Pyhän Kolminaisuuden tsasounan lisäksi vierailin myös pellon toisella laidalla, Suomen Asutusmuseossa, muistelemassa mennyttä kesätyöpestiä. Täytyy kyllä sanoa että nuo maisemat eivät kyllästytä koskaan. Yksi parhaimmista kesätyömuistoista olikin se, että kahden ja puolen kuukauden aikana näki ja koki todella kesän ja sen vaihtumisen syksyyn.
Vaikka kokonaisuus on edelleen samanlainen kuin vuonna 2011, paljon oli tullut lisääkin. Ennen kaikkea uudet tietotaulut olivat kiva lisä. Suomen Asutusmuseo kertoo karjalaisten evakkosisarusten, Yrjö ja Anni Muren, tarinan siitä millaista elämä oli asutustiloilla ennen tietoyhteiskuntaa. Museokokonaisuuteen kuuluvat vuonna 1952 valmistunut alkuperäisessä asussa säilynyt rintamamiestalo, navetta ylisineen,
rantasauna sekä puimala, joka toimii myös lippumyymälänä ja kahviona. Kaikissa
rakennuksissa on nähtävillä esineistöä, joka on täysin alkuperäistä ja
alun perin Muren sisaruksille kuulunutta. Perheen kaikki viisi sisarusta olivat naimattomia ja lapsettomia, joten kyseisen tilan muuttaminen Asutusmuseoksi oli kulttuurihistoriallisesti merkittävä teko.
 |
| Pihapiirin kanat ovat jokakesäinen ilo... |
 |
| ...mutta Loisto Koukku, Emu Koukutar ja Suopessi olivat muutaman päivän vierailulla pihassa. |
 |
| Nykyinen kesätyöntekijä soutaa töihin järven yli. Eipä hassumpi tyyli saapua töihin. :) Oli ilo myös nähdä että rantaa oli siivottu ja raivattu. Rantapenkere on edelleen työn alla. |
Suomen Asutusmuseo on rauhoittumisen ja muistelemisen paikka. Mikäli itsellä ei olisi karjalaisia juuria tai muistoja 1950-1970-luvuilta, niin jokainen on nähnyt näitä puolitoistakerroksisia tyyppitaloja ympäri Suomea. Täällä pääsee kokemaan millaista elämää niissä vietettiin, silloin ennen.
Suomen Asutusmuseo on avoinna 15.8. saakka ti-pe, su klo 10-18, la klo 10-16.
Maanantaisin suljettu. Osoite on Asutusmuseontie 52, 71910 Alapitkä.
Oi mikä idylli ja nostalgia pläjäys. Minä olen muuten myös soutanut kesätöihin parina kesänä. Seurakunnan leirikeskus oli saaressa ja minä olin siellä kesäemäntänä. Aamuseitsemältä kun souteli menemään, tiesi heränneensä:).
VastaaPoistaMine: Lyhyen matkan soutaminen aamutuimaan olisi kenties ihan mukavaa, mutta pidempää matkaa voisi olla jo hieman raskas vedellä. Mutta noinkin aikaisin, kun muualla on vielä hiljaista, olisi elämys soudella. Kamera vain mukaan ja aamu-usvia fiilistelemään.
PoistaIhana kuvareissu! Pääsi maistelemaan jo vähän tunnelmaa näinkin :)
VastaaPoistaSini: Kuvissa pieniä pilkistyksiä paikasta. Mahtavaa että tällainen paikka on säilynyt niin autenttisena. Itselleni tärkeä omien juurien ja mummon tarinoiden muistelussa. :)
PoistaPorhalsin tuon museokyltin ohi muutama päivä sitten, mutta eihän se olisi ollut sinä päivänä edes auki. Kiitos esittelystä, pitää toisen kerran poiketa tutustumaan museoon!
VastaaPoistakenkä: Maaseutumatkailulla porhaltaa varmasti vaikka kuinka monen kivan kohteen ohi, mutta kaikkia ei voi kerralla kokea. Mutta nyt sait yhden kohteen lisää to do-listallesi ;)
PoistaKävästiinpä tänään tutustumassa kohteeseen. Täytyy sanoa että kosketti monella tapaa, vaikka maalaispoika juuriltani olenkin. Esim esineitten kuuluminen juuri tuonne antoi oman vivahteen ja koko Muren perheen tarina ajattelutti. Lisäksi se työmäärä joka näihin tiloihin liittyy, huh huh. Kumminkin ne toimivat yleensäkkin vain tuon pari vuosikymmentä.
VastaaPoistaKyllä se autenttisuus tässä paikassa vaikuttaa. Ajan pysähtyminen. Ja se että tässä on niin paljon tuttua niin monelle suomalaiselle.
Poista