyjä draamakohtauksia sairaanhoidon historiasta sekä toteuttamalla lyhyt tanssielokuva "Hetken olen". Musiikinopiskelijat sävelsivät sairaanhoitoon liittyen eri tunnetiloja musiikiksi, jotka tanssinopiskelijat ilmaisivat ja tulkisivat liikkeeksi.

Tanssielokuvassa kaksi potilasta astelee museorakennukseen. Sairaalalaitteiden ja välineiden keskellä henkilöille syntyy epätietoisuutta ja pelkoja tulevasta; ei tiedetä mitä tulee tapahtumaan, välineet ovat outoja ja pelkoa herättäviä. Samanlaisilla tunteilla useat henkilöt saattavat astella nykyisinkin sairaaloihin.

Sairaanhoito ja laitteet ovat historian saatossa kehittyneet, mutta tunnemyllerrys yksittäisen henkilön sisällä voi olla samanlainen kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten. Tanssijat kulkevat elokuvassa potilaan mielensisäisen matkan sairastumisen, tilanteen käsittelyn, selviytymisen ja parantumisen kautta voimaantumiseen. Pelottavat laitteet ja välineet muuttuvat matkalla pelastukseksi ja turvallisiksi. Mielestäni elokuvan kaunein kohtaus on kuitenkin sairaanhoidon ytimessä: ihminen ja toisen ihmisen kosketus. Inhimillistä hoitoa. Lopulta tanssijat lähtevät parantuneina rakennuksesta ulos aurinkoon.
 
Museoesineet pakataan säilytykseen 

Tarinaharjun sairaalamuseo ei ole koskaan ollut ammatillisesti hoidettu museo, ja se on ollut avoinna vain tilauksesta, mutta valtaosa esineistä on luetteloitu ja inventoitu. Esineiden museoarvo- ja status velvoittavat kuitenkin käsittelemään esineitä museoeettisesti oikein myös pakkausoperaation aikana. Niitä ei voi pakata säilytykseen kuin mitä tahansa kodinkalusteita.

Tämä on hetki, jossa minun museoammatillisesta taustastani on hyötyä. Museon pakkausoperaation aikana minä pidän huolen siitä, että esineitä käsitellään oikein ja ne pakataan asianmukaisesti. Jokainen museoammattilainen ymmärtää, että 3500 esineen pakkaaminen vie aikaa, resursseja ja vaatii hyvää suunnittelua. Pakkausoperaatio on aloitettu suoraan sairaanhoitoon liittyvistä esineistä, jotka ovat kokoelman tärkein ydin. Pakkaamisessa edetään harkiten askel kerrallaan.

Olen taidehistorioitsija, eikä minulla ole ymmärrystä sairaalamuseon esineistä, mutta tärkein tehtäväni on hoitaa pakkausoperaatio siten, että tulevaisuudessakin tiedetään mikä esine on missäkin. Esimerkiksi pienesineet kääritään paperiin, kirjoitetaan esineen inventointinumero kääreen päälle ja asetetaan esineet laatikkoon. Kaikkien laatikossa olevien esineiden inventointinumerot kirjoitetaan myös laatikon ulkopintaan, jotta esineet löydetään tarvittaessa helpommin ja nopeammin. Jokainen laatikko myös numeroidaan erikseen, ja laatikoiden numerot kirjataan Excel-taulukkomuodossa olevaan esinelistaan. Näin listauksesta pystytään hakemaan nopeammin inventaarinumeron avulla tieto siitä, missä laatikossa mikäkin esine sijaitsee. Pakkaamisessa pyritään säilyttämään sama järjestelylogiikka kuin näyttelyssä: eri sairaanhoitoon liittyvät esineet pidetään omina ryhminään.
Valtakunnalliset sairaalamuseot

Jokaisella sairaanhoitopiirillä lienee jonkinlainen museokokoelma. Museoammatillisella kentällä ollaan jo vuosia pyritty siihen, etteivät kaikki museot keräisi kokoelmiinsa samanlaista aineistoa. Museoilla on haasteita säilytystilojen suhteen, joten ei ole järkevää, että esimerkiksi kaikki kulttuurihistorialliset museot tallentavat kokoelmiinsa rukkeja, ryijyjä ja rekiä. Tarvitaan tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkostoa (TAKO). Erityisvastuualueita jakamalla pyritään tallennustehokkuuden lisäksi myös resurssitehokkuuteen.

Tästä näkökulmasta ymmärtänette myös sairaalamuseoiden tilannetta paremmin. Ei ole järkevää, että jokainen suomalainen sairaala ja sairaanhoitopiiri kerää kokoelmiinsa samanlaisia sairaalalaitteita ja -välineitä, koska kaikkialla on pula säilytystiloista aivan samalla tavalla kuin museokentälläkin. Lisäksi museotoiminnan ylläpitäminen ei ole sairaaloiden ydintehtävä.

