Oma innostus jakoon

Minua pyydetään silloin tällöin puhumaan työstä, opinnoista ja taidehistoriasta. Nyt on yllättävän monta puhujavarausta lyhyellä aikavälillä, sillä olen viiden kuukauden sisällä puhumassa neljässä eri tilaisuudessa. Tämä on minulle paljon, sillä yleensä pyyntöjä tulee noin kerran vuodessa. 

Olen kertonut näistä puhujatilaisuuksista, ja useammalta henkilöltä on tullut kommentti, että "Ihan pahin painajainen mennä ryhmän eteen puhumaan!" tai "Miten saat ajan käytettyä?" Kyllä minäkin muistan sen yläasteajan, kun luokan eteen meneminen oli pahin painajainen. Yleisön edessä olemista on pitänyt (pakon edessä) opetella. Se on helpottunut kerta kerralta ja nykyisin oikeastaan pidän siitä, jos pääsen puhumaan itselleni tärkeästä aiheesta. Myönnettäköön, että yksi näistä neljästä puheenvuorosta kauhistuttaa etukäteen todella paljon, mutta siitä tarkemmin lisää kun aika koittaa.

Yleisön edessä puhuminen on minusta mukavaa silloin, kun aihe on itselleni tuttu ja tärkeä. Silloin ei tarvitse varsinaisesti jännittää sitä mitä puhuu, vaan voi keskittyä enemmän siihen, kuinka on yleisön edessä. Graduohjaajani tiivisti aikoinaan hyvin, että "Sinä olet oman alasi ammattilainen. Kukaan ei voi kertoa samasta aiheesta samalla tavalla." Tämä on kulkenut mukanani eräänlaisena voimalauseena, sillä se on totta. Vaikka kaksi henkilöä tutkisi ja esittelisi samaa aihetta, molemmat tekisivät sen kuitenkin eri tavalla. Ja kummankin tapa on oikea. 

Tämän vuoksi pidän erityisesti opiskelijoille puhumisesta. Omassa muistissa on vielä tuoreena kaikki opiskeluaikaiset haasteet, mutta oman polun löytäminen on rohkaissut minua niin, että haluan välittää onnistumisen tunnetta ja toivoa myös muille.

Kuva: Svetlana Larina.

Tällä viikolla pääsin puhumaan entisen kouluni, Ingmanedun, opiskelijoille paitsi omasta opintopolusta myös sairaalataiteesta ja taidehistoriasta käytännön työelämässä. Viimeinen (varsinainen) teema tuntui aluksi todella vaikealta esitellä, kunnes tajusin, että minä hyödynnän taidehistorian eri näkökulmia ja työvälineitä arjessa jatkuvasti.

Taidehistoria on sanana vähän vanhanaikainen (vaikka itse rakastan sitä), sillä visuaalisen kulttuurin tutkimus kuvaisi tutkimusalaa monipuolisemmin ja totuudenmukaisemmin. Taidehistoria voi tutkia myös vahvasti nykytaidetta ja tätä päivää. Tärkeintä on ymmärtää, miten taidetta ja kulttuuria vastaanotetaan ja tulkitaan. Opintojen aikana opitaan analysoimaan ja tulkitsemaan taiteen suuntauksia ja erilaisten taideilmiöiden ominaispiirteitä ja historiallisia yhteyksiä.

Tein luennolla muun muassa rinnastuksia taidehistoriallisten teosten ja nykytaiteen välille. Aktivoin opiskelijoita pohtimaan, kuinka he voivat hyödyntää taidehistoriaa omassa työssään kuvantekijöinä. Oli mukava huomata, että he ymmärsivät taidehistorian tuntemisen merkityksen taiteellisessa työssään. Paras palaute oli kuitenkin se kun kuulin, että minusta kuulema välittyi se, että pidän työstäni. Olen ollut onnekas, että olen saanut mielenkiintoisia työtehtäviä ja todella nauttinut niistä. Jos saan edes hitusen välitettyä omaa innostustani eteenpäin, olen onnistunut puhujana.

Kiitos, kun sain vierailla!