Musashi - Miekan tie

*Yhteistyössä Jyväskylän Kesä

Kuva: Wusheng Company.

Jyväskylän Kesässä on mielestäni parasta se, että monipuolinen ohjelma antaa mahdollisuuden kokea jotain mitä ei ole kokenut koskaan aiemmin. Esimerkkeinä tältä kesältä nostettakoon nepalilainen Kanta dAbdAb-yhtye, kuoleman ja rakkauden loitsuja tai klassista musiikkia yhdistettynä stand up-komiikkaan. 

Wusheng Company tarjoili maistiaisia illan esityksestä Kompassilla (Jakob Johansson, Valter Sui, Ville Seivo). Kuva: Ville Munter/Jyväskylän Kesä.

Minun huomioni vangitsi kuitenkin kotimainen(!) Wusheng Company. Miekan tie-nimisen esityksen kerrottiin yhdistelevän mm. itämaista miekkailua, raskasta rockia ja Peking-oopperaa. Vuonna 2011 perustettu Wusheng Company on ensimmäinen Euroopassa toimiva ammattimainen Peking-oopperaryhmä. Miekan tie perustuu 1600-luvulla eläneen Miyamoto Musashin kulttikirjaan The Book of Five Rings (1645). Ryhmän johtaja ja perustaja Antti Silvennoinen on opiskellut Kiinan kansallisessa perinteisen teatterin akatemiassa viisi vuotta. 

Miyamoto Musashi kahden bokken-miekan kanssa. Kuva täältä.

Esitys oli alusta loppuun tiivistunnelmaista estetiikkaa ja oman näkemykseni mukaan myös tanssia. Kiinalaisen ja japanilaisen kulttuurin elementit välittyivät voimakkaasti ja tyylikkäästi, mutta lopussa huomasin asettaneeni itselleni ongelman: Kuinka kertoa esityksestä, kun minulla ei ole kokemusta itäaasialaisista taistelulajeista, Peking-oopperasta tai muista teatterilajeista?

Kuva: Nina Huisman/Jyväskylän Kesä.

Lainaan Helsingin Sanomien Jussi Tossavaista:

"Musashi on kiinnostava ja kiehtova hybridi, josta saa irti mitä hyvänsä, jos on jotain tuntemusta Itä-Aasian estetiikasta. Jo alussa tunnelma on kuin nô-teatterissa, jossa muusikot istuvat lattialla ja nousevat kävelyyn. Näyttämöllä edetessään he tekevät muodolliset kulmakäännökset. Kulttuuriin kuuluvat myös esiintyjien toisilleen esittämät kumarrukset eli kunnianosoitukset. Kaikki ovat tasavertaisia kokonaisuuden osasia.

(---) Kolmen esiintyjän liike yhdistelee kiinalaisen ja japanilaisen näyttämötaiteen eri elementtejä. Kävelytyyli on suoraan nô-teatterista, jossa jalkaa liu’utetaan lattiaa pitkin. Vasta ääripisteessä nostetaan jalkaterä lattiasta. Myös hiljaisimmissa kohtauksissa intensiteetti on puhdasta nô:ta. Kabukista taas muistuttavat akrobaattisemmat tyylitellyt kohtaukset ja julmat poseeraukset, melkein mie-tyyliin.

[Antti] Silvennoinen on luonnollisesti ottanut oman lajinsa Peking-oopperan elementit myös mukaan, kuten korkealle nostetut jalannostot ojennuksineen. Ja onpa siellä pikkuinen laina myös yhden Kiina-oopperan kuuluisimmista kohtauksista eli illuusio keinuvassa veneessä etenemisestä. Rekvisiittana on ainoastaan mela. Se vasta onkin tappava ase."

Kuva: Nina Huisman/Jyväskylän Kesä.

Vaikka sanoja omalle esityskokemukselle oli vaikea hakea, en silti kokenut haukanneeni liian suurta palaa. Kokonaisuus oli nautittava, vaikka markkinointikuvailun perusteella odotin näkeväni enemmän toimintaa (miekkailua) ja nopeutta. Näytelmän aluksi kyllä kerrottiin, että mikäli mestari tahtoo hallita pitkän miekan taidon, strategian Tien, miehen on hallittava sekä maailmaa että itseään. Oleellista ei ole lyödä kovaa ja usein, vaan hyväksyä ensin tappio ja siitä johtuva kuoleman riski. Esityksen aikana kuollaan usein ja noustaan taas taisteluun. Musashin henki tiivistyy Antti Silvennoisen sanoin kovaan työhön, nöyryyteen ja rehellisyyteen. 

Kuva: Nina Huisman/Jyväskylän Kesä.

Esitys oli omasta näkökulmastani performanssi, jossa jokaisella, pienelläkin liikkeellä, ilmeellä ja eleellä oli merkityksensä. Paikoin tunnelma oli jopa meditatiivinen. Live-musiikki oli toi oman lisänsä ja hevimusiikki sopi tyyliltään intensiivisiin kohtauksiin todella hyvin. Taistelukohtauksiin kietoutuneet kuolemanpistot ja kaatumiset olivat näyttäviä. Tästä huolimatta huomasin hämmästeleväni kenties vielä enemmän sitä veden lailla soljuvaa näyttelijöiden liikettä, heidän kipittäessään lavan poikki pienin askelin yläkropan pysyessä liikkumattomana. Näkymä toi mieleen geisha-kulttuurin. Kylmiä väreitä sai aikaan taisteilijoiden kunnianosoitukset kumartamalla: toisilleen ennen ja jälkeen taistelun, miekoilleen, soittajille ja lopuksi yleisölle. 

Kuva: Kari Rosenberg.

Jos edellisiltainen Jyväskylän Kesän esitys sai aikaan ylpeydenaihetta musiikkikentästä, oli tämä erikoisuudessaan jotain todella hämmästyttävää. Suomessa luodaan aivan mieletöntä kulttuuria!  

Osallistuitteko te Jyväskylän Kesään?