torstai 1. elokuuta 2013

Piirtämisen ilosta

Siitä se ajatus sitten lähti.
Matka vei päiväseltään ennen tuntemattomaan Lieksaan, jossa olimme katsastamassa ystävälleni asuntoa tulevien töiden vuoksi. Pieni paikkakunta vaikutti säilyneine puutaloineen viehättävältä ja paikalliset puhuivat murrettaan miltei yhtä leveästi kuin savolaiset omaansa. Olo oli kotoisa. Kaupunki täyttyi musiikista, sillä muun muassa kadut, kirkko ja kulttuurikeskus juhlivat Vaskiviikkoa. Mukaan tarttui hetken mielijohteesta matkailuinfon edestä Vaskiviikon esite, jonka viimeisiltä sivuilta huomasin vangitsevan mainoksen. Lieksan kulttuurikeskuksessa oli Anssi Mikael Okkosen näyttely Piirtämisen ilosta. Kun sivun alareunassa luki "Vapaa pääsy!", ehdotin ystävälleni josko aikatauluun sopisi pikainen visiitti näyttelyssä. Myönteisen vastauksen ja muutaman hetken jälkeen astuimme sisään näyttelyyn. 
Avaran aulatilan seinille oli ripustettu maltillisesti realistisia lyijykynäpiirroksia jotka jatkuivat kerrosta ylempänä. Jo ensivilkaisulla kävi selväksi että ihminen on Okkoselle tärkeä. Ilmava ripustus karttoi kehyksiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Huomio kiinnittyi paitsi valokuvantarkkaan taitoon tallentaa kuvattu kohde myös paperin (tai tässä tapauksessa kartongin) käyttöön. Useat kohteet oli jätetty vaille taustaa, jolloin henkilöt kohosivat pääosaan, veivät täyden huomion. Kevyt ripustus ja suuret valkoiset pinnat antoivat kokonaisuuden hengittää. 
Yllätyksekseni huomasin että paikalla oli myös itse taiteilija. Hän piirtää paikan päällä kolmen kartongin triptyykkiä työnäytöksen tapaan. Nurmeksen Kuokanvaarassa asuva taiteilija kuvaa ihmisten avulla nykypäivän karjalaisuutta menneen ajan mausteilla. Ihmiset ovat helposti lähestyttävän näköisiä ja kasvojen piirteet saavat tarkastelemaan niiden yksityiskohtia tarkemmin.
Anssi Mikael Okkonen: Karhunkaataja, 2012, 90 x 120cm, lyijykynä kartongille.
Näyttelyn mainoskuvaksi valittu teos Taiteilija korostaa itseään on hauska ja leikkisä omakuva, joka toi välittömästi mieleeni hollantilaisen piirtäjämestarin M. C. Escherin ja hänen Piirtävät kädet teoksensa. Escherin teoksessa käsi piirtää kättä, mutta Okkosen teoksessa taiteilija piirtää taiteilijaa. Tämä taidehistorian rinnastus veti näyttelyssä puoleensa.
Anssi Mikael Okkonen: Taiteilija korostaa itseään, 2012, 90 x 120cm, lyijykynä kartongille.
Taidehistoriaan viitattiin myös Kolme sulotarta teoksessa, jossa kolme naista ovat saunanjälkeisissä tunnelmissa pyyhkeisiin kääriytyneenä. Naiset ovat aitoja, muodoiltaan kauniita ja elämää nähneitä.  Vasemman puoleiselta naiselta puuttuu vielä kasvot ja joitain yksityiskohtia; kenties Okkonen valmistelee ne näyttelyn aikana.
Anssi Mikael Okkonen: Kolme sulotarta, 2013, 120 x 90cm, lyijykynä kartongille.
Yläkertaan siirryttäessä muotokuvien rinnalle astuu muun muassa ortodoksisuus ja työnteko. Portaita noustessa tulijan vastaanottaa voimakkaita tunteita herättävä mustanpuhuva Skeema. Skeemaan pukeutuessaan munkki tai nunna luopuu kokonaan maallisesta elämästään ja omaisuudestaan pyhittäen sen rukoillen ihmisten pelastamiseksi. Nykyisin skeemamunkkeus on etenkin Suomessa harvinaista, mutta Okkonen herättelee onnistuneesti vertailevia ajatuksia nykyihmisen ajatuksista ja elämäntavoista.
Anssi Mikael Okkonen: Skeema, 2013, 120 x 90cm, lyijykynä kartongille.
Suuri illuusio aiheutti keskustelua. Jokin perspektiivissä häiritsi ja laittoi etsimään syytä illuusiolle. Keskelle kuvaa asetettu tyttö tuntui seisovan vastauksen edessä, jotta syyn perspektiivin outouteen olisi löytänyt. Katto tuntui noudattavan luonnollisen pakopisteen perspektiiviä, mutta lattialankut toivat mieleen ikonien käännetyn perspektiivin. Vaikka en useinkaan tahdo taiteilijoiden selittävän teoksiaan, koska haluan antaa niille mahdollisuuden vaikuttaa katsojiin itsenäisesti, kysyin ystäväni pyynnöstä Okkoselta teoksen perspektiivistä. Hän kertoi tunnelman tulevan luonnollisesti vain kameran linssin vääristymästä. Linssin vääristymä - luonnollinen selitys, joka kuitenkin kadotti teoksen illuusion. Häiritsevyydessään teos piti otteessaan ja tässä tapauksessa se pieni ärsytys salaisuuden kätkemisestä teki kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Vastauksen kuultuaan ystäväni oli ilmeisen tyytyväinen, mutta minulta se rikkoi mielenkiinnon. Kaikkia salaisuuksia ei tarvitse tietää, sillä juuri se tekee taiteesta koukuttavaa. No, Okkosen uskomaton materiaalikuvaus on asia mitä ei voi olla ihmettelemättä.
Anssi Mikael Okkonen: Suuri illuusio, 2012, 90 x 120cm, lyijykynä kartongille.
Yksityiskohta teoksesta Suuri illuusio.
Uusi aika-triptyykki yhdisti uutta ja vanhaa. Okkonen kirjoittaa sarjasta seuraavaa: 
"Uusi aika on kolmiosainen lyijykynäteos, joka kulttuurin kuvauksena käsittelee myös omaa idealistista käsitystäni tulevaisuuden mahdollisuuksista elää rinnakkaiseloa luonnon kanssa. Haluan teoksellani herättää ajatuksia ja keskustelua vihreämmästä elämäntavasta, jossa oma hiilijalanjälkemme on nykyistä merkittävästi pienempi ja jolloin omat henkilökohtaiset valintamme vaikuttavat positiivisesti yhteiseen hyvinvointiimme. Taustalla on toki myös arvostukseni karjalaisen kulttuurin jatkuvuuteen ja ajalliseen traditioon."
Äkkiseltään teoksessa voi nähdä vain menneen ajan kuvauksen, kun töitä tehtiin traktorin ja muiden koneiden sijaan hevosella, mutta henkilöiden vaatteet tuovat kuvauksen nykyaikaan. Mustavalkoisuudessaan olisin voinut sijoittaa teoksen kuvaamaan jotain ihanista 40-luvun suomifilmeistä. Tämä menneen ja nykyisen vuoropuhelu on mukavaa katseltavaa ja tuo hyvän mielen. 
Yksityiskohta sarjasta Uusi aika.
Yksityiskohta sarjasta Uusi aika.
Yksityiskohta sarjasta Uusi aika.
Ehtoollinen teoksessa on kuvattu tuttuja henkilöitä, mutta katse kiinnittyy yksittäisten henkilöiden sijaan äidin käteen joka ohjaa tyttöä ehtoolliselle. Luonnollisessa tilanteessa on saatu vangittua odotus, jännittyneisyys, uteliaisuus ja kiitollisuus.
Anssi Mikael Okkonen: Ehtoollinen, 2013, 89 x 75cm, lyijykynä kartongille.
Yksityiskohta teoksesta Ehtoollinen.
Kokonaisuudessaan Okkosen näyttelystä jäi hyvä mieli vaikka itse näyttelytila ei vaikuttanut. Ex tempore tilanteesta lähtenyt näyttelykäynti oli yllättävä ja iloinen, jollaisia toivoisi useamminkin. Taiteilijoita pääsee näyttelyissä tapaamaan harvoin ja toisaalta hieman ujostelen tätä tilannetta. Toki taiteilijat antaisivat lisäsyvyyttä teoksilleen, mutta itse pidän siitä että muodostan näyttelyistä ja niiden teoksista omat mielipiteeni ja ajatukseni; teen teoksista "omiani", jolloin en välttämättä keksi taiteilijan kanssa juurikaan keskusteltavaa. Taiteilija voi ohjailla katsojaa teosten nimillä, mutta luotan siihen että jokainen osaa tulkita töitä omista lähtökohdistaan. Okkonen oli äärimmäisen mukavan ja rennon oloinen, helppo lähestyä. Tapaaminen herätti mielenkiinnon taiteilijaa kohtaan siinä määrin että tutkin hänen kotisivunsa A:sta Ö:hön. Mielenkiintoinen juttu taiteilijasta ja hänen ajatuksistaan löytyy muun muassa täältä ja jos taidekriitikko Otso Kantokorven ajatukset Okkosen taiteesta kiinnostavat niin niitä voi käydä kurkkaamassa täältä.
Hauskin yhteensattuma löytyi Okkosen kotisivuja selaillessa, sillä kävi ilmi että hänellä on taideateljee nimeltään Hurmio. Ehkäpä samanlainen hurmioituminen elämään ja taiteeseen yhdistää sekä tätä blogia että Okkosen ateljeen sisällä syntyviä teoksia.
Anssi Mikael Okkonen: Nuori voima, 2011, 90 x 120cm, lyijykynä kartongille.
Ihastuin paitsi taiteilijan teoksiin myös hänen ajatusmaailmaansa ja elämäntapaansa. Jos taidetta voi katsella samalla tunteella kuin olisi tullut kotiin, Okkonen on omalla kohdallani onnistunut.

