keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Santa Maria della Vittorian hurmio

Jostain syystä en kuvannut kirkkoa ulkoapäin, joten kuva lainattu täältä.
Nykyinen kirkko sijaitsee apostoli Paavalille vuonna 1605 pyhitetyn kappelin paikalla. Katolisen liigan voitto böömiläisistä Valkeavuoren taistelussa Prahassa vuonna 1620 oli varhainen yhteenotto kolmikymmenvuotisessa sodassa. Keisarillisen Itävallan joukot tuhosivat tsekkiläisten protestanttisen armeijan, minkä vuoksi Böömi siirtyi katoliselle kirkolle. Armeijan karmeliittapappi toi Kristuksen syntymän ikonin Prahaan kantaen sitä kaulassaan. Prahasta ikoni tuotiin Roomaan, Santa Maria Maggioreen, josta se kannettiin juhlakulkueessa San Paoloon (fuori le Mura) joka oli silloin vielä keskeneräinen. Tällöin apostoli Paavalille pyhitetty kirkko päätettiin omistaa uudelleen Neitsyt Marialle paavi Innocentius X:n toimesta, kiitokseksi sodan voitosta (vittoria). 
 Kirkko on melko pienikokoinen ja pohjarakenteeltaan latinalaisen ristin muotoinen. Apsiksen takana on munkkien kuorikäytävä, joka ei ole avoinna vierailijoille. Kirkon alla on myös krypta. Kirkkorakennuksen suunnitteli barokkiarkkitehti Carlo Maderno, vaikka fasadi on Giovanni Battista Sorian käsialaa. Soria on hyödyntänyt mallinaan läheistä Santa Susannan kirkkoa, joka on Madernon rakentama.
1700-luvulla kirkko koristeltiin niin loisteliaasti kullatuilla stukkokoristeilla ja monivärisillä marmoreilla, että sisäseinistä tuskin yhtään jäi paljaaksi. Tämä johtui siitä että Rooman rikkaat aatelisperheet sponsoroivat sivukappeleita. Vuonna 1798 ranskalaiset joukot valtasivat luostarin ja ryöstivät kaiken minkä saivat mukaansa. Vuoden 1833 tulipalo, joka alkoi kirkon pääkuorista, tuhosi myös rakennusta pahasti. Apsiksen freskot tuhoutuivat ja alkuperäinen (saksalainen) ihmeitätekevä ikoni paloi tuhkaksi. Munkit korvasivat tuhoutuneen ikonin toisella saksalaisella ikonilla, joka heillä oli ollut luostarinsa seinällä ja se on edelleen nähtävissä pääalttarilla. 
Sisätilan päälaivaa reunustavat korinttilaiset pylväät, joissa on kullatut kapiteelit. Kokonaisuutta koristeltiin lisää Carlo Madernon kuoleman (1629) jälkeen. Vuonna 1675 holvikattoon maalattiin voittoisa fresko: Neitsyt Marian riemuvoitto harhaoppisuudesta sekä Kapinallisten enkeleiden lankeemus. Maalaukset on toteuttanut Giovanni Domenico Cerrini.
Giovanni Domenico Cerrini: Neitsyt Marian riemuvoitto harhaoppisuudesta.
Coronaro kappelissa sijaitsee kirkon mestariteos, Scipionen suosikkikuvanveistäjän, Gian Lorenzo Berninin, veistos Pyhän Teresan hurmio vuodelta 1651. Kappelin seinät on koristeltu erivärisillä marmorilevyillä ja Coronaro-suvun jäsenet istuvat seinustoilla kuin teatteriaitioiden parvekkeilla, osa syventyneinä keskusteluun, osa tuijottaen Teresan hurmiota. 
Gian Lorenzo Bernini: Coronaro kappeli.
