Rankkasateiden ja ukkosten jälkeen aurinko porotti jälleen. Kanat viettivät siestaa varjossa keskipäivän auringolta. Tunnistavat hahmoni jo kaukaa ja kukko kiekuu usein aamutervehdykset. Hirmuinen jutustelu alkaa viimeistään kauranjyviä kantaessani. Omenalohkot katoavat myös nopeasti parempiin nokkiin.
Päärakennukselta puimalaan kävellessä on hyvä bongailla päiväperhosia. Tämän päivän saldoksi tuli nokkosperhonen, kaali- ja metsänokiperhonen sekä jonkin sortin sinisiipi. Muuten museolla oli hiljaista. Tällaisina päivinä ehtii nauttia itsekin ympäröivästä luonnosta.
Kivenheiton päässä museolta on myös Asutustoiminnan muistomerkki ja Pyhän Kolminaisuuden tsasouna, joka vihittiin käyttöön vuonna 1952. Se on yksi ensimmäisistä jälleenrakennuskaudella valmistuneista ortodoksipyhäköistä.
"Yli 400 000 karjalaista menetti viime sodissa 1939-45 kotinsa. Monet olivat evakkomatkalla kaksi kertaa. Heille osoitettiin uudet asuinsijat pitäjittäin. Suomi oli 1940-luvun ainoa maa Euroopassa, joka asutti sodissa evakkoon joutuneet kansalaisensa."
Rauhallinen ja rauhoittava tunnelma kuvissasi. Tuosta tsasounasta olen lukenut. Paras ystäväni on ortodoksi ja olen hänen lapsensa kummi, sikäli ortodoksisuus kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaKatja/Lumiomena: Rauhallisuutta nyt kaipaankin. Mummoni oli ortodoksi ja olin töissä Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, joten sitä kautta olen itse tutustunut ortodoksisuuteen.
VastaaPoistaHihii, meillähän kuuluu kesään samoja asioita: kanoja, lehmiä ja metsänokiperhonen... mutta ukkosta kyllä haluaisin tänne! On ihan vetelä olo, kun on koko ajan liian kuuma.
VastaaPoistaKuukki: Meilläpäin on tullut ukkosia. Toissapäivänä peräti kolme kappaletta. Kyllähän se olo helpottuu kunnon ukkosen jälkeen.
VastaaPoistaAh, miten ihanaa maalaiselämää! Sielu lepää noissa maisemissa!
VastaaPoista