Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Pitkä haave toteutui viime viikonloppuna kun pääsin käymään Hattulan keskiaikaisessa kirkossa. Pyhän Ristin kirkko on rakennettu 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa ja on Hämeen vanhin kirkko. Rakennusmateriaaliltaan se eroaa Suomen muista keskiaikaisista kirkoista, sillä Hattulan kirkko on harmaakiven sijaan rakennettu tiilestä. 180 Raamatun kertomusta kuvittavat ja värittävät sisätilat niin laajasti että ihmettelemistä ja ihastelemista riitti (valmistautukaa kuvatulvaan). Ulkoseinien tiiliin kuvattuja kasvoja pääsee kurkistamaan Marin blogista, joka vieraili Hattulassa samana viikonloppuna kuin minäkin.

Pyhä Johannes.

Neitsyt Maria.

Kolmilaivainen hallikirkko edustaa täysgotiikkaa ja asehuoneen osittain harmaakiviset seinät ovat 1500-luvulta. Kaksi pilaririviä jakaa kirkkohuoneen kolmeen laivaan. Sivulaivat ovat keskilaivaa kapeammat, mutta yhtä korkeat mikä on tyypillinen piirre hallikirkoille. Arkadi- ja vyökaaret kannattelevat kirkkosalin kahtatoista ristiholvia.

Triumfikrusifiksi eli ristiinnaulittu Kristus sijaitsee kuorin ja kirkkosalin välisessä vyökaaressa. Krusifiksin on veistänyt Suomen ensimmäinen kuvanveistäjä, Liedon mestari, 1300-luvun alkupuolella.

Hattulan secco-tekniikalla (maalattu kuivalle laastipinnalle) toteutetut  maalaukset (1514-1516) muodostavat useita kuvasarjoja, joissa Raamatun pelastussanoma ja pyhimysten opettavaiset elämänkerrat on esitetty kansalle tavalla, jota lukutaidotonkin saattoi ymmärtää. Maalausten toinen lähtökohta on liturginen. Ne esittävät kuvina kirkkovuoden juhlien aiheet. Eritoten joulu- ja pääsiäispyhien sanoma on kuvattu varsin seikkaperäisesti. Kirkon seinäpinnat on varattu suurelle, nelijaksoiselle kuvasarjalle, joka kertoo Kristuksen pelastustyöstä. Tämä kuvasarja on koko maalauskoristelun varsinainen runko. Pelastustyö on kuvattu koko maailmanhistorian käsittelevänä tapahtumasarjana, joka alkaa Paratiisikeromuksesta - luominen ja syntiinlankeemus olivat pelastustyön lähtökohdat - ja päättyy Viimeiseen tuomioon, jossa pelastustyön lopullinen tarkoitus saavutetaan. Muut, pienemmät kuvajaksot säestävät pääsarjaa: ne kertovat Jeesuksen äidin Neitsyt Marian elämästä, Jeesuksen julkisesta toiminnasta jne.

1700-luvulla Suomessa ryhdyttiin laajentamaan kirkkojen ikkunoita (kuten Hattulassakin) ja peittämään niiden kalkkimaalauksia. Hattulassa peitettiin vain seinien ja pilareiden maalaukset; holvimaalauksiin ei koskettu jonka vuoksi niiden värit ovat säilyneet kirkkaampina. Ennen pitkää historian ja taiteen ystävät ymmärsivät seinämaalausten arvon ja vuonna 1886 maalaukset paljastettiin maisteri Emil Nervanderin johdolla. Silloin ne jätettiin kuitenkin korjaamatta ja entisöinti tapahtui vuosina 1934-1940 konservaattori Oskari Niemen toimesta.

Tuskien Neitsyt.

Tuskien Neitsyt, jossa Marian sydämen lävistää seitsemän miekkaa on kuvattu myös Santo Stefano Rotondossa Roomassa. Kuva liittyy Simeonin ennustukseen, jossa tuskien aiheeksi luettiin ennustuksen lisäksi pakeneminen Egyptiin, Jeesus-lapsen etsiminen Jerusalemista, Jeesuksen ristinkanto, hänen ristiinnaulitsemisensa, ruumiin ottaminen ristiltä sekä hautaaminen.

Viimeinen tuomio ja helvetin kita.

Pyhän Ristin kirkko on tunnettu paitsi maalauskoristeluistaan myös puuveistoksista, joihin kuuluu muun muassa kuuluisa Hattulan Madonna. Osa veistoksista oli vierailun aikaan konservoitavana.

Pyhä Olavi myöhäiskeskiaikaisessa ritarin asussa, valmistettu Lyypekissä noin 1500.

Pyhä Lauri 1400-luvulta.

Pyhä Birgitta 1400-luvulta.

Pyhä Jaakko vanhempi 1400-luvulta.

Hattulan Madonna, Liedon mestarin koulukunnan työ 1300-luvulta. Alkuperäiset värit ovat säilyneet yllättävän hyvin vaikka metallikruunut ovat kadonneet.

Pyhä Yrjänä 1500-luvulta.

Ristinkantoryhmä 1400-luvulta. Takana roomalainen sotilas ristiinnaulitsemisvälineet taskussaan, keskellä Kristus ja edessä Simon Kyreneläinen joka auttaa ristin kantamisessa.

Nils Schillmarkin maalaama alttaritaulu vuodelta 1782 kuvaa Pyhää ehtoollista.

Keskiaikainen puinen kastemalja.

Hattulassa on Suomen vanhin, ja Pohjoismaiden vanhimpiin säilyneisiin kuuluva, saarnastuoli vuodelta 1550. Sen lahjoittivat Tyrvännön Lepaan kartanon omistaja Björn Classon Lejon ja hänen vaimonsa Katharina Jöransdotter Stiernsköld. Vaikka saarnastuolin muoto noudattaa keskiaikaista perinnettä, sen koristelu on renessanssityylinen. Kirkossa on myös toinen, hieman uudempi, vuodelta 1701 peräisin oleva, Kristoforoksen kannattelema saarnastuoli.

Vuoden 1701 saarnastuoli.

Kristus.

Pyhä Kristoforos.

Saarnastuolin jalkana toimiva hahmo ihmetytti mutta tarina selvisi pienellä etsimisellä. Kristoforos esiintyy 1100-luvulta alkaen kristillisessä taiteessa Kristuksen kantajana. Kuvaus liittyy legendaan jonka mukaan Kristoforos tahtoi palvella Kristusta. Matkallaan Kristoforos tapasi pyhän miehen, erakon, joka neuvoi häntä rukoilemaan paljon. Kristoforos ei osannut rukoilla ja erakko antoi hänelle uudeksi tehtäväksi saattaa matkalaisia voimakasvirtaisen joen yli. Eräänä yönä pieni Lapsi pyysi että Kristoforos kantasi hänet joen yli. Kantaessaan Lasta Kristoforos oli hukkua taakkansa alle, mutta molemmat selvisivät lopulta vastarannalle. Kristoforos kysyi: "Kuinka voit olla noin painava? Tuntui kuin olisin kantanut koko maailmaa harteillani." Lapsi vastasi: "Sinä et kantanut maailmaa, vaan Häntä, joka on tehnyt maailman ja kantanut sen synnit." Tämä toi Kristoforokselle nimen Kristuksen kantaja.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on ehdottomasti yksi ikimuistoisimmista kirkoista joissa olen käynyt. Täällä näkyy edelleen voimakkaasti myös Maria, joka luterilaisesta uskosta on kadonnut lähes kokonaan.