maanantai 7. heinäkuuta 2014

Mäntän kirkko

Menneellä Mäntän kesäretkellä pysähdyimme pikaisesti myös kirkossa, sillä Mäntän kuvataideviikkoihin liittyen Kaarina Kaikkonen oli värittänyt kirkon julkisivun paikallisten miesten kauluspaidoilla.
Teoksen nimi on Totuuden henki. Paidat on sommiteltu siten että värit kirkastuvat maasta kohti taivasta. Tämä on herättänyt paikallisissa paljon keskustelua, niin ihastusta kuin vihastustakin. Aukiolla parkissa ollut bussikuski tuli ihmettelemään yhtäkkistä valokuvaajalaumaa ja sanoi, että kaipa hänenkin pitää kirkosta kuva ottaa, kun noin moni on näkymästä kiinnostunut. Niin hän sitten kaivoi puhelimensa taskustaan ja nappasi kuvan. Naureskelin itsekseni että mies ei tainnut tietää että kyseessä oli taideteos, mutta halusi kuitenkin kuvata ihmeellisen tilanteen kun muutkin tekivät niin. Kerroin sitten kyseessä olevan Kaarina Kaikkosen taideteos ja että kirkko on yksi tämän hetken Mänttä-Vilppulan nähtävyyksistä.
Vaikka visiitti kirkolla oli pikainen, sillä se ei kuulunut varsinaiseen matkaohjelmaan, 
en malttanut olla kurkistamatta myös sisälle.
G. A. Serlachius Oy lupautui rakennuttamaan Mänttään kirkon omalla kustannuksellaan, kun Mänttä vuonna 1921 erotettiin Vilppulasta omaksi seurakunnakseen. Kirkon suunnitteli W. G. Palmqvist ja se valmistui vuonna 1928. 
Alttaritaulussa Maria istuu Jeesus-lapsi sylissään lampaiden ympäröimänä. Taulun on maalannut Alvar Cawén ja teoksen henkilöt, maisema ja lampaat ovat mänttäläisiä. Myös alttaritaulun molemmin puolin olevat lasimaalaukset ovat Cawénin käsialaa.
Alttaritaulun ohella kirkon nähtävyyksiä ovat saarijärveläisen kuvanveistäjän, Hannes Autereen, puuveistokset joita on mm. alttarikaiteessa ja saarnatuolin sivulla. 
Maakuntamatkaillessa pitäisi aina kurkistaa myös kirkon sisälle, mikäli ovet vain ovat auki. En tässäkään tapauksessa olisi osannut ulkokuoren perusteella kuvitella millainen kirkko on sisältä. Hienoja reliefejä ja veistoksia.

Miltäs Kaarina Kaikkosen Totuuden henki näyttää?

8 kommenttia:

  1. Totuuden hengestä tulee vähän mieleen ahvenanmaalainen juhannussalko. :D Minusta se on kaunis, värit asettuvat hienosti. Mutta herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä.

    Aloin juuri äskettäin harrastaa kirkkobongausta. Vielä on vaatimaton tuo käytyjen kirkkojen lista, mutta se toivottavasti alkaa siitä kasvaa. Tänään yritän päästä taas Lauttasaaren kirkkoon sisään. (Viimeksi oli hautajaiset, kun yritin sinne.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: Totta, hieman juhannussalkofiilistäkin on havaittavissa. Mutta kauniisti on tosiaan värit sommiteltu.
      Kirkkobongailu on mukavaa puuhaa; pääsee näkemään upeita interiöörejä ilmaiseksi. Minä en varsinaisesti kierrä kirkkojen perässä, mutta uusia tuttavuuksia on matkojen varrella kiva käydä vilkaisemassa.

      Poista
  2. Minä pidän noista Kaarina Kaikkosen teoksista - yleensä. Ja minusta tämäkään ei sodi mitenkään kirkkorakennusta vastaan. Muistelen, että jokunen vuosi sitten Rauman kirkon luona oli myös Kaikkosen teos, jossa oli miesten pikkutakkeja. Itse asiassa googletin ja se oli vuonna 2006 ja työn nimi oli Syvyydestä minä huudan. Se oli vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari: Piti käydä googlaamassa mainitsemasi teos ja kyllä, on varmasti ollut vaikuttava teos Raumallakin. Siellä on ollut enemmän tärkättyjä pikkutakkeja, nämä lepattelivat vapaammin kirkon seinustalla.

      Poista
  3. Minusta tämä on hieno! Jotain tällaista saisi olla joka kylällä herättelemässä! Eihän tässä olla kuitenkaan tekemässä mitään pysyviä muutoksia kirkon arkkitehtuuriin. Kaunis on kyllä sisältäkin tämä kirkko! Hyvä idea muuten kierrellä kirkkoja kesäreissuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonna: Sinäpä sen sanoit, ei olla tekemässä pysyviä muutoksia kirkkoarkkitehtuuriin. Mutta näin paikallisetkin kenties katsovat kirkkoaan uusin silmin, kun teos vetää kirkkoon uusia kävijöitä. Tämä on minusta kiva tapa nostaa kirkkoja esiin taidekentällä. :) Hyvä Kaarina!

      Poista
  4. mahtava näky! Oikein ihastuttava tapaus. Ovi sisään huokutteli kovasti tulemaan sisälle, yksin ja rukoilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku-Honkalan Maija: Tällaisia väliaikaisia kirkon ja taiteen vuoropuheluita toivoisi näkevän enemmänkin.

      Poista