Opintomatka: Osa 2

 
Torstai oli opintomatkakokonaisuuden raskain päivä, sillä kohteita oli paljon. Aloitimme Sigtunan vanhalla kaupungilla, jossa vierailimme Maria-kirkossa. Seuraavat otteet ovat kirkon esitteestä.



Maria-kirkko on Sigtunan vanhin rakennus. Kirkko yhdistää varhaiskeskiajan kauppa- ja luostarikaupungin nykypäivän Sigtunaan ja sen maailmanlaajuisiin yhteyksiin.
Dominikaanimunkit alkoivat 1230-luvulla rakentaa nykyistä Maria-kirkon kuoria sekä luostaria, joka sijaitsi etelään päin kirkosta. Kirkon vihkimispäiväksi lasketaan 15. elokuuta 1247/48 (Marian taivaaseenastumispäivä). 1250-luvun puolivälissä oli myös kirkon laiva valmis. Silloin Ruotsissa käytettiin ensimmäistä kertaa tiilenteko- ja polttotekniikkaa. Kuori edustaa romaanista tyyliä kun taas kirkon keskilaiva on esimerkki varhaisgotiikasta, nk. Mälarinlaakson-gotiikasta.
Suuren alttarikaapin vanhimmat veistokset ovat 1300-luvulta. Näitä täydennettiin ja kaappi sai nykyisen ulkomuotonsa 1400-luvun puolivälissä. Alttarikaappi on valmistettu Pohjois-Saksassa.


Pohjoisen sivulaivan alttarikaappi on valmistettu Ruotissa - ehkäpä Sigtunassa 1400-luvulla. Vasemman puoleisessa ovessa on Pyhä Eerik, Barnara ja torni sekä apostoli Pietari. Keskellä Maria Magdala, kohtaus ristiinnaulitsemisesta, Maria vasemmalla ja Johannes sekä Pyhä Olavi oikealla. Oikean puoleisessa ovessa on apostoli Paavali, Alexandrian Katariina sekä apostoli Jaakob.


Uskonpuhdistuksen myötä 1530 kuningas Kustaa Vaasa määräsi luostarin purettavaksi ja Maria-kirkon Sigtunan seurakunnan kirkoksi. Tämän seurauksena muut Sigtunan kirkot raunioituivat vähitellen. Romaanisten harmaagraniittikirkkojen rauniot ovat 1100-luvulta. Kustaa Vaasa rakennutti itselleen rakennuksia ja Sigtunan kirkot olivat oiva rakennusmateriaali. Paksu kivimuurimateriaali toimi hyvin muun muassa puolustustarkoituksissa.








Sigtunasta siirryimme Skoklosterin linnaan, jossa saimme opastuksen rakennuksen historiasta, Wrangelista, upeasta kirjakokoelmasta (jonne ei yleensä tehdä opastuksia) ja asuinhuoneista, puhumattakaan esineistä, joilla on paljon tarinoita kerrottavanaan.
Linnan rakennutti suurvalta-ajan kukoistavimmalla kaudella, vuosina 1654-1676 ruotsalainen sotamarsalkka Carl Gustaf Wrangel. Barokkilinnan suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Caspar Vogel, Jean de la Vallée sekä Nicodemus Tessin vanhempi. Linna ei kuitenkaan ehtinyt koskaan valmistua, sillä Carl-Gustaf Wrangel kuoli 1676. Kun tieto Wrangelin kuolemasta saavutti rakennustyöntekijät linnassa, he lopettivat työnsä heti arvellen, että palkat saattavat jäädä maksamatta. Myös linnaan rannan puolelle suunniteltu rakennus ja barokkipuutarhat jäivät toteuttamatta.



Skoklosterissa on kolme asekokoelmaa: Wrangelin, Brahen sekä Bielken kokoelmat. Omistajasuvut ovat vuosisatojen kuluessa keränneet taidetta, tekstiilejä, taide-käsitöitä, kirjoja sekä keramiikkaa ajalta 1550-1850. Linnan juhlasali, josta piti tulla yksi Pohjois-Euroopan suurimmista, ei valmistunut koskaan, vaan se on säilynyt asussa mihin työntekijät sen jättivät kesällä 1676. Työkalut ja rakennustelineet ovat yhä paikoillaan.
Vuonna 1967 linna irtaimistoineen myytiin Ruotsin valtiolle, ja siitä lähtien se on toiminut museona. (Wikipedia)



Joen rannalla on havaittavissa jäänteet satamalaiturista, ja toinen ryhmänvetäjistämme kuvailikin vesireittiä 1600-luvun moottoritieksi, sillä vesiteitse pääsi nopeiten paikasta toiseen. Skokloterista pääsee aina avomerelle saakka, joten laivayhteydet muuhun maailmaan olivat hyvät.



Skoklosterista suuntasimme Uppsalaan ja jokainen sai valita vierailukohteensa oman kiinnostuksensa mukaan. Itse suuntasin Ruotsin kirkon kansallispyhäkköön, Uppsalan tuomiokirkkoon. Ja täytyy kyllä sanoa että paikka sai sanattomaksi, jo pelkän kokonsa puolesta. Ihastelu jatkui tuomiokirkon museossa, joka sijaitsee pohjoistornissa kolmessa eri kerroksessa. Museo esittelee muun muassa kirkkotekstiilejä ja sakraaliesineitä varhaiskeskiajalta sekä kuninkaallisten haudoista löydettyjä aarteita.


Ranskalaista gotiikkaa edustava kirkko on Pohjoismaiden suurin kirkko. Kirkon pituus on 118,7 m, ja sen torni kohoaa samoin 118,7 metrin korkeuteen. Useimmat Ruotsin kuninkaat ja kuningattaret kruunattiin kirkossa vuoteen 1719 asti. Nykyään kirkossa vihitään kaikki Ruotsin piispat sekä Uppsalan hiippakunnan papit ja diakonit virkaansa.
Tulipalo on runnellut tuomiokirkkoa sen historian aikana muutamia kertoja, ja sitä on huomattavasti muuteltu korjaustöiden yhteydessä. Kirkon muoto ja suuruus ovat kuitenkin säilyneet jokseenkin samanlaisina.



Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä on Ruotsin silloisten maakuntien vaakunoita, mukaan lukien Suomen, Hämeen, Karjalan ja eräiden muiden Suomen alueiden. Kirkon kello Storan on Ruotsin suurin kirkonkello.

Kirkkoon on haudattu monia Ruotsin hallitsijoita ja muita tunnettuja ruotsalaisia:

* Kustaa Vaasa
* Juhana III puolisonsa Katarina Jagellonican kanssa
* Emanuel Swedenborg
* Eerik Pyhä
* Carl von Linné
(Wikipedia)


Kustaa Vaasan, kuningatar Katarina av Sachsen-Lauenburgin ja kuningatar Margareta Leijonhufvudin hautamuistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut Willem Boy, joka on sunnnitellut myös Prisessa Isabellan muistomerkin Strängnäsin tuomiokirkkoon.



Tässä vaiheessa iltapäivää alkoi väsymys jo painaa, mutta matka jatkui. Suuntasimme Gamla Uppsalan miljööseen, jossa näimme kivikirkon ja kuuluisat kuningaskummut.

Gamla Uppsala on pitäjä ja Uppsalan kaupungin entinen keskusta Uplannissa Ruotsissa. Se sijaitsee 5 km Uppsalasta pohjoiseen. Vanhassa Uppsalassa on laaja tasanko, jossa on vanha kivikirkko ja kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400-500-luvulta), jotka kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin.


Ruotsin arkkipiispanistuimena vuoteen 1273 asti toiminutta vanhan Uppsalan kirkkoa alettiin rakentaa luultavasti jo 1000-luvulla, mutta se saatiin valmiiksi 1100-luvulla. Kivikirkkoa saattaa olla edeltänyt puukirkko ja mahdollisesti paikalla on aiemmin sijainnut pakanallinen temppeli. Vuoden 1240 tulipalon jälkeen osa kirkosta hävitettiin, mutta kuisti ja sakaristo lisättiin.

Kolmea Vanhan Uppsalan suurta 400-500-luvuille ajoitettua vierekkäistä hautakumpua kutsutaan kuningaskummuiksi. Niitä pidetään Ruotsin vanhimpana kansallisena symbolina ja niillä on jopa kuvitettu Ruotsin kansallisidentiteetistä kertovien kirjojen kansia.


Kumpujen uskottiin pitkään sisältävän myyttisten ensimmäisten Ynglinga-kuninkaiden jäännökset, kuten Yngligatal-runon perusteella on päätelty. Tulkintaa ei nykyisin pidetä uskottavana ja uudemman tutkimuksen mukaan ainakin yhteen kumpuun onkin haudattu nainen tai nainen ja nuori mies. (Wikipedia)


Paluumatkalla Tukholmaan kävimme vielä katsomassa Linnés Hammarbytä.
Carl von Linné (1707–1778, vuoteen 1757 Linnaeus) tunnetaan parhaiten luonnontieteilijänä, joka loi perustan kasvien ja eläinten tieteellisille nimistöille. Hänen kiinnostuksensa luonnontieteitä kohtaan oli herännyt jo kotona, sillä hänen isänsä harrasti puutarhan hoitoa ja harvinaisten kasvien keräämistä. Linné jatkoi muiden tehtäviensä ohella luonnontieteiden tutkimista koko elämänsä ajan. Hän oli perustamassa vuonna 1739 Ruotsin tiedeakatemiaa ja hän oli myös sen ensimmäinen esimies.


Uppsalassa toimiessaan Linné jatkoi luonnontieteellisiä tutkimuksiaan ja julkaisi useita siihen liittyviä teoksia. Hän perusti sinne myös kasvitieteellisen puutarhan ja luonnontieteellisen museon. Vuodesta 1758 Linné asui Uppsalan lähellä olevalla Hammarbyn tilalla, jonne hän istutti kauniin puutarhan ja rakennutti erityisen rakennuksen kokoelmiaan varten. (Lisätietoa täältä.)


Kesällä paikka on varmasti kaunis. Kevät oli kuitenkin vielä aluillaan eivätkä kaikki kasvit olleet vielä heräilleet kukoistukseensa. Valkovuokkoja oli paljon suurena mattona ja nekin alkoivat illan hämärtyessä sulkea terälehtiään.

Voin kertoa että hotelliin päästyä uni tuli välittömästi...