Pietarinkirkko ja Vatikaanin nekropoli

Gian Lorenzo Bernini sai yhdessätoista vuodessa (1656-1667) valmiiksi Pietarinkirkon aukion 284 travertiinipylvästä ja 88 pilasteria, joiden päällä seisoo 140 pyhimyspatsasta. Aukion keskellä nousee 25 metriä korkea graniittinen obeliski, jonka keisari Caligula toi Egyptistä vuonna 37 jKr. 

Pietarinkirkko on suurenmoinen saavutus, mutta se kärsi väistämättä kaikkien sitä suunnitelleiden arkkitehtien (Bramanten, Baldassare Peruzzin, Giuliano da Sangallon, Carlo Madernon, Giacomo della Portan, Raffaellon, Michelangelon ja Domenico Fontan) kilpailevista näkemyksistä. Jokainen heistä lisäsi, poisti tai muutti jotain paavin valvovien silmien alaisuudessa.

Vuodesta 1506, jolloin Julius I aloitti uuden basilikan rakentamisen vuoteen 1626, jolloin se vihittiin, kirkko muutti muotoaan usean otteeseen. Rakennus oli aluksi yksinkertainen kreikkalaisen ristin muotoinen (Bramanten ja Michelangelon suosima muoto) ja se päätyi lopulta Madernon latinalaiseksi ristiksi, jota pidensi vastauskonpuhdistuksen paavien vaatima pitkä päälaiva. Lopputuloksena Madernon fasadi ja pylväskäytävä estävät Michelangelon kupolia näkymästä selkeästi aukiolta.

Kirkkoon jonottamiseen saa varata paljon aikaa.

Olimme varanneet ajan Vatikaanin nekropoliin ja alkuperäinen ajatus oli käydä katsomassa Pietarinkirkkoa sisältä ennen sitä. Pitkä jono kuitenkin lannisti suurimman osan ryhmäläisistämme, jonka vuoksi minä lähdin etsimään postilaatikkoa postikorteille, osa kävi kahvilla ja muutama jäi jonottamaan kirkkoon. Nekropoliin suunnatessamme ensimmäisen turvatarkastuksen selvitettyämme saimme kuulla että vierailuaikaamme oli siirretty tunnilla, joten saimme lisää odottamista. Toisella kerralla sama turvatarkastus uudelleen ja saimme odottaa vielä opastakin jonkun tovin. Nekropoliin ei pääse ihan kuka tahansa (vierailu tulee sopia Ufficio Scavin kautta) vaan ryhmällä tai henkilöllä tulee olla suosituskirje ja päivän aikana vierailijoiden määrää on rajoitettu 250:een, ja kaikkien vierailijoiden tulee olla 15-vuotiaita tai sitä vanhempia. Näiden lisäksi lippuun oli listattu vielä muutamia kieltoja: ei saa lähteä omasta ryhmästä tai liittyä toiseen ryhmään, ei saa tupakoida, roskata, nojata seiniin tai koskea freskoja. Ja huvittavin kielto oli: ei saa keskeyttää opasta. Eikä tietenkään saanut valokuvata.

Nekropoli kuvattu kirkon päälaivan alle sinisellä värillä. Kuva täältä.

Oppaamme oli mukavan oloinen nuorimies ja ryhmämme lisäksi kierrokselle tuli amerikkalaispariskunta. Ryhmän koko oli sopiva ja maanalaiset käytävät eivät olleet yhtä ahdistavia kuin katakombit, koska ne olivat paikoin avarampia (tai tuntuivat siltä ryhmäkoon vuoksi) ja paremmin valaistuja. Moni katakombeihin ihastunut ei pitänyt Vatikaanin nekropolista, koska ilma maan alla oli todella kosteaa ja lämmintä mikä aiheutti tunteen hapen loppumisesta. Käytävillä oli muuten tietyin välimatkoin "hätäpuhelimia".

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Pietarinkirkon päälaivan alla, 5-12 metrin syvyydessä, oleva nekropoli kätkee sisäänsä paavien hautoja sekä lukuisia pieniä kappeleita, joita ovat koristelleet muun muassa Melozzo da Forlì, Giotto ja Pollaiulo. Vielä syvemmällä maan alla on useita esikristillisiä hautoja sekä muistomerkki, joka osoittaa apostoli Pietarin hautapaikkaa (josta on muuten ihan mielenkiintoinen teksti täällä). Vatikaani sponsoroi arkeologiset kaivaukset vuosina 1940-1949, koska paavi Pius XI (kuoli 1939) toivoi tulevansa haudatuksi niin lähelle apostoli Pietaria kuin mahdollista. Nekropoli ei ollut alun perin maanalainen katakombi kuten voisi kuvitella, vaan avoin hautausmaa hautoineen ja mausoleumeineen. Lisää Vatikaanin nekropolista täältä. Halukkaat pääsevät virtuaalikierrokselle täällä, jos jaksavat kuunnella alun historiaosion.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Nekropoli-kierroksen jälkeen pääsimme erilaisia käytäviä pitkin jonottamatta Pietarinkirkkoon. No, täytyy sanoa että en olisi paikkaan jaksanut jonottaa, sillä ihmismassojen määrä oli jotain aivan järkyttävää ja pian tuli vain olo että äkkiä pois täältä. Siinä vaiheessa ei käynyt mielessäkään kiivetä kirkon kupoliin kuvaamaan sitä perinteisintä Vatikaanin maisemaa. Paikasta toiseen liikuttiin vellovan ihmismassan mukana, jonka aikana yritin kuvata tiloja ja yksityiskohtia parhaani mukaan (kuten muutama muukin...).

Neljä viisikulmaista, halkaisijaltaan 24-metristä pilaria kannattelee kupolia, joka nousee kirkon keskustan ja Pietarin haudan ylle. 16 ikkunaa luovat tilaan valoa. Kupolin alareunassa olevassa mosaiikkitekstissä lukee: TU ES PETRUS ET SUPER HANC PETRAM AEDIFICABO ECCLESIAM MEAM ET TIBI DABO CLAVES REGNI CAELORUM (Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet). Kultapohjaiset mosaiikit on tehty Cavalier d'Arpinon (1568-1640) piirustusten pohjalta ja ne peittävät koko kupolin ja kuvaavat taivasten valtakuntaa. Ylimpänä on kuvattu Jumala, hänen alapuolellaan enkelit, Kristus ja Maria apostolien, pyhimysten ja paavien seurassa.

Paavin alttarille, Pietarin haudan päälle, Bernini loi Urbanus VIII Barberinin tilauksesta vuosina 1624-1633 korkean pronssibaldakiinin, joka on sekä tekninen että taiteellinen mestariteos. Marmorijalustoilla, joissa on paavin suvun vaakunat, nousee neljä kierteistä pylvästä, jotka kannattelevat baldakiinia, maapaloa ja ristiä. Erityisesti tämän baldakiinin pronssivalua varten paavi sulatutti Pantheonin(!) esihallin katon pronssivuorauksen, mikä toi hänelle roomalaisen pilkan: "Mitä barbaarit eivät raaskineet, sen Barberinit tekivät". Vain paavi voi pitää messun tällä alttarilla.

Pietàn edessä vilisi ihmisiä samaan tapaan kuin Louvressa Mona Lisan edustalla.

Kaunis veistos, jonka tunnelman ihmismassojen tungeksiminen pilasi.

Oikeanpuoleisen sivulaivan ensimmäisessä kappelissa on Michelangelon kuuluisa Pietà, jonka taiteilija veisti ollessaan 24-vuotias. Se on ainoa teos jonka Michelangelo signeerasi, mutta vasta sen jälkeen kun oli kuullut ihmisten kehuvan sitä toisen veistäjän tekemäksi. Pietà on ollut panssarilasin takana vuodesta 1972, jolloin uskonnollinen kiihkoilija hyökkäsi sen kimppuun. Veistoksen aihe juontuu pohjoiseurooppalaisesta hartauskuvasta, jonka teemana on Marian valitus. Se ei kuitenkaan sisällä näiden kuvien kauhistuttavaa realismia, vaan erottuu niistä ihannoidun kuvauksen kautta. Taiteilija näki Marian nuoruuden, jota kriitikot ovat usein arvostelleet, tämän puhtauden ilmentymänä. Pietà erottuu myös voimakaan ilmaisuvoiman vuoksi, joka tulee esiin kuoleman ja nuoruuden, surun ja kauneuden yhdistelmästä.

Pietarinkirkko (ja Vatikaani) oli pettymys vaikka se sisältääkin paljon hienoja yksityiskohtia. Valitettavasti liika suosio vain syö tunnelmaa (mikä toki on plussaa Vatikaanin bisneksille), jota itse kirkoista etsin. Vatikaani saa minun puolestani pitää valtionsa, sillä Roomasta löytyy rauhallisempiakin paikkoja, joissa kaunista ja pyhää saa aistia oikeasti.

Millaisia tunnelmia teillä on Pietarinkirkosta?