Hypetystä elämästä

Mistä onnellinen elämä koostuu ja onko se kaikkien saavutettavissa? Kuopion kaupungin hyvinvoinnin edistämisen palvelualueeseen (HEP) kuuluva Kuopion taidemuseo on koonnut kokoelmistaan löytyvistä teoksista näyttelyn ja herättelee ajankohtaista keskustelua hyvinvoinnista. Teokset asettavat kysymyksiä, mutta auttavat ehkä löytämään myös vastauksia. 

Millaisia onnen ja ilon asioita elämästäsi löytyy tai mitä siitä ehkä puuttuu? Saatko voimaa toisista ihmisistä vai koetko ihmissuhteet kuluttavina? Tärkeitä hyvinvoinnille ovat myös oma terveys ja mielenrauha. Ihminen voi ohjata elämänsä kulkua valinnoillaan. On kuitenkin paljon tilanteita ja asioita, joihin ei voi vaikuttaa eikä valmiita vastauksia ole. Jokaisen on käytävä itse läpi vastaan tulevat tilanteet ja rakennettava elämäänsä saatujen rakennuspalikoiden avulla.

Näyttelytilaan saapuessa sisälläni kiljahti innostuksesta pieni tyttö. Värit olivat kirkkaita ja niitä oli paljon. Jo ensivilkaisulla teokset ja tekniikat olivat monipuolisia. Näyttely käynnistyi Hannu Lukinin ja Antti Röngän maalauksilla. Röngän teokset olivat sitä tuttua esineiden korostamista, joihin suhtaudun ristiriitaisesti. Tällä kertaa Liesi ja Pesukone symboloivat tuttua ja turvallista arkea. Onko tässä hyvän elämän perusta? Vai viekö arkiaskareet aikaa siltä elämältä jota toivoisi elävänsä? Hannu Lukinin Oh, vangitsi ihmettelevällä katseellaan. Minulle katse ei ollut pelokas vaan hämmästynyt, yllätetty ja yllättynyt. Mikä on saanut silmät suuriksi ja suun loksahtamaan auki? Taide parhaimmillaan yltää tuohon hetkeen ja tunteeseen. Taustan sininen rauhoitti ja siveltimenvetoja oli koukuttavaa katsella.

Varsinaisen näyttelytilan puolella kohosivat Jouni Airaksisen muoville piirretyt Vapaus, Veljeys ja Tasapaino. Niiden vieressä niin ikään Airaksisen toteuttama Arkeologia teos, jossa ihmisaivojen muotoiset ”kivet” lepäsivät lapioiden juurella. Tämä toi mielikuvan aivottomuudesta, siitä kuinka järki välillä pitäisi kaivaa perusasioiden ääreltä. Huolestuttavaa ajatella että nyky-yhteiskunnassa järki tulisi kaivaa ja löytää, jotta sitä voisi käyttää. Toisaalta tämä tuntuu fiksultakin ajatukselta, ajatella asioita uudelleen. Luulenpa että moni on elämänsä aikana joutunut ravistelemaan itseään liiasta informaatiosta ja turhista ajatuksista. Silloin se elämän punainen lanka niin sanotusti on arkeologisten kaivausten takana. Muoville piirretyt lihaskimput viittaavat roomalaiseen sananlaskuun, jossa terve sielu on terveessä ruumiissa.

Yksityiskohta Mari Arvisen maalauskollaasista Tilkkutäkki, 2008, akryyli levylle.

Miehisen voiman vastapainona on Mari Arvisen värikäs Tilkkutäkki, jossa pieniin neliöihin on maalattu 120 kohtausta elämästä. Teoksen edessä saa vierähtämään aikaa, kun yrittää selvittää leikkisästi kuvattujen kohtausten merkitystä. Ihmisiä, eläimiä, luontoa, huutoa, naurua, hiljaisuutta, keskustelua, rakkautta, läheisyyttä, yksinäisyyttä, suudelmia, halauksia, iloa, surua ja tanssia. Tilkkutäkki näyttää kuinka rikas elämä onkaan iloineen ja suruineen.

Harri Larjosto: Punos, 1989, valokuva kankaalle.

