Kasvoista

Kuva.

En muista olenko tästä jo jossain vaiheessa kertonutkin, mutta minulla on todella tarkka kasvomuisti. Ehkä voisi puhua laajemmin myös visuaalisesta muistista, sillä tämä toimii myös taidekentällä. Ja paikoissa. Olen vähän huono suunnistamaan kartan avulla, mutta tallennan huomaamattani ympäristöjen visuaalisuuden, joiden perusteella osaan suunnistaa.  Asia pulpahti taas mieleeni, kun sain tänään muutaman uuden kasvon lisää muistilistalleni.

Kuva.

Opiskelukaverini varmaan kuolevat nauruun (tai kauhuun) kun kerron, että minusta ne taidehistorian peruskurssien kuvasulkeiset olivat nautittavia. Valehtelematta niissä käytiin läpi useampia satoja teoksia. Pidin siitä, että sain valtavan kuvapankin muistiini erilaisia taidehistorian klassikkoteoksia, sillä siitä on edelleen jatkuvasti hyötyä, kun tulkitsen esimerkiksi nykytaiteen teoksia. Muistan kuinka K pyöritteli silmiään testatessani tietouttani ennen tenttejä, ja minun ladellessani teosten nimiä, tyylisuuntia ja vuosia. Miten voi muistaa?? (---) Vieläkö näitä on paljon....?! Ymmärrän täysin, että jotkut olivat tenteistä kauhuissaan, mutta minulla oli apunani kuvamuistini. En välttämättä edelleenkään muista kaikkien teosten nimiä, mutta kuvat ovat jääneet mieleen. 

Kuva.

Tarkkailen ihmisiä ympärilläni ja yleensä useimmat, jotka ovat viettäneet kanssani aikaa enemmän kuin 30 minuuttia, tekevät jonkinlaisen muistijäljen. Poikkeuksiakin sattuu, sillä muistan joskus 16-18-vuotiaana kesätöissä tavanneeni itseäni vanhemman tytön/nuoren naisen. Olimme eri tehtävissä, mutta tapasimme aina kahvihuoneessa. En muista edelleenkään tytön nimeä, mutta kasvot sitäkin paremmin. Tuntui hassulta sanoa, että tuntuu kuin olisimme tavanneet jossain aiemmin, kun en keksinyt yhtikäs mitään syytä mitä kautta henkilö olisi voinut olla entuudestaan tuttu. Silloin kolmenkin vuoden ikäero tuntui suurelta, ja ikäero taisi olla lähemmäs 5-8 vuotta.  Kyselin häneltä silloin tällöin jotain, josta olisin voinut saada kiinni tuttuudesta, mutta mikään ei auttanut. Nämä tilanteet ovat äärimmäisen ärsyttäviä tällaiselle kasvomuistajalle! Se jää kaihertamaan mieltä, mikäli ei saa asiaa selvitetyksi. Sitten, yhtenä päivänä täysin yllättäen, muistin missä olin nähnyt tytön aiemmin. Hän oli tullut lainaamaan meiltä talvella pulkkaa naapurintytön kanssa, kun olivat menossa laskemaan mäkeä. Tapahtuma oli siis kestänyt korkeintaan 5 minuuttia ja siitä oli kulunut kyseisellä hetkellä 3-5 vuotta! Varmistin asian, ja hän tosiaan oli sen entisen naapurintytön ystävä.

Kuva.

Töissä tästä kuvamuistista on konkreettista hyötyä esim. kokoelmien hallinnassa. Olen valokuvannut aikoinaan suuren määrän museon esineitä, ja pystyn minkä tahansa kokoelmien esineen nähdessäni sanomaan, olenko kuvannut sen vaiko en. Kun jostain tulee kuvakysely esimerkiksi Nikolaoksen ikoneista, päässäni alkaa pyöriä kuvapankki ottamistani ikonikuvista.

Kuva.

Välillä kuvamuisti tuntuu rasittavalta, sillä sen hyväksyminen, että kaikki eivät muista esimerkiksi koko peruskouluajan luokkakavereitaan, tuntuu oudolta. Tai kaikkia opettamiaan opettajia. Tällöin joutuu hylkimään sitä automaattireaktiota, jossa tunnistaa jonkun henkilön kasvoista ja hakee tunnistuksen alkuperää. Kaikkiin "tuttuihin" kasvoihin kaupungilla (tai missä tahansa) ei voi (eikä tarvitse) reagoida. Eikä kasvojen muistaminen ole sama asia kuin ihmisen tunteminen.

Kuva.

Pääasiassa kuitenkin pidän kuvamuistini tuomista eduista. Se nopeuttaa ja helpottaa asioita. Myös kasvoista tunnelmien ja mielialojen tulkitseminenkin on hyödyllistä. Osaa lähestyä toista ihmistä oikein, tai ainakin tunnustellen tilannetta oikealla tavalla.

Mites siellä, onko muita kasvo/kuvamuistikumppaneita?