Pantheon

Piazza della Rotonda aukion keskellä on Giacomo della Portan vuonna 1578 rakentama marmorinen suihkulähde, johon paavi Klemens XI antoi vuonna 1711 pystyttää Isis-temppelistä peräisin olevan obeliskin. Aukion kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Pantheon. 

Arkkitraavin teksti muistuttaa, että ensimmäinen rakennuttaja oli Marcus Agrippa, keisari Augustuksen vävy. Hän rakennutti suorakulmaisen temppelin hallitsijasuvun kunniaksi vuonna 27 eKr. Temppeli pyhitettiin planeettajumalille, ennen kaikkea Marsille ja Venukselle, jotka olivat Julius-Claudiusten suojelusjumalia. Tähän viittaa kupolin vertauskuvallinen rakenne: kupoli symboloi taivasta ja kupolin keskikohdassa oleva aukko aurinkoa. Alkuperäinen rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 80 jKr. ja nykypäiviin saakka säilyneen Pantheonin rakennutti keisari Hadrianus vuosina 118-125 jKr. Tämä arkkitehtoninen mestariteos todisti roomalaisten arkkitehtien tekniset taidot ja ja toimi esikuvana erityisesti renessanssin ajan taiteilijoille, kuten Bramantelle ja Michelangelolle. Pantheon säilyi tuholta vain koska Bysantin keisari Fokas lahjoitti sen vuonna 609 paavi Bonifacius IV:lle, joka muutti rakennuksen vuotta myöhemmin Santa Maria ad Martyres -kirkoksi. Muun muassa maanjäristykset, tulvat ja purkaminen ovat vuosisatojen kuluessa vahingoittaneet rakennusta useita kertoja, mutta se on restauroitu yhä uudelleen. Keisari Konstantinus II esimerkiksi kuljetutti katon pronssilaatat Konstantinopoliin ja paavi Urbanus VIII sulatutti eteishallin katon pronssipäällysteen Pietarinkirkkoon Berninin rakentamaa baldakiinia varten.

Ulkoa huomaa muurausratkaisut, jotka tekevät seinästä kestävän.

Valtavan pronssioven kautta päästään pyöreään sisätilaan, jonka halkaisija ja korkeus ovat kumpikin 43.20 metriä. Pyöreä tila koostuu kolmikerroksisesta, 6.20 metriä paksusta tiiliseinästä, johon on rakennettu tukikaaria ja onteloita, ja jonka päällä lepää eräänlaisesta betonista valmistettu kupolin lakiosa.

Kupoli kohoaa seinistä valtavana puolipallona, joka on kuin taivaankupu. Kyseessä on maailman suurin muuraamalla valmistettu kupoli. Sen sisäpintaan on valettu viisi samankeskistä 28 kasetin riviä, jotka oli alun perin päällystetty kullatulla pronssilla ja joiden koko pienenee kupolin keskiosan aukkoa kohti. Kattorakenne myös ohenee huippua kohti ja kasetit keventävät rakenteen painoa. Oculus on halkaisijaltaan yhdeksän metriä ja valaisee tilan tasaisesti, sillä se on kirkon ainoa valonlähde.

Pääalttarilla on roomalaisbysanttilainen 1600-luvun kopio Pyhän Luukkaan Maria-ikonista, joka on peitetty hopeariisalla.

Antiikin ajan koristelu koostui kapeista korinttilaisista pilastereista sekä suorakulmaisista valeikkunoista. Syvennyksiin sijoitetut antiikin ajan jumalten patsaat on vuosisatojen kuluessa korvattu kristillisillä alttareilla ja hautamuistomerkeillä.

Yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan, Viktor Emanuel II:n (1820-1878) hauta.

Il Lorenzone: Pyhä Anne ja siunattu Maria.

Madonna ja lapsi pyhien Fransiskuksen ja Johannes Kastajan keskellä, 1400-luvulta.

Kuningas Umberto I:n ja tämän vaimon Margheritan hauta.

Yksi haudoista, joka on vetänyt kävijöitä eniten puoleensa, on renessanssitaiteilija Raffaellon hauta. Hänen ruumiinsa lepää antiikin aikaisessa sarkofagissa, jonka yläpuolella on testamentin mukaisesti Raffaellon oppilaan Lorenzetton toteuttama antiikin tyylinen Madonna del Sasso veistos (1523-1524). Raffaellon ystävän, kardinaali Pietro Bembon, laatima haudan teksti kuuluu: ILLE HIC EST RAPHAEL, TIMUT QUO SOSPITE VINCI, RERUM MAGNA PARENS ET MORIENTE MORI (Tässä lepää Rafael; mahtava Äiti Luonto pelkäsi tulevansa voitetuksi Rafaelin elinaikana ja kuolevansa Rafaelin kuollessa).

Raffaellon hauta.

Lorenzetto: Madolla del Sasso, 1523-1524.

Pantheon oli taas niitä ihania pyörökirkkoja joista ei meinannut saada tarpeekseen. Täällä ihmismäärä ei häirinnyt, sillä olo oli kuin hiljaisessa kuplassa kaikkea ihastellessa. Ja se kupoli on suuri ja ihmettelemisen arvoinen. Ihana paikka!

Marian kruunaus, toskanalainen koulukunta, 1400-luvun fresko.

Vincenzo de Rossi: Pyhä Joosef ja Pyhä Lapsi.

Francesco Cozza: Paimenten kumarrus, 1661.