Viereisellä seinällä on Harri Larjoston voimakkaan punainen Punos vuodelta 1989. Kankaalle siirretty valokuva tuo välittömästi mieleen hollantilaisen M.C. Escherin, joka tuli tunnetuksi jatkuvuutta ja mahdottomuutta kuvaavista kuvista ja muodoista. Larjoston teoksessa on samanlaista kietoutuneisuutta ja jatkuvuutta kuin Escherin teoksissa. Ihmiset ja elämät kietoutuvat yhteen vaikuttaen toinen toisiinsa. Yhden ihmisen onnelliseen elämään vaikuttavat läheisen ihmisen elämän onnettomuus, suru tai huolet samoin kuin ilo ja onnikin. Näin jokaisen elämää keinuttaa myös ympärillä olevat ihmiset.

Silja Rantanen: Pantokrator, 1987, öljy kankaalle.

Näyttely hipaisee uskon asioita näkyvästi vain Silja Rantasen Pantokrator teoksella. Öljymaalaukset voi toisaalta ohittaa vain abstrakteina teoksina, mutta ikoneita nähneet ja niitä maalanneet osaavat yhdistää ainakin oikeanpuoleisen teoksen keskelle puuttuvan hahmon.

Tarja Malinen: Yhdessä, 2011-12, keramiikka, puu

Yksityiskohta Tarja Malisen veistossarjasta Yhdessä.

Rantasen diptyykin edessä on Tarja Malisen Yhdessä veistossarja. Jonossa meditoivat lapset on asetettu Nanna Hännisen videoteoksen eteen. Jonon viimeisen pojan ilme on niin keskittynyt ja raukea, että tuohon mielentilaan olisi ihanaa heittäytyä. Olisin toivonut Hännisen teoksen Meditation Practises II, Trying to be better me, olevan korkeammalla korokkeella, jotta teoksessa meditoivat kasvot olisivat olleet katsojan katseen korkeudella. Nyt teos keskustelee hyvin Malisen veistosjonon kanssa, mutta unohtaa katsojan. Videoteoksessa naisen kasvot heiluvat ja häilyvät, joka luo mielikuvan mielen harhailusta. Naisella on koko teoksen ajan silmät kiinni, kunnes lopussa hän tuntee saavuttaneensa haluamansa mielentilan ja lopputuloksen ja avaa silmänsä. Tämä silmien avaaminen ja katsojan katseen kohtaaminen olisi toiminut paremmin kasvojen ollessa samalla korkeudella.

Risto Vilhunen: Leonardot, 1993, öljyväri lastulevylle. Taustalla Risto Vilhusen Kosmos 360-sarja, 1972, akryyli kovalevylle.

Yksi nurkka on varattu liikennemerkkien lailla huomiota herättäville Risto Vilhusen teoksille. Piirissä tanssivat Leonardot teos kuvaa Leonardo da Vincin piirtämää Vitruviuksen miestä. Vilhunen on luonut piirroksesta kolmiulotteiset lastulevyhahmot, jossa mistä tahansa suunnasta miehiä katseltaessa, ne ovat kohtisuoraan katsojaa päin. Vitruviuksen mies kuvaa ihmisruumiin ihanteellisia mittasuhteita. Näyttelyn teemaan yhdistettynä teos saa aikaan puistatuksia. Riippuuko onnellinen elämä ihanteellisesta ruumiista? Ilmeisesti, sillä varsinkin moni julkisuuden henkilö on valmis muuttamaan oman ruumiinsa mittasuhteita kauneusleikkauksilla, jotka sitten heijastuvat myös tavallisten ihmisten elämään. Se että Vitruvius loi antiikin aikaan ihanteellisen miehen mittasuhteet, on media luonut nykyaikana ihanteellisen naisen mittasuhteet ja mennyt vielä pikkutarkemmaksi määrittämällä kauniin, sileän (nuoren!) ja virheettömän ihon ”onnellisen elämän” mittapuuksi.

Tuula Tiitinen: Perille etsiessään, 1986, hiili kankaalle.

Mitä peremmälle näyttelytilaan jatkaa sitä mustavalkoisemmaksi värimaailma muuttuu. Käytävän päässä odottaa Tuula Tiitisen Perille etsiessään hiilityö. Portaat pimeydestä kohti valoa. Riitta Rönkön Tunnelissa hiili-, pastelli- ja guassiteos sivuaa samaa ”pimeydestä valoon” aihetta. Teoksessa ihmishahmo seisoo valoon päin, mutta kuitenkin tunnelmassa on aistittavissa odotusta ja epäröintiä. Onko viimeinen askel pimeydestä valoon kuitenkaan helppo? Pimeyteen on saattanut piiloutua kun valossa on taas kaikkien nähtävillä, esillä.

