Terrakotta-armeija

Kiittelin viime viikolla hyvästä museopalvelusta loma-aikana ja se kiitos menee Vapriikkiin. Ohjelmassa oli siis käydä tutustumassa Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet näyttelyyn, jota on mediassakin hehkutettu. Jotain sen menestyksestä kertoo se että ensimmäisen kuukauden aikana kävijöitä on ollut jo 20 000! Vieraat kulttuurit kiinnostavat ja armeija vetää kävijöitä Tampereelle myös naapurimaista, sillä suurin osa esineistä on ensimmäistä kertaa esillä Pohjoismaissa.

Vaikka tiesin näyttelyn menestyksestä en osannut kuvitella että lippukassoille jonottaminen veisi aikaa. Jono mutkitteli aulatilassa, jotta ihmisten ei olisi tarvinnut jonottaa ulkona (tosin sitäkin kuulema tapahtuu). No mitä näyttelyssä on sitten odotettavissa? Näyttelytilan hämärään saapuessa jonotus jatkuu. Tällä kertaa jonotetaan että päästään lukemaan näyttelytekstejä ja katsomaan ensimmäisiä esineitä. Tässä vaiheessa alkoi muistua mieleeni Vatikaanin museoiden kävijäahdistus kun kuljetaan peräkanaa. Ympärillä olevilla lapsilla oli mobiiliopastuslaitteet joiden puhe häiritsi omaa lukemista. Museo suosittelee kuulokkeita ja niin minäkin; antakaa jokaiselle kävijälle mahdollisuus nauttia vierailusta omaan tahtiin ilman että laite höpöttää kaiken jo etukäteen. Alun jonotustilanne menee kuitenkin nopeasti ohi kun jokaiselle kävijälle muodostuu oma rytmi. Toiset lukevat tekstejä pidempään kuin toiset ja toiset kiertävät kaikki esineet ja toiset valikoiden. Äänimaailmoja näyttelyssä ei ole ja tilan hiljaisuus (niitä lasten mobiililaitteita ja puheensorinaa lukuun ottamatta) yllätti.

Bo-kello, pronssia, Kevättä ja syksyä kausi (valettu todennäköisesti välillä 697-677 eaa.), löydetty vuonna 1978.

Vyökoukku, kulta, Kevättä ja syksyä kausi, löydetty vuonna 2002.

Vapriikki esittelee Kiinan Ensimmäisen keisarin, Qin Shihuangdin, molemmat valtakunnat - maanpäällisen ja tuonpuoleisen. Historia- ja taustatietoa Qin-dynastian (221 - 206 eaa.) ajalta Han-dynastiaan (206 eaa. - 220 jaa.) on hallitusti, tekstit jaksaa lukea joka auttaa sukeltamaan syvemmälle aiheeseen. Suurin osa esineistä on lasivitriineissä, mutta teoksia on jätetty myös lasittomille korokkeille, jonka myötä kävijät saadaan ajatuksellisesti lähemmäs aarteita. Jokaisesta esineestä oli onnistuneesti kirjoitettu kontekstitiedot (aikakausi, materiaali, milloin ja mistä löydetty ja minkä museon kokoelmista), mutta olisin kaivannut aikakausien perään vuosilukuja, sillä esimerkiksi Kevättä ja syksyä kausi ei kerro itselleni mitään. Jälkikäteen Wikipedia paljasti ajankohdaksi 770 eaa. - 476 eaa. Tältä aikakaudelta olivat esimerkiksi erilaiset koristeet ja riipukset. Hämärässä esineet nostettiin esille kohdevaloilla, mutta joissain esineissä valo ei museaalisista syistä saa olla voimakas, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta tällöin kontekstitietolaput olisi pitänyt sijoittaa aika ajoin paremmin. Hämärässä nurkassa olevaa tekstiä heikkonäköisten voi olla mahdoton lukea.

Ote näyttelyssä pyörineestä valokuvasarjasta.

Ote näyttelyssä pyörineestä valokuvasarjasta.

Historia- ja taustatieto on toki hyvä lukea jos tahtoo ymmärtää miksi ja millaisessa ympäristössä löydöt on tehty. Alkupuolen näyttelyn parasta antia oli kuitenkin valokuvasarja joka pyöri seinällä näyttäen millaisessa ympäristössä terrakotta-armeija kaivaustilanteessa on. Kuvista huomaa myös paljon puhutun kasvojen erilaisuuden; niitä ei ole tehty sarjatuotantona vaan muotoiltu jokaiselle persoonalliset kasvot. Tässä vaiheessa näyttelyä yhtäkään sotilasta ei ole vielä tullut vastaan, joten kiinnostus ensikohtaamiseen kasvaa eikä sotavälineistöön olisi jaksanut keskittyä.

