Taide kuuluu kaikille!

Kävin tänään Suomen käsityön museon ja Jyväskylän kansalaisopiston järjestämällä luennolla. Aiheena oli Taide kuuluu kaikille ja luennoitsijana oli tekstiilitaiteilija Maiju Ahlgren. Ja nyt, jos Sinulla on läheisiä tai tuttavia vanhainkodissa, psykiatrisessa laitoksessa tai jossain muussa laitoksessa, lueppa seuraavat rivit. (Mielellään lukisit muutenkin) (kuva täältä)  

Ahlgren on tehnyt muutaman vuoden ajan ympäristö- ja yhteisötaideteoksia ihmisille, jotka asuvat tai ovat laitoksissa. Luennolla hän esitteli teoksiaan ja sai todella ajattelemaan aihetta. Taidetta arkipäiviin sellaisille, jotka sitä todella kaipaavat. Laitoksissa potilaat tuijottavat päivästä toiseen, pahimmillaan vuodesta toiseen valkoisia seiniä ilman mitään virikkeitä. Espoon kaupunki järjesti Ikäihmisten kulttuuriprojektin, johon Ahlgren osallistui suunnittelemalla muun muassa tekstiilien värjäyspäivän vanhainkodin asukkaille ja henkilökunnalle. Hän laittoi myös alulle 15 minuutin ohjelman, jossa joka päivä jokainen työntekijä saisi viettää 15 minuuttia päivästä haluamallaan tavalla. Jos hoitaja haluaa käydä kahvilla tai lepäämässä, se sopii. Moni hoitaja kuitenkin järjesti ohjelmaa vanhainkodin asukkaille. Ahlgren kertoi esimerkkeinä kuinka hoitaja oli vienyt vuodepotilaan sängyssään pihalla olevaan puutarhaan kiertoajelulle, kuinka toinen hoitaja oli soittanut asukkaalle klassista musiikkia ja kuinka kolmas hoitaja oli vienyt erään asukkaan katsomaan salaojaremonttia (asukas oli aikoinaan ollut remonttimies) tai kuinka neljäs hoitaja oli järjestänyt asukkaalle kahvit terassilla. Asiat eivät välttämättä äkkiseltään kuulosta kovin ihmeellisiltä, mutta päivästä toiseen samojen rutiinien toistuessa (ruokailu, vaippojen vaihto, odottamista, ostos-tv:n katselua) tuollaiset virikkeet tuovat sisältöä päivään ja elämään. (kuva täältä)  

Ahlgrenin Terveisiä täältä jostakin projektissa hän valmisti tilkkupeitteitä potilaille, kuvataidetta sängyssä. Taide ei laitoksissa ilahduta potilaita käytävien seinillä tai aulassa, vaan sen pitäisi tulla lähemmäs ihmistä. Ahlgren on loistavasti toteuttanut tilkkupeitot, joihin on muodotettu kuvia vanhojen postikorttien pohjalta. Näin taideteoksen saa ylleen, kosketeltavaksi, aistittavaksi, lämmikkeeksi.

Color mobile oli projekti jossa Kontulan vanhustenkeskuksen työntekijöille valmistettiin työesiliinat. Jokainen työntekijä sai valita lempivärinsä, jonka mukaan Ahlgren valmisti essut, joissa on jokin positiivinen mietelause. "On mielenkiintoista, että dementoivia sairauksia sairastavilla säilyy värien hahmottamisen kyky. Samoin säilyy kuulemma kyky lukea, vaikkakaan luetun ymmärtämisestä ei ole varmuutta. Olen ymmärtänyt, että dementoituneilla ihmisillä on nk. "kirkkaita hetkiä", jolloin he saattavat hetkellisesti palata tähän hetkeen. Toivoisin, että sellaisina hetkinä heillä olisi jotakin mieleenpainuvaa ja ilahduttavaa ympäristössään". Näin hoitajien asut tuovat väriä ja iloa elämään. Dementiapotilaiden on helpompi tunnistaa värikkäissä asuissa olevat hoitajat toisistaan, kuin jos heillä kaikilla olisi ns. virallinen vaalean värinen työpuku. "Se punapaitainen hoitaja lupasi tulla hakemaan minut kahville" on todennäköisempi ajatus kuin alkaa muistella esimerkiksi hiustenväriä...

Tässä vielä linkki Muu maa -teoksiin, joka ilahduttivat minua. Tässä oli vain murto-osa esimerkeistä, joita Ahlgren on projekteissaan toteuttanut! Käykää ihmeessä tutustumassa hänen kotisivuilleen linkkien kautta. Ahlgren on saanut projektien toteuttamiseen apurahaa, joka mahdollisti projektit. Apurahoista huolimatta tämä sai minut ajattelemaan erilaisia mahdollisuuksia mitä yksityisenä henkilönä voisin tehdä, jos/kun läheiseni joutuvat johonkin laitokseen. Dementiapotilaille esimerkiksi koota kirja vanhoista valokuvista (netissä helppoja kuvakirjojen teko-ohjeita), joista todennäköisesti olisi vielä muistoja, värikkäitä tilkkutyynyjä kosketeltaviksi tai tehdä omia mielenmaisemia jossain muodossa. Oli ihanaa huomata kuinka Ahlgren oli todella paneutunut työhönsä, asettanut itsensä potilaiden asemaan ja miettinyt mitä itse haluaisi nähdä, tuntea ja kokea heidän asemessaan. On hieman outoa, että kultturialoja karsitaan ja niistä säästetään. Suomi vanhenee nopeasti ja meidän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota vanhusten ja dementuneiden hoitoon. Ahlgrenilla on siihen hyvä ratkaisu. Vaikka taide ei olisikaan taidetta sanan varsinaisessa merkityksessä, kulttuurista saa hyvinvointia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pienetkin virikkeet laitosten sisällä saavat avaamaan keskusteluja potilaiden ja henkilökunnan välillä ja puhumaan muustakin kuin säästä tai milloin on seuraava lounas... Liputan "Arjen aistimusten" ja "Terveyttä kulttuurista" ajatuksien puolesta!