Tänään vilkuilin kelloa puoli neljän maissa, joko työt loppuisivat, että pääsisin katsomaan Haavistojen näyttelyn Galleria 12:een. Nettisivuilla oli kaksi yksityiskohtakuvaa teoksista ja jo ne saivat innostumaan. Lisäksi tekstiilitaide on itselleni melko tuntematon ala, joten senkin vuoksi oli virkistävää nähdä näyttely.
Ensimmäiset Anna-Riitta Haaviston työt ovelta nähdessäni tiesin, että tulen pitämään näyttelystä. Metallilangasta muotoillut ja kumilla koristellut Puzzle –teokset olivat upeita. Herkkiä ja kauniita, kuin koruja. Taiteilijaa itseään jututtaessani sain selville, että teokset ovat nimensä mukaisesti mahdollista saada palasiin ja koota taas takaisin, vaikka ensisilmäyksellä metallisykeröistä ei niin uskoisikaan. Lisäksi kohdevalot heittivät teosten varjot seinille kauniisti ja jatkoivat näin itse teosta. Ideat teoksiin syntyvät kuulema materiaalin kautta, sitä käsitellessä.
Keskimmäisen huoneen suurin katseenvangitsija oli Anna-Riitta Haaviston Lumipeitto II-teos vuodelta 2003. Siinä seinälle oli nostettu suuri, suorakaiteenmuotoinen, rypistetyistä paperipalloista rakennettu peite. Kovin yksinkertaisesta ideasta tuli näyttävä suurena pintana, jolloin paperipallojen struktuuri pääsi oikeuksiinsa.
Anna-Riitta Haaviston äidin, Riitta-Liisan, tekstiiliteokset olivat taidokkaita. Kauempaa teokset näyttivät maalauksilta, kunnes lähempi tarkastelu osoitti ne käsinkirjotuiksi. Langat olivat kuin siveltimenvetoja. Töitä katsellessa huomasi kuinka materiaalinhallinta antaa mahdollisuuden luoda jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Värit olivat voimakkaita ja kirkkaita; saapuvaan syksyyn juuri osuvia.
Alakerrassa oli esitettävänä jakso sarjasta Sukupuu (Yle), jossa Sari Kaasinen haastatteli persoonalliseen ja rempseään tapaansa Riitta-Liisa Haavistoa. Jaksossa perehdyttiin Haaviston sukuun ja tekstiilitaiteeseen. Mukavinta ohjelmassa oli kohtaukset, joissa Haavisto valmisti ja luonnosteli teoksiaan. Hän kertoi myös käyttävänsä millaisia pistoja tahansa, mutta lopputulos oli tärkein. Perinteisten pistojen kautta Haavistolle oli kehittynyt oma kädenjälki.
Kaikkiaan näyttely oli energinen ja hyvää mieltä antava. Lähdin galleriasta hymyillen, onnen tunne vatsassa. Kaiken lisäksi opin paljon uutta tekstiilitaiteesta ja sain innovatiivisia ideoita metallilangasta.
Varmaan hieno näyttely.
VastaaPoistaPidän valtavasti tuosta esitteen kuvasta. Erittäin kaunista!
Aurinkoisia päiviä sinulle!
Harvoin olen käynyt taidenäyttelyissä ja täytyykin myöntää etten tiedä taiteesta mitään.Oikein hävettää myöntää.
VastaaPoistaTäytyy käydä katsomassa linkit.varmasti ihania töitä,kun sinäkin pidit.
Kysyit siitä ompelukoneen jalasta.Maksoin siitä ja Finelin emalisesta 20 litran sankosta yhteensä 25 euroa.Aika halvalla minusta ne möi.Mielestäni sinne jäi toisetkin jalat,en ihan tarkkaan muista oliko kone vai jalat.Oli niin paljon tavaraa liikkeessä.Siellä on loppuunmyynti,iäkkäitä kauppiaita,niin lopettavat liikkeen.
Mukavaa loppuviikkoa.
JaanaElina: Älähän häpeile,eiköhän noita ole muitakin jotka viettävät vapaa-aikaansa muuten kuin taidenäyttelyissä. :)
VastaaPoistaMutta huhhuh! Hyvät kaupat olet kyllä tehnyt :o
Vaikuttaa mielenkiintoiselta näyttelyltä. Olispa joskus kiva käydä, tuo tekstiilitaide vois upotakin minuun. En minäkään älyä taiteen päälle yhtään mitään, mutta tuontyylistä katselis mielellään.
VastaaPoista