Kappelin keskipiste onkin juuri kultaisten säteiden edessä kohoava valkoinen marmoriveistosryhmä. Veistos esittää Avilan Pyhää Teresaa, karmeliittasääntökunnan uutta perustajaa, mystikkoa ja kirjailijaa. Näyn hurmiossa hän leijuu pilvien päällä ja on jumalallisen rakkauden (jota enkelin nuoli symboloi) lävistämä. Teresa kuvasi taivaallisen ilmestyksen kokemustaan omaelämäkerrassaan. Bernini muotoili hänen sanansa marmoriin ja lavasti kokemuksen teatterin keinoin valoa apuna käyttäen. Veistoksessa Teresan puvun laskostus, marmori ja valotehosteiden lavastus korostavat dramaattista hetkeä.
Gian Lorenzo Bernini: Pyhän Teresan hurmio, 1651.
Veistos oli pieni, mitä olin tosin osannut odottaa, sillä ystäväni huomautti asiasta ennen matkaa. Yllätys sen sijaan oli veistoksen paikka, sillä se oli pienessä sivukappelissa ja melko korkealla. Teresan kasvoja ei päässytkään tarkastelemaan läheltä mikä oli pieni pettymys.
Domenico Guidi: Joosefin uni, 1600-luvulta.
Coronaro kappelia vastapäätä on Domenico Guidin marmoriveistos Joosefin uni, jossa enkeli ilmoittaa Joosefille Marian neitseellisestä sikiämisestä. Tämä oli mukava nähdä, sillä kirkosta ei yleensä nosteta esille muuta kuin Teresan hurmio.
Pyhä Victoria.
Guidin veistoksen alapuolella on Pyhän Victorian hautapaikka. Victoria koki marttyyrikuoleman samana vuonna 250 sisarensa Anatolian kanssa. Legendan mukaan sisaruksille oli järjestetty avioliitot kahden pakanallisen roomalaismiehen kanssa. He kieltäytyivät avioliitosta ja hylätyt aviomiehet ilmiantoivat sisarukset kristittyinä. Miehet saivat luvan vangita naiset kartanoihinsa ja pakottaa heidät luopumaan uskostaan. Anatolian kosija, Titus Aurelius, antoi periksi ja luovutti hänet viranomaisille. Victorian kosija, Eugenius, oli sitkeämpi mutta päätyi myös lopulta palauttamaan hänet viranomaisille. Victoria tapettiin puukottamalla häntä sydämeen ja kerrotaan että hänen murhaajansa kuoli lepraan kuusi päivää tapahtuman jälkeen. Anatolia puolestaan lukittiin huoneeseen myrkyllisen käärmeen kanssa, mutta käärme ei purrut häntä. Audax (Audace) niminen sotilas määrättiin tappamaan Anatolia selliinsä, mutta käärme hyökkäsi tämän kimppuun. Anatolia pelasti Audaxen käärmeeltä ja sotilas oli niin vaikuttunut Anatolian esimerkistä että kääntyi myös kristinuskoon. Molemmat kärsivät marttyyrikuoleman miekan kautta.

Santa Maria della Vittoria oli todella kaunis kaikessa runsaudessaan ja koko katon täyttävä fresko häkellytti hiljaiseksi. Ja olihan se Teresa upea! Käsittämätöntä kuinka yksityiskohtaisesti Bernini on osannut marmoria käsitellä että lopputulos näyttää pehmeältä. Tämä kirkko nousi myös yhdeksi lempparipaikoista.

Vielä olisi Rooman kirkkoja ja kohteita luvassa, koettakaa kestää... ;)

2 kommenttia:

  1. Huh huh, miten kaunista. Hämärät muistikuvat lähes kolmen vuosikymmenen takaisesta Lars Saaren pitämistä taidehistorian luennoista... En ole tosiaan koskaan vielä käynyt Roomassa. Matka käy aina vaan vaikeammaksi, koska näitä paikkoja on niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari: Näitä kohteita on kyllä pilvin pimein. Mahdollisella seuraavalla Rooman reissulla olisi kiva keskittyä 1900-luvun ja uudempiin nähtävyyksiin.

      Poista