Päättymättömiä tarinoita

Mitä tapahtuu, kun esteetikko astuu Tuomas Hallivuon uusimpaan näyttelyyn Galleria Ratamossa? Hämmästelyä, ujostelua, ihmettelyä, hymyilyä ja epätietoutta siitä miten kokonaisuuteen pitäisi suhtautua. Neljä huonetta ja heittiö -näyttelyn teoksissa Hallivuo on halunnut omien sanojensa mukaan irti taiteen normeista. Teemoina ovat mm. yksinäisyys, yhteisö, onnellisuus, erotiikka, etsintä, turva ja yksilö. Aiheet ovat kummunneet eletystä arjesta, unista ja henkilökohtaisista tuntemuksista.

Tuomas Hallivuo: 4 huonetta, 2013-2014, etsaus.

Ensimmäinen kohtaaminen oli näyttelyn mainoskuvaksi nostetun 4 huonetta kokonaisuuden kanssa. Teoksissa tapahtuu samanaikaisesti paljon kaikkea, mutta yhtään ei osaa sanoa että mitä. Mitä täällä tapahtuu? Tuijotan ja tuijotan, mutta en tunnu saavan mistään kiinni. Verkkokalvoille heijastui alastomuutta ja erotiikkaa, joka ei varsinasesti istu tämän esteetikon taidemakuun. Epämukava olotila. Näyttelyn avajaisssa kuulin vain harvan kommentoivan monisanaisesti. Ehkä muillakin oli ongelmia löytää sanoja, muodostaa lauseita.

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta 4 huonetta.

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta 4 huonetta.

Tuomas Hallivuo: Lonely Rider, 2014, etsaus, akvatinta, kuivaneula.

Lonely Rider oli yksi harvoista teoksista, jotka eivät aiheuttaneet heti ensisilmäyksellä epämukavaa oloa. Suurikokoisen puuhevosen vieressä seisoskelee aikamies cowboy-vaatteissaan. Liivintaskuissa mm. kynä, sivellin ja ritsa. Sulkahattu peittää kasvot ja oikea jalka on kipsissä. Hevonen seisoo nauloista rakennetun aitauksen sisällä, jonka edessä on kolme omenaa. Taustalla näkyy kuin varjokuvina mm. ruokia ja juomia. 

Teos vaikutti surkuhupaisalta. Toisaalta tuntui lohdulliselta, ettei lapsuuden haaveitaan tarvitse aikuistuttuaan kokonaan hylätä, mutta eivät ne taida enää aivan samanlaisia olla. Leluhevonen on kuviteltu todellisuutta suuremmaksi, mutta satula on edelleen pieni. Tuskin naulatut nivelet jaksaisivat kantaa aikuista miestä. Ehkä juuri siitä on osoituksena kipsi jalassa? Omenat maassa voivat olla herkkuja hevoselle, mutta mieleen tulee väkisin sanonta: ei omena kauas puusta putoa. Onko miehen isä kenties ollut hevosmies? Ehkä lapsuuden cowboy-haaveisiin yhdistyy halu jatkaa jotakin jo olemassa olevaa? Teoksen mies on piilottanut katseensa hatun alle ja hatun takaa pilkistää sulka. Saada sulka hattuun. Onko mies ansioitunut jossain minkä vuoksi hän haluaa piileskellä kasvottomana?

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta  Lonely Rider.

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta Lonely Rider.

Tuomas Hallivuo: Kolmio, 2014, etsaus, akvatinta.

Kolmio teos kiinnosti, koska siinä oli mielenkiintoinen sommittelu ja kolmiota käsiteltiin monipuolisesti. Asunto on kolmion kokoinen, teoksessa on fyysinen kolmio ja kolmen ihmisen välille voi olettaa kolmiodraaman. Kiinnostavaa oli myös katsoa kuinka eri henkilöt on asuntoon sijoitettu. Katseenvangitsijana toimii mies, joka on sijoitettu olohuoneeseen. Olkapäähän on tatuoitu naisen kasvot, jonka hiuksista katsoo Buddha. Naisen päälaelta luikertelee käärmeen häntä. Alaston nainen on makuuhuoneessa. Hänen päänsä ympärillä on sädekehää muistuttava ympyrä, jossa on luettavissa tekstiä: Mun tarinassa on mies joka on mustasukkainen ja väkivaltainen ja olen kyllästynyt... 

Mustaan naamioon pukeutunut mies on vallannut olemuksellaan toisen makuuhuoneen ja keittiön. Kädessään hänellä on pesäpallomaila. Kolmio ja punaiset pisteet yhdistävät henkilöt toisiinsa. Ensisilmäyksellä talon isännän roolissa näyttäisi olevan olohuoneessa nukkuva(?) mies, mutta naamiomiehen valloitettua makuuhuoneen ja keittiön pesäpallomailan kanssa vaikuttaa siltä, että isäntänä toimiikin hän. Onko hän kolkannut olohuoneessa olevan miehen lattialle? Nainen näyttää kuin olisi makuuhuoneen vankina ja passiivinen. Miehet ovat kuvitelleet hänelle sädekehän, vaikka on selvää että naisen kolme jalkaa viittaavat siihen, että hänelläkin on draamassa oma osansa. Mitä pidempään teosta katsoo, sitä syvemmälle kolmiodraamaan uppoaa. Kuka on missäkin suhteessa kehen, minkä vuoksi, kuka vetää naruista ja kuka on vietävissä? Oikeassa alareunassa piirtäjän ulkopuolinen käsi piirtää parveketta. Onko se ainut uloskäynti tilanteesta?

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta Kolmio.

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta Kolmio.

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta Kolmio.

Tuomas Hallivuo: Yksiö, 2014, etsaus, akvatinta.

Pienemmässä näyttelytilassa jatkui samanlainen epämukavuuden tunne kuin aiemmin. Taide ei istunut omaan makuuni. Yksiö teos oli kuitenkin sellainen, joka johdatti ajatusta. Sängyllä makaa nainen alusvaatteissaan. Hänen takanaan seinällä on iso omenajuliste ja sängyn päädyssä näkyy alusvaatteet ja helminauha. Lipaston päällä on valokuva miehestä ja Kristus-patsas, jonka kaavussa lukee Mie ja Siddhartha. Lipaston alle on piilotettu alaston mies ja lipaston yläpuolella on tekstiä: yksiössä, yksin, yksinäinen, yksinäisyys.... Samaa sanalla leikittelyä kuin Kolmiossa. Lattialla on mm. Itsehoito-opas kirja, Love songs-cd ja Coelhon Alkemisti. Matonreunassa seisoo kivipatsas, jonka kaulasta lähtevä naru on kiinnitetty jonnekin seinään. Ovessa on stop-kyltti ja ovi on teljetty tuolilla. Oven päällä kulkee sanat: vapaus, ahdistus, etsintä, lääkitys ja itsetunto.

Mielenkiintoni kiinnittyi ensimmäiseksi seinällä näkyvään omenajulisteeseen. Omenan alapuolella on teksti Big Apple, josta tulee mieleen Iso Omena, joksi New Yorkia myös kutsutaan. Haaveileeko sängyllä makaava nainen New Yorkista, unelmien kaupungista? Toisaalta omenan ja naisen yhdistämisestä tulee mielleyhtymä Eevaan, ensimmäiseen naiseen, joka haukkasi omenasta palan ja astui näin synnin tielle. Jostain kielletystä kertovat teoksessa myös muut vihjeet. Omenan ympärillä lentää kärpäsiä, joka saa miettimään onko omena jo mätänemässä, kun sen imelyys saa kärpäset parveilemaan? Onko seinällä oleva juliste unelmien ja haaveiden toivekuva, joka uhkaa karata?

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta Yksiö.

Lattialla olevat esineet muistuttavat omalla tavallaan yhteiskunnan paineista. Maton reunan yli ovat jääneet paheina pidetyt asiat, kun matolle ovat päässeet itsehoito-opas, Alkemisti (kaikkienhan se pitäisi lukea), rakkauslaulut ja painonnostotanko. Matolla on sellainen elämä jollaisen yhteiskunta itselleen haluaa. Reunan yli ovat jääneet todelliset itsehoitokeinot.

Koko teos huutaa seinillä olevia sanoja: vapaus, ahdistus, etsintä, lääkitys ja itsetunto. Ja pahimmillaan niiden asioiden kanssa ollaan yksin. Yksiössä.

Tuomas Hallivuo: yksityiskohta teoksesta Yksiö.

Näyttely toi epämukavuuden tunteita, koska teokset eivät istuneet taidemakuuni. Ujoilu erotiikka-aiheiden äärellä sai myöhemmin naureskelemaan. Nykyään televisiossa näytetään ihan samoja juttuja jo miltei parhaaseen katseluaikaan, puhumattakaan niiden luonnollisuudesta, niin mikä tässä tuntuu vaikealta? Halusin haastaa itseni miettimään mikä tässä tökkii? Miksi ne eivät istu taidemakuuni? Toisaalta tieto siitä, että taiteilija on laittanut jotain itsestään teoksiin, sai pohtimaan saako näitä katsoa? Onko tämä liian intiimiä? Galleriaympäristö oli omalla kohdallani uusi ympäristö tällaiselle kuvastolle, mutta Hallivuo teki sen minkä lupasi. Rikkoi taiteen normeja. Toinen vierailuni näyttelyssä oli taiteilijan teehetkessä, jossa Hallivuo itsekin sanoi miettineensä voiko näin tehdä. Hän kertoi työskentelevänsä siten, että vain piirtää mitä mieleen juolahtaa sen suuremmin miettimättä varsinaista lopputulosta. Yksi teehetken vieraista kysyi sensuroiko hän sitä mitä piirtää ja Hallivuo myönsi vetävänsä tietyn rajan aivotyöskentelyn ja käden välille. Vaikka yleensä välttelen taiteilijoiden tarinoita omista teoksistaan, tässä tapauksessa kiitin mielessäni, että voin hyvällä omallatunnolla ajatella saako näitä katsoa, jos taiteilija itsekin miettii saako näin tehdä. Kaikilla meillä on ladattuna aivoihin se yhteiskunnallinen ja sosiaalinen normisto, joiden mukaan meidän oletetaan käyttäytyvän.

Haastavia katsella.

Teoksiin oli ladattu monen monta ärsykettä johon tarttua, mutta kynnykseksi nousi usein se, että ärsykkeitä oli liikaa. Tulkintaa saattoi kuljettaa mihin suuntaan hyvänsä, joka johti sitten siihen ettei lopulta päässyt mihinkään. Muutaman tarinanlangan löydettyä niille ei meinannut tulla loppua. Päättymättömiä tarinoita. Tämän vuoksi oli hyvä, että gallerian seinillä ei ollut kuin yhteensä 10 teosta. Ja kahden käyntikerran lisäksi olisi tarvinnut vielä muutaman lisää. Pitkästä aikaa todellakin erilainen taide-elämys.

Neljä huonetta ja heittiö -näyttely päättyy Galleria Ratamossa su 14.12.2014.