Ote näyttelyssä pyörineestä valokuvasarjasta.

Kulman takana seuraavassa tilassa hohtaa violetinsininen tähtikatto. Siellä ne ovat! Kenraali, vaunun ajaja, polvistunut ja seisova jousimies, perällä vielä joku viideskin. Toiset istuvat penkillä ihaillen, toiset miltei nenä kiinni lasissa. Ovathan ne vaikuttavia. Suurempia kuin olin alun perin ajatellut. Kiinalaisten ajattelee olevan pieniä, mutta sotilaat menisivät pituutensa puolesta eurooppalaisistakin. Mitään syväanalyysia veistoksista ette saa, käykää itse katsomassa ja kokemassa.

Kenraali, poltettu savi, Qin-dynastia, löydetty vuonna 1980.

Polvistunut jousimies, poltettu savi, Qin-dynastia, löydetty vuonna 1980.

Polvistuneella jousimiehellä on vielä maalifragmentteja kehossaan.

Pienoismalli näyttää kuinka terrakottasotilaita valmistettiin. Käytössä oli esimerkiksi makkara- ja levytekniikka. Kaikki yksityiskohdat tehtiin käsin. Työläisiä oli yli 1000 joista monet haudattiin joukkohautoihin.

Näyttely on jaettu kahteen kerrokseen ja alakerrassa pääsee katsomaan eläimiä kuten hevosia ja lintuja. Alakerran vetonaula on ehdottomasti hevosvaunut, vaikkakin on kopio. Hevosten suitset, päitset, länget ja mitä näitä nyt on olivat äärimmäisen yksityiskohtaisia. Suurikokoinen satuloitu hevonen oli myös vaikuttava. Sekin on alun perin koristeltu kultaisin ja hopeisin yksityiskohdin, joista näyttelyssä on mukana muutamia esimerkkejä.

Satuloitu hevonen, Qin-dynastia, löydetty vuonna 1987.

Näyttely oli kattava vaikka esineitä oli hallitusti. Äänimaailmojen puuttuminen oli yllätys ja olisin toivonut johonkin kohtaan kiinalaista musiikkia (vaikka siihen valokuvasarjan esittelyyn). Toisaalta tiedän että äänien hallitseminen tilassa on haastavaa jos ei halua sitä mukaan koko näyttelyyn. Esineitä oli ihastuttavan monipuolisesti veistoksista ja ruukuista koruihin ja aseiden osiin. Koska näyttelyä on markkinoitu niin voimakkaasti juuri terrakotta-armeijalla, näyttelyn alkupuoli tuntui menevän kiirehtien sillä sitä odotti vain niitä sotilaita (jotka olivat upeita). Alakerran esineistöstä jaksoi sotilaiden näkemisen jälkeen nauttia paljon rennommin.

Haarniska, kalkkikivi, Qin-dynastia, löydetty vuonna 1998. Tuonpuoleiseen elämään tarkoitettu haarniska, sillä oikeassa käytössä se olisi ollut liian painava.

Näyttelyn jälkeen piti mennä katsastamaan museokaupan tarjonta. Sinne olivat eksyneet pienoismallit terrakottasotilaista, jotka kyllä houkuttelivat ostamaan ja hypistelemään, mutta jäivät kuitenkin lopulta odottamaan seuraavia ottajia. Oli isompia ja pienempiä sotilaita sekä silkkipäällysteisissä rasioissa sarja pikkuruisia sotilaita hevosineen. Luulen kyseisten veistosten olevan hittituote (itse tilasin näitä joskus sukulaiselle suoraan Kiinasta), jos haluaa palan UNESCON maailmanperintökohdetta kotiinsa. Museo on julkaissut näyttelystä myös laadukkaan näköisen kirjan jos haluaa muistella näyttelyn tunnelmia syvällisemmin. Itse olisin toivonut postikortteja sotilaista tai näyttelystä, mutta kotiin ja mummolle jäi nyt terveiset lähettämättä. Kauppaan oli eksynyt myös monenmoista Kiinaan liittyvää kotiinviemistä.

Näyttely esillä Vapriikissa 1. joulukuuta 2013 saakka. Jään odottamaan mikä tulee olemaan lopullinen kävijämäärä.

Mitä mieltä olette näyttelystä ja oletteko käyneet sitä vielä katsomassa?