Lapinlahdella, Taidemuseo Eemilissä avautui valokuvaaja Olli Lähdesmäen näytttely Aiheita. Yleismaailmallinen sana jättää katsojan vapaaksi kuvien äärelle. Ehkä aluksi jopa liian vapaaksi, sillä yleisvilkaisulta yhtenäistä teemaa on vaikea hahmottaa. Valokuvia ei ole nimetty, joten Lähdesmäki ei anna viitteitä myöskään yksittäisten kuvien sisältöön. Taiteen sanakirja määrittelee aiheen seuraavasti:
"Aihe, motiivi tai teema on taideteoksen lähtökohtana oleva ajatus tai ympäristöstä löytyvä esikuva."
Esille on asetettu kuvia viideltä vuosikymmeneltä, joten erilaisia aiheita on ehtinyt kertyä. "Kun muutama vuosi sitten jäin [valokuvauksen] opettajan työstäni eläkkeelle, minulla on ollut aikaa istua kuvieni äärellä", Lähdesmäki kertoo.
"Työskentelytapani tuottaa paljon kuvamateriaalia. Usein vasta raakakuvia tarkastellessa mietin, olisiko tämä uusi teema tai löytyykö kohteesta yhdistäviä tekijöitä jo olemassa oleviin aiheisiin. Joskus löydän kohteen, jonka tiedän sopivan tiettyyn ajatukseen. Toisinaan keksin uuden teeman vasta silloin, kun teen kuvia tulostuskuntoon. Näitä aiheita on pinossa useita: uusia tulee lisää ja vanhemmat jäävät taustalle kummittelemaan. Käy myös niin, että osa vain katoaa arkiston kätköihin.Tällä tavalla olen toiminut oikeastaan koko valokuvaajan urani ajan. Se ei ole mitenkään järkevä tapa työskennellä, mutta minulle se on ollut ainoa vaihtoehto. Päivätyö ei antanut mahdollisuutta keskittyä pitkäjänteiseen teemojen käsittelemiseen.
Tässä yhteydessä metodi näyttää kuitenkin toimivan. Aiheiden avulla voin koota vuosikymmenet yhteen luontevaksi kokonaisuudeksi."
Hiljaisia maisemia?
Näyttelyn yleisilme on rauhallinen ja hiljaisen pohdiskeleva. Värikkäitä valokuvia on muutamia, mutta kokonaisuus liikkuu vahvasti mustavalkoisissa, harmaissa tai maltillisen maanläheisissä ja pehmeissä sävyissä.
Luonto eri muodoissaan on kuvissa pääosassa, yksittäisiä ihmiskuvia lukuun ottamatta. Lähdesmäki on onnistunut luomaan tavanomaisista ja ensinäkemältä tylsistä maisemakuvista pysäyttäviä. Maisemakuva. Ovatko nämä kuitenkaan maisemakuvia sanan varsinaisessa merkityksessä? Wikipedia määrittelee maiseman "aistein havaittavaksi suhteellisen laajaksi ympäristöksi". Lähdesmäki on kuvissaan irrottanut ja rajannut arkipäiväisen maiseman pikemminkin mielenmaisemaksi kuin suoraksi dokumenttikuvaksi nähdystä maisemasta.
Mielenmaisema. "Mielenmaisema on käsite, joka kuvaa ihmisen sisäistä maailmaa, tunnetiloja ja ajatuksia, usein vertauskuvallisesti maisemana." (Lähde: Suomisanakirja.)
Kuvien äärellä säväytti huomio, jonka löydän usein myös itsestäni. Se, että katsoo maisemaa, mutta näkee siinä jotain muuta kuin pelkän maiseman, näkyi Lähdesmäen kuvista. Valokuvat ovat kuin käänteinen kameran linssi kuvaajan pään sisään. Se, kuinka kuvia tulkitsemme, riippuu aina katsojasta.
Silmänkääntötemppuja
Väitän, että Lähdesmäen työskentely opettajana on pitänyt työn ohessa hänen aistinsa avoinna erilaisille kokeiluille. Hiljaisten maisemien lisäksi näyttelyssä on esillä uteliaisuutta ja tutkimusmatkoja muun muassa taiteen ja valokuvauksen historiaan, kun osaa etsiä ja katsoa.
Historiaa huokuvat ja kalliomaalauksia muistuttavat otokset ovat kuin tähtiin kirjoitettuja kuvia. Tunnelma on taianomainen ja ikiaikainen. Kaunis ja sadunomainen maailma, jota ei haluaisi rikkoa lähemmällä tarkastelulla, joka paljastaa kuvissa olevan todellisuudessa ainakin asfaltin pintaa.
Lapsenomaista leikkisyyttä ja silmänkääntötemppuja on muun muassa kuvissa, jotka voisivat olla ilmaisunsa puolesta taidegrafiikkaa, kalligrafiaa tai hiilipiirroksia. Lähdesmäki venyttää valokuvauksen rajoja kuvataiteen puolelle.