Mikäli tienne vie Lieksaan tai sen lähettyville, voi Okkosen näyttelyä käydä katsomassa Lieksan kulttuurikeskuksessa 23. elokuuta 2013 saakka.

10 kommenttia:

  1. olipa henkeäsalpaavan ihanaa lukea ja nähdä tämä sinun suuri hetkesi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,siltä se tosiaan tuntui,suurelta hetkeltä :)

      Poista
  2. Olipa jotenkin hyväntuulinen näyttely. :) Minua nauratti tuo "Taiteilija korostaa itseään", hauska idea omakuvalle. Ja hieno tilaisuus törmätä itse taiteilijaan paikan päällä. Mutta olen kyllä ihan sinun linjoillasi siinä, että katsoja/lukija/minkä tahansa taiteen kuluttaja tulkitsee aina taidetta omista lähtökohdistaan. Siihen ei taiteilijalla oikein ole enää sanomista, kun on kerran luomuksensa maailmalle päästänyt. Toki mielenkiintoista ehkä kuulla, mitä taiteilija on halunnut luomuksellaan sanoa, mutta aika usein ne omat tai muiden tulkinnat ovat sitäkin kiinnostavampia. Ellei sitten puhuta jo jostain taidehistorian aikakaudelle tyypillisestä koodistosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina: Hyväntuulinen on juuri oikea sana! Mahtavaa jos se välittyi ruudun sillekin puolen!
      Niinpä, kun (nyky)taiteilija päästää teokset käsistään esiteltäväksi, jokainen katsoja saa muodostaa töistä omat mielipiteensä, joko niistä pitää tai ei pidä. Harmittavimpia ovat sellaiset jotka eivät herätä minkäänlaisia tunteita.

      Poista
  3. Ihan huikean hienoja teoksia! Kiitos kun jaoit tämän inspiroivan kokemuksesi. Tekisi heti mieli kaivaa lyikkärit esiin, joskaan minun kynistä ei lähtisi ihan noin mieletöntä jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saija: Sama ilmiö,teokset inspiroivat ja harmittaa että olen jättänyt piirtämisen nykyään lähes olemattomiin. Ja niin, ei taitaisi minunkaan käsistä aivan tuollaista jälkeä syntyä... ;P

      Poista
  4. Kiitos ihanasta postauksesta, tuntuu kuin olisi itse käynyt näyttelyssä. Aivan mahtavia teoksia ja niin taidokkaita ilmeitä, niitä jäin pitkiksi ajoiksi ihastelemaan. Tuli oikein hyvä olo, kun sielu sai ravintoa :) Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina: Ihanaa kuulla jos näyttelyn tunnelma on välittynyt Sinullekin. Puhtaasti piirustusnäyttelyt tuntuvat olevan harvassa,tai ne eivät ole silmiini vain sattuneet. Okkonen on taitava.

      Poista
  5. Kiitos hienosta blogistasi! Jaoin blogisi omalle aikajanalle vain itselleni, Anssi Mikael on serkkuni ja haluan palata tekstiisi ja Anssi Mikaelin kuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula: Kiitos itsellesi, kiva kuulla. Tekstit ovat julkisia, joten niitä saa jakaa vapaasti. Kerro Anssi Mikaelille terveisiä, minäkin palaan tähän tekstiin ja kuviin aika ajoin. Hänellä on lahja käsissään. :)

      Poista