Flowers/Objects/Trees/People//Paint

Rovaniemellä vuonna 1973 syntynyt valokuvaaja Nanna Hänninen asuu ja työskentelee Kuopiossa. Hän on opiskellut valokuvausta Lahden Muotoilu- ja taideinstituutissa, Zürichin Hochschule für Kunst und Gestaltungissa sekä Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa. Ennen tätä näyttelyä en ollut tutustunut Hännisen taustoihin sen suuremmin vaikka hänen teoksiaan olen silloin tällöin ryhmänäyttelyissä nähnytkin. Taustatyö osoitti että Hännisellä on ollut yksityisnäyttelyitä vuodesta 1999 lähtien Suomen lisäksi muun muassa Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, USA:ssa ja Espanjassa. Näiden lisäksi hän on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin vuodesta 1997 lähtien, ja kun pääsee myönnettyjen apurahojen kohdalle (alkaen vuodesta 1996), huomaa viimeistään kuinka hänen tekemistään arvostetaan, siihen uskotaan ja sitä tuetaan.

Galleria 12:n //Paint näyttely tuo Hännisen teokset esille Kuopioon yksityisnäyttelynä kymmenen vuoden tauon jälkeen. Poikkeuksellisen näyttelystä tekee myös se että kaikki kuvat on otettu juuri Kuopiossa. Hänninen ei ole koskaan ollut dokumenttikuvaaja vaan on rohkeasti käyttänyt kokeellisen valokuvauksen menetelmiä. Minimalismia, arjen objekteja pelkistettynä, arkkitehtuurin yksityiskohtia, valojuovia, geometrisia muotoja. Ja nyt, Galleria 12:n näyttely yhdistää mustavalkoisiin valokuviin akryylimaaleja. Hänninen on kuvannut värivalokuvia, mutta muuttanut ne mustavalkoisiksi ja lisännyt akryylimaaleja kuvien pintaan. Tämän jälkeen Hänninen on kuvannut lopputuloksen vielä uudelleen, jolloin kuvista tulee selvemmin valokuvan kenttään kuuluvia.

Hänninen ei pidä itseään taidemaalarina vaikka akryylivärit näyttävät herkullisilta kuvien pinnalla. Värit on lisätty, valutettu tai roiskittu kuvien päälle. Pysty- ja vaakasuuntaiset värit on levitetty tasareunaisilla lastoilla tai kokeellisilla objekteilla; siveltimiä tai pensseleitä hän ei ole käyttänyt. Hänninen itse sanoo työnsä olevan valokuvamedian tutkimista, joka vain koskettaa maalaustaidetta. Teokset käyvät vuoropuhelua valokuvan ja maalaustaiteen välillä liittyen siihen, että valokuvaus hyväksyttiin niin myöhään taiteeksi. Ne leikkivät myös vastapareilla, jossa esimerkiksi teoksen nimi tekee abstraktista esittävämmän, mustavalkoisesta värillisen tai luonnollisesta keinotekoisen.

Nanna Hänninen: Plant XVII (Poppy), 92 x 70.7cm, Digital C-print on Diasec, Mounted on Mdf with Oak frame

Gallerian pöydällä voi lukea Hännisestä kirjoitettuja artikkeleita, mutta vielä mielenkiintoisempaa on tutustua kahteen portfoliokansioon, jotka ovat täynnä kuvia Hännisen uran varrelta. Ne hahmottavat kehityksen abstraktista esittävämpään ja tien pelkistetyistä väreistä väri-ilotteluun. Itse asiassa vasta kansioita tutkiessani huomasin, että Hänninen on ottanut maalien värit teoksiinsa alkuperäisistä, värillisistä kuvista ja kuvatusta kohteesta. Esimerkiksi mustavalkoiset kukkakuvat on väritetty niiden terälehtien ja varsien väriroiskeilla. Tämän lisäksi värejä on saatettu napata alkuperäisen kuvan pikseleistä, jolloin hienoimmatkin värisävyt tarttuvat mukaan lopulliseen teokseen.