Näyttely haastaa katsojaa todella näkemään katsomansa. Ensivilkaisulta samasta maisemasta irrotetut otokset ovatkin täysin eri paikoissa kuvattuja kuvia, jotka on rajauksella yhdistetty kokonaisuudeksi.
 |
| Olli Lähdesmäen valokuvia Haukivedeltä, Tiilikkajärveltä, Lapinlahdelta ja Sodankylästä. |
Valokuvien joukossa on lyhyitä tekstejä, joissa Lähdesmäki kertoo aiheensa taustoista, ajatuksista ja inspiraatioista. Näennäisesti hiljaisten kuvien keskellä nämä henkilökohtaiset ajatukset tuntuvat arvokkailta. Arvokkailta myös siksi, että Lähdesmäki harvoin avaa kuviensa taustamerkityksiä tyhjentävästi. Taiteilijoiden tavoin Lähdesmäki jättää katsojalle vapauden tulkita näkemänsä, tai vain kulkea kuvien ohitse. Taiteilijaksi tituleeraaminen tuntuu Lähdesmäestä ilmeisen vaikealta ajatukselta, sillä hän kommentoi Katri Viitaniemelle Matti ja Liisa-lehden haastattelussa (16.10.2025), että "Titteliksi riittää valokuvaaja", vaikka hänellä on taiteen maisterin tutkinto.
Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että tunnen Olli Lähdesmäen henkilökohtaisesti. Lähdesmäki oli yksi opettajistani, kun suoritin kuva-artesaanin opintojani. Vaikka en varsinaisesti kuulunut "Ollin opetuslapsiin", koska pääaineena oli kuvataide eikä valokuvaus, kuului opintoihin myös Ollin valokuvauskurssit.
 |
| Kuva: Tuire Kurikka. |
Hän oli yksi niistä opettajista, jotka opettivat minua katsomaan asioita uudella tavalla ja näkemään asioita toisin. Minusta tuli eräänlainen kulttuurin etsijä ja näkijä. Yksi mieleenpainuneimmista kommenteista liittyi kehtaamiseen. Olli korosti, että hyvien kuvien saavuttaminen vaatii oikeanlaista ajoitusta, valoa, silmää ja rajausta, mutta myös kehtaamista. Sitä, että paras kuva ei välttämättä aina synny suorilta jaloilta. Tämä lause vaikutti myöhemmin mm. siten, että yliopiston opintomatkalla Ruotsiin heittäydyin erään kirkon lattialle selälleni, koska halusin kuvata käytävällä olevan kattokruunun suoraan alapuolelta. Se vaati kehtaamista kaikkien silmäparien keskellä, mutta tuotti uudenlaisen kuvakulman tavalliseen esineeseen.
Olli on saatellut maailmalle lukuisia valokuvauksen nykyisiä ammattilaisia. Oli mukavaa nähdä, että pieni joukko hänen entisiä oppilaitaan oli mukana myös avajaisissa.
Näkeminen, katsominen ja kuvanlukutaito
Kannan edelleen noita entisen kouluni oppeja yksityiskohtien näkemisestä ja tutkimisesta mukanani. Työskentelen nykyisin taideasiantuntijana kiinteistöhallinnon työkavereiden keskellä. Insinöörivoittoisessa ilmapiirissä aiheutan välillä ympärilleni hyväntahtoista silmien pyörittelyä, kun kommentoin esimerkiksi kokoustilassa istuvien työkavereiden paitojen värisävyjen sopivan toisiinsa, kuinka kahvitauolla jogurttipurkin vaaleanpunainen mainosväri korostuu vaaleansinisestä paidasta tai miten pöytäliinassa olevat värit toistuvat seinällä olevan taulun väreissä.
Se, että osaa katsoa ja nähdä asioita eri tavoin, tuo arkeen rikkautta. Se auttaa myös tarkastelemaan asioita laajemmin ja kriittisesti, sillä kuvanlukutaito on mielestäni yhtä tärkeää kuin kriittinen tekstinlukutaito. Onko kaikki aina sitä miltä ensinäkemältä näyttää? Miksi asiat on esitetty tai sanottu siten kuin ne on sanottu? Etenkin nykyisessä maailmanajassa on tärkeää miettiä, kenen tekemiä kuvia katsomme, kenen kirjoittamia sanoja luemme.
On helppoa vetää nopeita johtopäätöksiä pienistä yksityiskohdista tai lyhyistä lööppiotsikoista. Tämä kaventaa näkökulmia, köyhdyttää ajattelua ja luo pahimmillaan vastakkainasetteluja. Olli Lähdesmäen näyttelyssä kuvat mahdollistavat aiheisiin uppoutumisen ja omien näkökulmien etsimisen. Kun antaa niille aikaa, eikä vain juokse näyttelyä läpi.
(Näyttelyn tekemiseen on saatu tukea Pohjois-Savon kulttuurirahastolta.)
Olli Lähdesmäen valokuvanäyttely Aiheita, on esillä Eemilissä 3.1.2026 saakka.
Museo on avoinna keskiviikosta lauantaihin klo 11-16.