Lääketieteen nopeassa kehityksessä historian ymmärrys ja sairaanhoidon kehityksen merkitys ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä. Kaikkia esineitä ei voida säilyttää ja sairaalamuseoiden kokoelmissa on sellaisiakin esineitä, joita sinne ei mielestäni kuuluisi. Näihin esineiden tallennusprosesseihin tarvittaisiin enemmän museo- ja sairaanhoidon ammattilaisten välistä yhteistyötä. Esineitä ei voida säilöä vain esineen itsensä vuoksi, vaan sillä tulee olla perusteltu kontekstitieto, miksi jokin esine liitetään tai on liitetty kokoelmaan.

Oman haasteensa esinekokoelmiin ja niiden säilyttämiseen tuovat materiaalit. Tarinaharjun sairaalamuseon kokoelmiin kuuluu esimerkiksi vanhat kumi/muovihanskat, jotka ovat vuosikymmenten myötä kovettuneet ja murentuneet. Niitä ei voi siirtää tai materiaali hajoaa kirjaimellisesti käsiin. Tässä tapauksessa kyseinen esine tulee poistaa kokoelmista, sillä se ei enää palvele museotarkoituksessa. (Esineiden kokoelmista poistaminen on myös omanlaisensa operaatio, jota en kuitenkaan avaa tässä sen enempää.)

Helsingin yliopistollinen sairaala ja HUSin museotoimikunta ovat käynnistäneet valtakunnallisen sairaalamuseoihin liittyvän kartoituksen. Tässä vaiheessa kartoitetaan sitä, millaista sairaanhoitoon liittyvää esineistöä ja kuinka paljon materiaalia ympäri Suomea on. Tulevaisuudessa on ollut yhtenä ajatuksena perustaa mahdollisesti yksi valtakunnallinen lääketieteeseen ja terveydenhoitoon keskittyvä museo.

Tämä näkökulma auttaisi järkevöittämään sairaalamuseoiden kokoelmatilannetta valtakunnallisesti. Samalla se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että kaikkien tulisi priorisoida kokoelmiaan. Kaikkien sairaalamuseoiden kaikkia kokoelmaesineitä ei voida siirtää yhteen paikkaan. Tämä vaatii pitkäjänteisen suunnittelun ja organisoinnin lisäksi myös kylmää tilastointia siitä, onko tällaisen museotoiminnan perustaminen kannattavaa, millä paikkakunnalla ja kuinka siitä saisi kannattavaa?

Kannan tätä tulevaisuuden visiota takaraivossani Tarinaharjun sairaalamuseota pakatessa. Pakkaamisen taustalle sisältyy siis laajempi kokonaiskuva. Eri esineryhmien kohdalla tulee tehdä alustavaa pohdintaa siitä, mikä esine kuuluu lopulta mihinkin nyt tai tulevaisuudessa.
Savonia AMK:n kanssa tehdyssä yhteistyössä verkkosivuilla vierailevat pääsevät kuitenkin virtuaalikävelylle museoon, vaikka rakennuksesta itsestään luovutaan. Tulevaisuudessa toiveena on kehittää virtuaalimuseota.
En tiennyt millaiseen projektiin joutuisin mukaan (muiden tehtävien lomassa) vaihtaessani museoamanuenssin työn KYSin taideasiantuntijan tehtäviin. Vitsailin Kiinteistöhallinnon työkavereilleni, että luulin taideasiantuntijaksi siirtyessäni, että museoasiat jäisivät taakse, mutta he järjestivätkin organisoitavakseni kokonaisen museon... Onnekseni en joudu yksin vastaamaan kaikesta, mutta välitän asiantuntemustani heille siinä määrin kuin osaan. Yhteistyössä edistetään tätäkin projektia muiden työkavereiden kanssa.

4 kommenttia:

  1. Erittäin kiinnostava ja tärkeä projekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä työn monipuolisuus on yksi ammatin parhaimmista puolista. Ja se, että pystyn itse vaikuttamaan melko hyvin työhöni ja sen sisältöön.

      Poista
  2. Kuulostaa kyllä ihan huippuprojektilta, johon on valittu oikea asiantuntija! Sairaalamuseot,terveydenhuollon ja parantamisen historia ovat tosi mielenkiintoisia! Symppiksessä TYKSin lasarettimuseossa kävin vieressä asuessa lukuisia kertoja, aina sieltä löytyi uutta ihmeteltävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projekti on monitahoinen, mutta samalla myös melko haasteellinen. Yritän olla parhaani mukaan kartalla myös siitä, mitä sairaalamuseoiden kentällä tapahtuu valtakunnallisesti. Hyvinvointialueuudistuskin vaikuttanee välillisesti sairaaloiden kokoelmiin tavalla tai toisella. Paljon on uudistuksia ja mullistuksia käynnissä.

      Poista