Nanna Hänninen: People IV, 74.2 x 92cm, Digital C-print on Diasec, Mounted on Mdf with Oak frame

En löydä näyttelyn teemoista juurikaan vieraantumista ja teknologian tuomia muutoksia, joita Hänninen on käyttänyt teostensa vaikuttimina. Sen sijaan löydän niistä mainittua kauneuden tutkimista ja luonnollisuuden ja keinotekoisuuden vuoropuhelua. Ainoat (ihmisten väliset) vieraantumiset kohtaan People II ja People IV teosten äärellä. Ihmiset on maalattu yli valkoisen ja okranruskean sävyillä ja häivähdyksellä hempeää vaaleanpunaista ja sinistä. Tunnelma on värien vuoksi apea, toivoton ja jotenkin painostava. Onko tässä värit otettu vain henkilöiden vaatteista? Taustalla näkyvän lehtipuun vihreä olisi tuonut kuvaan enemmän toivoa, mutta toisaalta okranruskean ja vihreän yhdistäminen saattaisi johtaa mielikuvaan pahoinvoinnista.

Nanna Hänninen: Plant II (oriental lily), 92 x 70.7cm, Digital C-print on Diasec, Mounted on Mdf with Oak frame

Yhdeksi ehdottomista lemppareistani nousi Plant II (oriental lily), johon oli sipaistu värejä siten että ne eivät olleet sekoittuneet liikaa ja pysyivät puhtaina. Tämän lisäksi kuvassa oli muutamia herkullisia väripisaroita. Miltä maalipisarat olisivatkaan tuntuneet tasaisen ja sileän mustavalkoisen kuvan pinnalla? Kosketusreaktioita tulee näyttelyissä silloin tällöin ja se on hieman kiusallista.

Nanna Hänninen: Prayer Tree I, 160 x 142cm, Digital C-print on Diasec, Mounted on Mdf with Oak frame

Prayer Tree I oli myös kaunista katseltavaa. Mutta mistä Hänninen on napannut värit teokseen? Mustavalkoisen kuvan lehdettömänä roikkuvat oksat ja lumen alta työntyvät järvikaislat eivät anna viitteitä lämpimästä keltaisesta, hempeästä vaaleansinisestä ja vaaleanpunaisesta. Ruskean sävyt ovat selitettävissä oksilla, mutta onko tähän napattu pikselivärityksiä puun oksilla mahdollisesti vierailevilta linnuilta vai harmaan taivaan takana paistavasta auringosta. Vaikka kuva ilman maaliraitoja olisi kylmä ja yksinäinen, värit tuovat siihen lämpöä ja leikkisyyttä.

Nanna Hänninen: Home (after Barsokevitsch 1893-1927), 68.8 x 92cm, Digital C-print on Diasec, Mounted on Mdf with Oak frame

Muutamaan kuvaan Hänninen on lainannut Kuopiossa vaikuttaneen Victor Barsokevitschin valokuvia. Kuvien kierrättäminen on hänelle tuttu metodi. Hänninen saattaa rakentaa kuvattuja maailmoja itse leikkelemällä ja yhdistämällä kuvia toisiinsa. Home teoksessa Barsokevitschin alkuperäinen kuva on saanut pintaansa maaliroiskeita ja ikkunoista kohoavat seepiansävyiset maalipilarit kuin viitaten tulipaloon. Kyllä, Kuopiosta on hävinnyt ja hävitetty liikaa kauniita puutaloja. Tämä muistuttakoon siitä.

Harmittavan vähän olen tutustunut suomalaisiin naisvalokuvaajiin ja toisena nimenä Hännisen jälkeen mieleeni tulevat vain Elina Brotherus ja Ulla-Mari Lindström. Lindström käyttää myös välineenään kokeellisuutta ja valokuvaa, vaikka eroaakin aiheiltaan ja toteutustavaltaan Hännisestä. Päivi Hintsanen yhdistää myös teoksissaan usein valokuvaa ja kuvataidetta, mutta luen hänet kuitenkin enemmän kuva- ja mediataiteilijaksi. Lisää suomalaisia naisia valokuvauksen kentälle ja näkyvästi kiitos.

Hänninen paljastuu äärimmäisen mielenkiintoiseksi persoonaksi, joka on kiinnostunut muun muassa taidefilosofiasta. Kokeellisuus ja taideteorian sekä -filosofian tutkiminen saa löytämään hippusia noista piirteistä myös itsestäni. Harmaa vuodenaika teki varmasti tehtävänsä että väriryöpyt ottivat valtaansa, mutta suurin vaikutus oli uskalluksessa sekoittaa kahta taiteenlajia, joka teki näyttelystä mielekkään ja ”minunlaisen”. Odotan innolla Hännisen tulevia esiintymisiä ja sitä mihin hän vielä muuntautuu.

Lähde: Savon Sanomat 16.2.2013

Näyttely esillä Galleria 12:ssa 7. maaliskuuta 2013 saakka.