Toinen puheenvuoro, jonka haluan torstain museologian seminaarista nostaa esille on Marianne Kosken "Ennen yksin teen, kun pahasen kaverin kanssa - paikallismuseotoiminnan vahvuuksista ja mahdollisuuksista". Marianne Koski (FM, artenomi AMK), on toiminut vuodesta 2005 maakuntamuseotutkijana Lahden kaupunginmuseossa - Päijät-Hämeen maakuntamuseossa. Hän työskenteli 2010-2011 Museovirastossa museoalan kehittäminen ja tiedonhallinta –osastolla erikoisasiantuntijana ja OKM:n paikallismuseotoiminnan kehittäminen -työryhmän sihteerinä. Tekstin pohjana olen käyttänyt Kosken powerpoint-esitystä.
”Virkamies sulkisi lopullisesti kalliiksi käyvän kotiseutumuseon”
”------n kunnan virkamies sulkisi lopullisesti noin 2000 esineen kotiseutumuseon. Hänen mielestään ei mikään laki velvoita kuntaa taltioimaan kaiken maailman ’kiluja ja kaluja’ ja pyörittämään jatkossa entistä kalliimmaksi tulevaa museotoimintaa. --- Virkamies ei ole museon sulkemisajatuksineen suinkaan yksin. Museoviraston aikaisempi pääjohtaja Henrik Lilius totesi tämän jutun kirjoittajalle jo kauan sitten, että Suomessa on aivan liikaa pieniä ja huonosti hoidettuja museoita. – Ne ovat mankumassa jatkuvasti avustuksia toiminnalleen. Niistä on päästävä. Elinkelvottomat museot on lopetettava ja keskitettävä säästyneet avustukset vain kehityskelpoisiin kohteisiin, Lilius tykitti. ---”
Paikallismuseoista kyselyn tietojen pohjalta omistaa yhdistys (403), kunta (215), yksityishenkilö (150), säätiö (48), yritys (33), seurakunta (23), muu/epäselvä (19) ja valtio (15). Paikallismuseoiden yleisötyöstä paljastui, että museoissa käy vuosittain yli miljoona kävijää (1 287 133 – 615 vastaajaa). Kävijämäärä on todennäköisesti laskettu vielä alakanttiin, sillä osa museoista on laskenut kävijänsä vieraskirjan perusteella johon kaikki eivät tiettävästi nimeään laita, kävijäryhmien perusteella jolloin yksittäiset kävijät jäävät huomioimatta tai suurempien tapahtumien perusteella. Kaikesta huolimatta yli miljoonan kävijän kävijämäärä osoittaa mielestäni paikallismuseot tarpeellisiksi. Paikallismuseoiden vaikuttavuus on kuitenkin suurempi kuin pelkät kävijämäärät. Ne antavat lausuntoja, ovat mukana historiankirjoituksessa, opastuksessa, palkkaavat nuoria kesätöihin ja ovat matalan kynnyksen lähipalveluja.
Kyselyn perusteella paikallismuseoissa tapahtuu muun muassa seuraavaa: talkoot (202), avoimien ovien päivät (196), perinnepäivät ja –tapahtumat (188), markkinat tai myyjäiset (84), teatteriesitykset ja konsertit (95), seminaarit ja luennot (79), kansainvälinen museopäivä (38), kädentaito- tai muut kurssit (37) ja muu/mikä? (244). Paikallismuseoissa tapahtuu paljon (jumalanpalveluksista zumba-kursseihin), mutta museoammattilaiset eivät välttämättä tiedä kuinka laajaa ja monipuolista tapahtumaa he järjestävät.
”Se, että samat ihmiset sekä ulkomaalaiset että suomalaiset tulevat yhä uudelleen. Museossa viihdytään.”
”Yhteisöllisyys eli museota ylläpidetään vapaaehtoisvoimin ja talkoilla. Yhteistyö paikallisen nuorisoseuran kanssa.”
”Paikallisuus. Yleisöpalaute yksinomaan hämmästelevä, että tämä on jäljellä menneestä.”
”Vakaa kotiseutuyhdistys ylläpitää museota, tulisieluisia pitkällä tähtäimellä toimivia henkilöitä, osataan tuoda esiin paikallisia erityispiirteitä.”
”Hyvät kokoelmat, aktiivisia vapaaehtoisia.”
”Vapaaehtoisella talkootyöllä vahvasti sitoutuen kerätty ainutlaatuinen kokoelma esineistöä ja arkistoa.”
”Erinomainen opas tarinoineen tekee museokäynnistä monelle vieraalle upean elämyksen.”
”Lokal entusiasm, ’vi’ känslä.”
”Museon ja työntekijöiden ilmapiiri.”
”Melkein kuin oikea museo.”
Vapaaehtoistyön merkitys
Suomen paikallismuseoissa tehdään vuosittain yli 280 000 tuntia vapaaehtoistyötä noin 10 000 vapaaehtoisen voimin. Näiden museoiden työn arvo on 3,5 miljoonaa euroa, joka syntyy kertomalla 280 000 Juhani Laasasen määrittelemällä vapaaehtoistyön keskimääräisellä tuntihinnalla 12,44 euroa (Juhani Laasanen: Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset 2011). Laasanen on kirjoittanut myös, että sijoittamalla euro vapaaehtoistyöhön saadaan kuusinkertainen tuotto takaisin yhteiskunnalle.
Paikallismuseot ovat tasavertaisia kulttuurin lähipalveluja, jotka tarjoavat elämyksiä, yhteisöllisyyttä, tietoa ja toiminnallisuutta. Ne toimivat oppimisympäristöinä, työllistäjinä, palveluntarjoajina, kulttuurimatkailukohteina, asiantuntijoina sekä vapaaehtoistyön ja osallistumisen areenoina.
Paikallismuseoiden toiminnan tarkastelua samoista lähtökohdista ammatillisesti hoidettujen museoiden kanssa voidaan pitää hedelmättömänä ja jopa turhana. Kyseessä on kaksi erilaista toimintamuotoa kulttuuriperinnön vaalimiseksi ja välittämiseksi. Toisesta vastaavat koulutetut museoammattilaiset toimintaan kohdennetulla vuotuisella määrärahalla, kun taas toisessa työtä tehdään pääasiassa sivutoimisesti, harrastelijavoimin ja talkootyöllä puhtaasta kiinnostuksesta asiaa kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti