Joulu. Onpa ollut ihania ja yllättäviäkin kohtaamisia. Lomatunnelma on vienyt mennessään. Aaton pakkaspäivä oli kylmyydessään ihmeellinen. En muistanut miltä poskien kihelmöinti ja varpaiden palelu tuntuu. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni piparkakkutaikinan ja päästiin nuoremman kummipojan kanssa harjoittelemaan leipomista. Vähän meni suuhunkin ja oli "herkullista". Sydänpiparit olivat lemppareita. Koristelusta ei tosin tullut mitään, sillä sokerikuorrute oli "ota se pois", joten täti sitten koristeli muutaman itsekseen. :P Piparit olivat ilmeisen maistuvia paiston jälkeenkin, sillä löysin pojan kiipeämästä pöydälle piparilautasen kimppuun. Pikkusisko yllätti käsityötaidoillaan, kun oli neulonut joulupakettiin harmaan, paksun ja leveän tuubihuivin, jonka joukossa oli kimallelankaa. Olipa lukenut onnistuneesti ajatuksia, kun sellaista olin ajatellut tarvitsevani. Nyt saan kietaistua huivista vaikka hupunkin. Lahjoista, tosin muiden paketteihin päätyneistä, myöhemmin vähän lisää. Vielä olisi muutamia treffejä sukulaisten kesken ennen kuin katse kääntyy uuteen vuoteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti