 |
| Via Appia kartalla. Kuva täältä. |
San Sebastianon katakombien jälkeen oli ihanaa kävellä Via Appialla joka oli täynnä paitsi antiikin aikaisia fragmentteja myös kauniita haarautuvia kujia asumusten pihoihin. Via Appia kuuluu antiikin Rooman katuverkoston tärkeimpiin ja parhaiten säilyneisiin katuihin, jonka censori Appius Claudius rakennutti 312 eKr. Se alkoi Porta Capenasta aivan Circus Maximuksen takaa ja yhdisti Rooman Beneventin kautta apulialaiseen Brindisiin, jonka satamasta vietiin tuotteita Ateenaan ja itään. Tie mahdollisti Rooman armeijan nopean liikkumisen paikasta toiseen.
 |
| Jonkun onnellisen ja onnekkaan kotipolku. |
Kuten kaikki Roomasta johtavat tiet, Via Appiakin oli kivetty suurilla, alaspäin kapenevilla basalttilohkoilla, ja sen pinta oli selvästi koverrettu niin että sadevesi pääsi virtaamaan pois. Tietä reunustivat molemmilla puolilla jalankulkutiet tiiviiksi tallotusta savesta. Yhdeksän tai kymmenen mailin välein oli lepopaikkoja, joissa matkalaiset saattoivat pysähtyä ja vaihtaa hevosensa.
 |
| Tiilihauta. |
 |
| Toinen kotipolku. |
Koska laki kielsi hautaamisen kaupunginmuurien sisäpuolelle, vainajat haudattiin tämän tien varteen. Tien molemmin puolin on ylimysperheiden hautakammioiden raunioita ja rakennuksia, kuten Caecilia Metellan mausoleumi. Joissain on vain yksinkertaisia laattoja. Myös kristityt rakensivat tänne hautausmaansa katakombeihin samasta syystä. Tien varrella sijaitsee Callixtuksen, Domitillan ja Sebastianon katakombit.
Helteisenä päivänä käveli mieluummin puiden varjossa kuin keskellä tietä. Oli hassua katsella kuinka ihmiset pitivät tietä tavallisena lenkkeily-ympäristönään. Siellä kuljeskeltiin koiran kanssa tai juostiin musiikkia kuunnellen. Kivet tosin aiheuttavat oman haasteensa juoksemiseen. Jotkin turistit olivat vuokranneet tien matkaamiseen polkupyörät, joka näytti sekin melko uhkarohkealta vaihtoehdolta. Kaunis paikka joka aiheutti hieman kateuden siemeniä niitä kohtaan jotka saavat viettää elämänsä antiikkisen tien varrella. Via Appian ja jonkin toisen tien risteyskohdassa oli muuten aivan ihana kahvila (jonka nimeä en tietenkään painanut mieleeni), jossa oli myyjinä mitä mukavimmat italialaisnaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti