Suomen Asutusmuseo palkittiin tänään Savo-Karjalan vuoden 2011 paikallismuseona. Teemana oli hyvin hoidettu museoympäristö.
"Perusteluissaan raati korosti Asutusmuseon autenttisuutta alkuperäisessä kulttuuriympäristössään, jossa pihapiiri rajoittuu pellon reunaan ja järven rantapenkereeseen. Museoalueen pihanurmikko on alkuperäinen ja pihapiirissä kasvaa syreeneitä, marjapensaita ja perennapenkki. Pihatie on selkeästi alkuperäinen, ajourien keskellä kasva heinää, pihatien vieressä on perunamaa. Museoympäristö on hyvin hoidettu ja vastaa talon alkuperäistä ilmettä."
Kesänuoret M ja I toimivat floristeina ja koristelivat puimalakahvion luonnonkukilla, jossa palkinnonjakotilaisuus tapahtui.
Aika makea kesäduuni sulla! Josko vaikka pääsisi piipahtamaan vielä tänä kesänä.
VastaaPoistaKultsin kämppä: Kyllä,kauniissa maisemissa saa oleilla järven rannalla. Tervetuloa jos ajelette Lapinlahden tienoilla. :)
VastaaPoistaVoi...tuli ikävä noihin maisemiin. Tulin viime viikolla ystäväni luota Nilsiästä kotiin Turkuun. Matkani teki kuitenkin mutkan, sillä poikkesin ennen junaan nousemista Lapinlahden hautausmaalla. Saattelin viime syksynä mieheni sinne sukuhaudan multiin ja nyt vein haudalle kukkatervehdyksen.
VastaaPoistaOlen itsekin savolainen, mutta itäsellainen, Savonrannalta, joka nykyään kuuluu Savonlinnaan. Viikon päästä olen lapsuuden maisemissa, sillä vuokrasin sieltä mökin kahdeksi viikoksi. Meillä sanotaan mie, mutta jo kymmenen kilometrin päässä huastetaan minättäin. Saman kunnan sisällä.
Kyllä mualima on pien.
Kattojen yli: Tervetuloa lukijaksi ja kurkistelemaan kuulumisiani :) Ja otan osaa menetykseesi...
VastaaPoistaSavon kieli osaa olla kyllä kummallista,mutta kyllä se vain on kotoista. "Minä" sanotaan kuin kirjakielessä, mutta monikossa huuvellaan "myö" ja "työ".
Maailma on pieni,totisesti,monesti tullut todettua.