Tämä päivä ei mennyt kaikilta osin kovin mukavasti. Minulla on todella harvoin sellaisia maanantaiärsytyksiä, mutta tänään tuntui kaikki jotenkin vaikealta. Töissä tuntui etten saanut mitään järkevää aikaiseksi, kun päivä meni ympäri rakennusta juostessa milloin minkäkin asian takia ja perässä. Viikonlopulta kannoin mukanani repun lisäksi kahta kassia ja kaiken lisäksi piti käydä vielä kaupassa. Nälkä ei ole koskaan kiva kauppakaveri, joten ärsytys oli jo melkoinen kun pääsin bussipysäkille. Bussia ei onneksi tarvinnut juurikaan odotella, kunnes sitten yhdellä pysäkillä jouduimme seisomaan 10 minuuttia ylimääräistä, kun joku Tahvo (pahoittelen) ei osannut ladata bussikorttiaan tai ei ollut tarpeeksi rahaa tms. Kotipysäkiltä kävellessä kastui sitten kaiken lisäksi hyvät nahkakengät niitä matka- ja ruokakasseja kantaessa. Yritin siinä yhtälössä pidellä vielä sateenvarjoa...
Päivän pelastus oli se, että onnistuin vihdoin ja viimein löytämään itselleni uuden lompakon! Mistä tietää, että on uuden tarpeessa? Tässä tapauksessa siitä, että vetoketjun vedin on ollut rikki jo aikapäivät, vetoketju ei pysy kiinni, jolloin kolikoita pyörii laukun- ja/tai taskunpohjalle, keinonahan pinta on repeillyt ja halkeillut, eikä napitkaan meinaa pysyä kunnolla kiinni. Kaiken kukkuraksi hävettää kassalla kaivaa rähjäinen lompakko esiin maksamista varten.
Tämä edellinen on kyllä palvellut ihan kunnialla ainakin viitisen vuotta. Olen nirsoillut uuden lompakon ostamisen suhteen lähinnä siksi, että oikeanlaista ei vain ole tullut vastaan. Vaatimuksena ovat olleet: pieni koko, ulkoreunassa oleva kunnon kokoinen (erillinen) kolikko-osio (ei sellainen toisesta kulmasta hieman aukeava malli), tarpeeksi korttitaskuja, pari muuta taskua, oma setelitasku ja yksinkertainen ulkonäkö. Kaikki tämä ei tietenkään saisi maksaa liikaa.
Ilokseni löysin Sokokselta uuden lompakon -30%:n alennuksella! Punainen nyt ei tosin välttämättä olisi ollut ensimmäinen värivalintani, mutta koska mallista ei ollut muita värivaihtoehtoja tarjolla ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Tässä on kuitenkin kaikki muuten kohdallaan. Koko hieman edellistä isompi, mutta muuten täydellinen. Sopivasti taskuja ja tilaa kaikelle mitä nyt lompakolta odotan. Koko paketti mahtuu kiinni nätisti, vaikka olisi sopinut ilman paksuja bussikortteja vielä nätimmin.
Mutta olen tyytyväinen! Nyt ei tarvitse maksutilanteissa enää hävetä. ;)
Ei olisi kannattanut hävetä. Luulen että se on enempikin sääntö kuin poikkeus että kunkin rahakukkaro on käsiin hajoamispisteessä. Kauan minäkin vitkuttelin kun en löytänyt kaupasta mieluista kukkaroa, juuri tuollaista kuin sinäkin olet etsinyt. Mutta ei sitä vaan löydy silloin kun etsii. Mutta eräs päivä tuli tyytäreni ja näytti uutta lompakkoaan. Kysyin että saisinko minä periä hänen entisen kukkaron. Ja sainhan minä. Olen erittäin tyytyväinen uuteen vanhaan kukkarooni. Kukkarolla on jo ajanpatinaa mutta väliäkö hällä. Pari vuotta ehkä selviän tämän perintökukkaron kanssa.
VastaaPoistaMuuten, saatko sinä lainkaan kesälomaa tänä kesänä?
No se on totta, monelta olen kuullut että lompakko on vanha ja hajoamispisteessä. :D Vanhoissa lompakoissa ei sinänsä ole mitään vikaa (etenkään jos ovat aitoa ja vanhaa nahkaa - nehän vain kaunistuvat), mutta tässä oli tosiaan se tilanne, että rahat putoilivat sisältä ja samoin esimerkiksi bussikortit eivät meinanneet enää pysyä mukana, niin se oli jo huolestuttava merkki.
PoistaLomailen viikon verran elokuun loppupuolella ja pidän/olen pitänyt muutamia yksittäisiä lomapäiviä.
Täällä yksi, jonka lompakko alkaa lahota. :D Mutta olen niin kiintynyt siihen vanhaan pöllökuvioiseen lompsaan, etten raaski ihan vielä vaihtaa uuteen. Lenkakrit vaihdoin juuri uusiin, kun vanhoista pohjat alkavat irrota. Vähän kyllä näköjään hiertävät nuo uutukaiset, vaatinevat vielä sisäänajoa.
VastaaPoistaNo onhan siellä siis muitakin kohtalotovereita lompakoiden suhteen! ;) Minäkin olin kiintynyt tuohon entiseen. Sinne jäivät nyt muistot museovierailuistakin tarrojen muodossa. Toisaalta nuokin kaikki vierailut taitavat kyllä löytyä täältä blogista... :P Mutta on se silti aina ikävä heittää jotain tuttua ja noinkin usein käytössä olevaa pois.
Poista