Opintomatka: Osa 3

 
Perjantaina oli oppiaineittain jatkuvaa ohjelmaa Tukholmassa. Taidehistorioitsijoilla se tarkoitti sitä, että jokainen sai valita haluamansa museokohteen kiinnostuksensa mukaan. Minä suunnistin Nordiska Museetiin ja Nationalmuseumiin. Aika olisi varmasti riittänyt useampaankin kohteeseen, mutta halusin ottaa viimeisen matkapäivän hieman rauhallisemmin kuin aiemmat. Ja kahdessa isossa museossa sain ajan kulumaan hyvin.


Nordiska Museet on Ruotsin suurin kulttuurihistoriallinen museo. Sen perusti kielentutkija, opettaja ja kulttuurihistorioitsija Artur Hazelius. Hän aloitti esineiden keräämisen vuonna 1872. Museo on perustettu tämän kokoelman ympärille.

Näyttelyt oli rakennettu hienosti ja pidin varsinkin interiööreistä ja niiden toteutustavoista. Tunteita herättävin näyttely oli saamelaisista kertova näyttely, jossa otettiin esille saamelaisten rankka historia, ketään syyttelemättä, mutta kertomalla faktat. Valokuvasarjassa oli kuvattu nykyisiä saamelaisia, jotka osoittivat ettei saamelaisuus näy päällepäin, vaan jokainen vaalii kulttuuriaan omalla tavallaan. Näyttelyssä oli myös eräänlainen ääni/musiikkiseinä, jossa nappeja painamalla alkoi soida saamelaisia lauluja, joikuja ja juttuja. Yhteen "kappaleeseen" ihastuin niin paljon että soitin sen kolme - neljä kertaa: Tana - Old memories vuodelta 1974.

Myös Table settings, Swedish folk art ja Traditions -näyttelyt olivat huikeita.


Nordiskalta kävelin Nationalmuseumiin, jota odotin innolla, sillä sen taidekokoelmaa oli kehuttu, eikä suotta. Itse rakennus oli jo portaikkoon astuessa upea. Seinämaalauksia ja ylimmässä kerroksessa kuuluisia kipsiveistoksia, kuten Milon Venus ja Laokoon-ryhmä.

Design in Sweden 15001740 oli upea ilmestys huonekaluja, tekstiilejä, hopeaa ja erilaisia esineitä monelta vuosisadalta.

Lust & Vice näyttely oli, noh, oli erilainen... En tiedä pystyikö kukaan kävijöistä katsomaan teoksia punastelematta. Nationalmuseumin esitteessä kysyttiinkin: Onko näyttely kaikille? Vastauksena oli: Ei ole syytä miksi vanhemmat eivät voisi tulla näyttelyyn lastensa kanssa, heidän vain tulee varautua vastaamaan noloihin kysymyksiin!

Shimmering silver näyttelyssä oli uusia ja vanhoja hopeaesineitä museon kokoelmista. Tilaan tulvi suurista ikkunoista luonnonvaloa, joka heijasteli eri vuorokauden aikoina eri lailla esineiden pinnalla. Näyttely oli osa museon "Museum in a new light" projektia.

Yläkerran perusnäyttelyssä ihastelin eniten ranskalaisia 1800-luvun teoksia Monét'lta, Manet'lta, Renoirilta, Degasilta ja monelta muulta impressionismin ihmemieheltä. Ihastusta herättivät myös muun muassa Rembrandt ja Rubens, Boucher ja Watteau, Cranach...

Lucas Cranachista pääsemme aasinsillan kautta Ruotsin 30-vuotiseen sotaan, jossa maa otti sotasaaliina taideaarteita haltuunsa Münchenissä vuonna 1632 ja Prahassa vuonna 1648. Münchenistä vietiin Baijerin vaaliruhtinas Maximilian I:n kirjastokokoelma ja noin 20 pientä maalausta sekä 40 suurta teosta. Prahan sotasaaliiksi saatiin Rudolf II:n kokoelmat, 470 maalausta ja 69 veistosta. Nationalmuseumissa on näitä teoksia, mutta museo ei pidä niistä kovinkaan suurta ääntä (ymmärrettävästä syystä). Teosten hankintavuosi kuitenkin paljastaa niiden alkuperän. Museon näyttelyjä kiertäessäni huomasin, että varsinkin Lucas Cranachin ja Jan Massyksen teoksia on paljon noista sotasaaliista.

Lisää aiheesta mm. täältä.

Omatoimisten museokierrosten jälkeen suunnistimme satamaan ja palasimme ilta/yölaivalla Suomeen. Matka oli upea ja unohtumaton, paljon ehdin nauttia nähtävyyksistä ja kohteista, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin. Ruotsin opintomatkan yksityiskohdista saatte kuulla varmasti vielä myöhemminkin.