Heikki Nieminen: Käpertynyt, 1974, lujitemuovi

Tämä tila ihastutti herkkyydellään. Lattialla makaa käpertyneenä luonnollisen kokoinen Heikki Niemisen Käpertynyt veistos. Se oli taas niitä teoksia joita olisi tehnyt mieli koskettaa. Laskea käsi pään tai olkapään päälle ja lohduttaa, ”ei mitään hätää”. Veistosta kiersivät seinillä Kaisa Törmäsen lehtiteokset Kielon jäähyväiset, Luopuminen ja Maatuminen ja kevään ehto. Pihlajan lehdet valuivat alaspäin kuin sadepisarat, hauraat haavan lehdet kohosivat kevyesti ylöspäin kuin ilmapallot ja kielon lehdet olivat ihanasti sekaisin. Tämä tila kuulema muuntautuu pääsiäisen aikaan hieman toisennäköiseksi.

Yksityiskohta Kaisa Törmäsen teoksesta Luopuminen, 2001

Yksityiskohta Kaisa Törmäsen teoksesta Maatuminen ja kevään ehto, 2001

Jan-Erik Anderssonin ja Shawn Deckerin The Paradise on videoteos, johon ihastuin jo Sähköä ilmassa näyttelyssä vuonna 2009.  Siinä ovat lähikuvassa vanhan naisen kädet, jotka punoivat kasvin lehdestä pientä purjevenettä. Vene lipuu tyynellä järvellä heijastaen peilikuvansa järven pintaan. Seuraavaksi kuva siirtyy ”paratiisisaareen”, jossa aallot huuhtoivat rantahiekkaa. Äänimaailma on rauhoittava; merta, aaltoja ja tuulen huminaa. Aurinkoa vasten on kuvattu kasvin lehtiä, jotka rinnastetaan hiekassa näkyviin renkaanjälkiin. Kokonaisuus on lumoava. Teoksessa on yhdistetty suomalainen järvimaisema ja paratiisimainen saari, mutta ne eivät riitele keskenään, vaikka ympäristöt ovatkin erilaiset. Suurimman vaikutuksen teoksessa tekevät juuri vanhan naisen ryppyiset ja elämää nähneet kädet sekä rauhoittava äänimaailma. Teoksen jälkeen aloin miettiä, mikä todella on paratiisi, mitä se kenellekin merkitsee ja rakennammeko me itse itsellemme paratiisin niin tahtoessamme.

Näiden lisäksi näyttelyssä pääsee nauttimaan muun muassa Hugo Simbergin kuolemaa käsittelevistä grafiikanvedoksista, Kuutti Lavosen Andy Warholille omistetuista serigrafioista sekä Marina ja Ulay Abramovićin kävelyperformanssin (kuvallisesta ja karttamaisesta) dokumentista Kiinan muurilla. Performanssissa taiteilijapari kulki toisiaan kohti (toinen idästä, toinen lännestä) pitkin koko Kiinan muurin. Dokumentointi teoksesta, jonka päätyttyä pari erosi, kertoo rakastamisen vaikeudesta ja elämän arvaamattomuudesta.

Hypetystä elämästä on mielestäni kokonaisuudessaan onnistunein ja mielenkiintoisin Kuopion taidemuseossa näkemäni näyttely sitten vuoden 2009, jolloin museon täyttivät Kyläjuhlat – Vanhan eurooppalaisen taiteen arkea ja pyhää sekä edellä mainittu Sähköä ilmassa. Ajankohtaisuus ja hyvän ja onnellisen elämän pohtiminen (ja kyseenalaistaminen) taiteen kautta koskettaa ja puhuttaa. Henkilökohtaisesti pidin paljon myös seinille liimatuista mietelauseista, jotka avasivat samalla myös teoksia.

Näyttelyyn liittyviä kevään oheisohjelmia voi kurkistaa täältä.

Näyttely esillä 25. toukokuuta 2013 saakka.