Pälkäneen rauniokirkko

Pälkäneen rauniokirkko tunnetaan myös nimellä Pyhän Mikaelin kirkko. Hattulan kirkkoon ihastuneena pääsin katsomaan myös keskiaikaisen harmaakivikirkon raunioita. Raunio sanana johtaa hieman harhaan, sillä kirkko seisoo pystyssä vaikka sisätiloja eikä kattoa enää olekaan. Tämä ei siis ollut niin rauniona kuin olin alun perin ajatellut.

Korjaustyöt ovat edelleen käynnissä.

Kirkko rakennettiin luultavasti vuosien 1495 ja 1505 välillä. 1740-luvulla hiekkamaalle rakennetun kirkon perustukset alkoivat pettää, jonka vuoksi seiniin ilmestyi halkeamia. Kirkko hylättiin lopullisesti vuonna 1839, jolloin Pälkäneen uusi kirkko valmistui. Kirkon katto romahti 3. joulukuuta 1890 riehuneessa myrskyssä. Seurakuntalaiset purkivat kirkon loput puuosat seuraavana vuonna. Kirkollisia tilaisuuksia rauniokirkossa järjestettiin 1920-luvulta lähtien. Vuonna 1999 kirkko todettiin yleisölle vaaralliseksi ja kirkolliset tilaisuudet jouduttiin pitämään seinien ulkopuolella. Tyrvään kirkon jälleenrakennus vuonna 1997 herätti suojeluhalun kirkkoa kohtaan ja paikalla on suoritettu runsaasti kunnostustöitä sekä arkeologisia kaivauksia. Kaivauksissa on löytynyt muun muassa rautakautinen hauta ja yksittäisiä hautaamiseen liittyviä löytöjä. Perustusten vahvistamisen ja asehuoneen päädyn oikaisun jälkeen käyttökielto poistettiin ja kirkko avattiin jälleen yleisölle syksyllä 2004.

Koiran käpälän jälki tiilessä.

Pääoven pielen tiilessä on koiran käpälän painauma. Sen on sanottu viittaavan dominikaanimunkkeihin, sillä heitä kutsutaan nimellä "Domini canes" eli Herran koirat. Todennäköisesti selitys on kuitenkin se että koira on vain juossut kuivuvien tiilien päältä. Alun perin jälki ei ollut edes näkyvissä, sillä portaali, kuten koko kirkko, oli kalkittu valkoiseksi. 

Mukava vierailukohde josta en ollut aiemmin tiennyt mitään. Toivottavasti kirkko saadaan kunnostettua ja kenties toteutettua sille suunniteltu kattokin.