Kultaköynnös (Epipremnum pinnatum). Anoppi lahjoitti tämän aikoinaan heidän muuttaessaan ja hyvin on viihtynyt. Tämä kuulemma puhdistaa myös huoneilmaa ja nyt valoisammalle paikalle päästyään on raidoittanut lehtiäänkin enemmän. Kaunis, ja toivon yhteiselon säilyvän sopuisana.
Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on anopin tuliainen. Tämä kun jo tietää että ”miniä” ei ole kovin hyvä kasvien hoidon suhteen. Ei varsinaisesti mikään suosikkikasvi, mutta on alkanut versoa uutta lehtivartta joten ehkä meillä on kuitenkin yhteinen tulevaisuus?
Käärmekaktus x 2 (Aporocactus flagelliformis). Tämän pitäisi tehdä pieniä punaisia kukkia, mutta koskaan en ole saanut näitä kukkimaan. Ikkunan kulmassa olevaa yksilöä olen lyhentänyt parikymmentä senttiä kun alkoi roikkua pöydän päällä.
Aloe vera on mielestäni erittäin kaunis ja lehdet ovat
mukavan tuntuiset. Lapsuudenkodissa oli myös kyseinen kasvi, joka pilattiin
kastelemalla kasvia lehtien väliin. Altakastelu on pitänyt kasvin hyvinvoivana.
Taitaa olla kotini lemppari vihertäjä.
Makuuhuoneen nurkka on tällä hetkellä pienoisviidakko, koska siellä on kasveille talvella tarpeeksi viileää. Tämän ansiosta joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi, jota en aiemmin saanut kukkimaan ensimmäisen ostokukinnan jälkeen) on alkanut kukkia parina vuonna sekä marraskuussa että näin kevättalvella.
Onnenbambu, oikealta nimeltään ruokotraakkipuu (Dracaena
braunii). Näitä oli aikoinaan kaksi ja saapuivat tuparilahjoiksi
ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Toinen kuoli, mutta toinen alkoi kasvattaa
lehtiään sen verran runsaasti, että siirsin sen vesipullosta multaan ja nyt
siitä on versonut jo 3-4 lehtioksaa. Korkeutta pisimmällä oksalla on jo yli
metri. Kaipaisi sekä tukea että ruukun- ja mullanvaihtoa.
Fiikus (Ficus elastica) on myös anopin pistokkaista
saatuja. Tähän ei ole vielä syntynyt kovin ihmeellistä tunnesidettä (kuten
onnenbambun pelastamiseen ja sen hurjaan kasvuun), mutta toivon ettei kasvaisi
liian nopeasti liian isoksi tai muuten alkaa olla sijoittamisongelma.
Perhoskämmekkä x 2 (Phalaenopsis). Viime syksynä uskaltauduin ostamaan ensimmäisen,
valkokukkaisen kämmekän. Kun se näytti kukkivan hoidossani pitkään ostin sille
toisen valko-punakukkaisen kaverin. Jos saan kukkimaan nämä toistekin voin
lunastaa itselleni tittelin viherpeukalo!
Oij, ihana tuo aloe vera. En oo tajunnutkaan, että semmosen voisi saada itelleen. :D oon nähnyt niitä vaan Swazimaassa niin, että niitä on kasvaut tieheään ihan aloe vera metsäksi asti. :)
VastaaPoistajenni: Nuita meille eksoottisia kasveja (kuten esim. orkideat) olis tosiaan hienoa nähdä ihan luonnontilaisena. Täällä kasvavat vain purkissa kun luonnossa ovat aina johonkin puuhun kiinnittyneenä.
Poistavai et viherpeukalo! Ihastuttavia kasveja sinulla. Mullakin on nyt paremmin kukat säilyneet hengissä, kun on pidetty puolet talosta viileänä.
VastaaPoistaja kirppislöytöjä taas!
tuike: Taitaa ikäkin tehdä tehtävänsä että kasvien kanssa alkaa sujua paremmin. Olen aina ihmetellyt kuinka kaikilla mummoilla (omillanikin) on aina niin kauniit kukkahuoneet joissa kukkii rehevästi kasvit kuin kasvit. Joskus olisi kyllä ihanaa omistaa jokin (vaikka pieni) puutarha :)
PoistaUusimmalle kummipojalle on löytynyt kivoja juttuja kirppareilta,mutta niitä ei voi täällä esitellä ennen kuin ne on annettu (lahjaksi joskus), koska äitinsä kurkistelee blogia.
Ihania viherkasveja! Jos osaisin huolehtia kasveista paremmin, täyttäisin varmaankin asuntoni viherkasveilla :D
VastaaPoistaCulturelle: Kyllä näihin vihertäjiin on vuosien aikana kiintynyt. Kuinka hienoa olisi sellainen viherhuone, jos olisi sellaiset tilat että yhden huoneen voisi pyhittää kasveille.. ;P
PoistaMistä toi aloe veran kuppiruukku? Ihana!
VastaaPoistaHei, se taitaa olla alun perin Tiimarista. Siskoni kautta tullut noin vuosikymmen sitten. Se on kiva. Olen etsiskellyt kirppareilta muita isoja kuppeja samaan tarkoitukseen, mutta vielä ei ole tullut kivaa vastaan.
Poista