Ars Liberan Matkustan -kesänäyttelyn
ensimmäinen osa on esillä entisen Muotoiluakatemian tiloissa. Viikkoa myöhemmin (27.7.) avattu toinen osa sijaitsee satamassa
Galleria Kulmassa. En ollut käynyt tilassa aiemmin, vaikka
vierailin keväällä viereisessä Galleria Kulman makasiinissa.
Tila on pienempi kuin kuvittelin, mutta hyvin sinne 12 taiteilijaa teoksineen mahtuivat.
Matkustan 1/2 oli monipuolinen näkymä erilaisiin taidesuuntiin, mutta
Matkustan 2/2 oli keskittynyt nimenomaan maalaustaiteeseen. Suurikokoisia ja värikylläisiä teoksia, joista suurin osa oli yleisilmeeltään abstrakteja.
Abstrakteissa maalauksissa pidän siitä, että se on väri mikä puhuu. Niiden tulee olla kirkkaita ja mitä monipuolisempaa sivellintyöskentelyä sen parempi. Pentti Meklinin
Punainen huusi huomiota juuri oikealla taajuudella. Tämän teoksen kohdalla lainaan Kandinskya ja hänen ajatuksiaan
Taiteen henkisestä sisällöstä -teoksesta (1912). (On muuten edelleen toimiva opus abstraktin taiteen tulkintaan.) Abstrakti taide välittää tunteita värien ja muotojen yhteisvaikutuksesta, mutta punainen on ainut väri, joka tuottaa Kandinskyn mukaan liikettä itsessään. Jokaisella värillä on kuitenkin ns. määränsä, joten teos ei voi olla pelkkä punainen. (Kandinsky ei osannut aavistaa, että muutama vuosi myöhemmin Kazimir Malevitš loisi perustan
suprematismille ja järisyttäisi taidemaailmaa teoksillaan
Musta neliö, 1915 ja
Valkoista valkoisella, 1918.) Punaisen eri valööri- ja kulööriasteet (kirkkaus ja sävy/kylläisyys) luovat myös liikettä, mutta eri värien yhteisvaikutus saa teoksen liikkeeseen, eloon ja hengittämään. Tismalleen näin käy myös Meklinin maalauksessa.
Punainen on vallitseva, mutta valkoinen luo raikkautta, keltainen liikkuu katsetta kohti ja siniset pisteet hakeutuvat taustalle.
|
Pentti Meklin: Punainen, 2009, öljyväri, vahaväri ja tempera kankaalle, 210 x 170 cm. |
|
Tuija Suutari: Tiennoutaja, 2015, öljyväri ja akryyli, 235 x 195 cm. |
Värit ryöppysivät myös
Tuija Suutarin seinän kokoisessa maalauksessa
Tiennoutaja. Värimaailma pisti suoraan mielihyväkeskukseen ja lumihuippuiset vuoret saivat yleisilmeestä rauhallisen. Mikäli en olisi tiennyt taiteilijaa suomalaiseksi, olisin sijoittanut tekijän teoksen perusteella jonnekin etelän lämpöön. Värejä on yhtä paljon kuin sambakarnevaaleissa. Ihmettelin, kuinka en ollut huomioinut tätä liberalaista aiemmin? Nimi oli kyllä tuttu, mutta kädenjälki ei herättänyt muistikuvia. Voiko olla mahdollista, että olen kulkenut Suutarin teosten ohi kiinnittämättä niihin huomiota? Ehdottomasti yksi taiteilija lisää seurantalistalleni.
|
Ulla Remes: yksityiskohta 4-osaisesta teossarjasta Vesiltä vuorille kulkee tuuli, kevyesti ja katoavasti kuin elämä, 2016, tussimaalaus, 30 x 40 cm. |
Suutarin teoksen vieressä kuiskaili
Ulla Remeksen hento tussimaalaussarja
Vesiltä vuorille kulkee tuuli, kevyesti ja katoavasti kuin elämä. Runollinen nimi toisti akvarellimaisesti soljuvien viivojen muotoja. Remes on myös yksi näistä kuopiolaisista taiteilijoista, jotka uskaltavat käyttää värejä estotta ja räiskyen. Tässä sarjassa tunnelma oli matillisempi ja murretumpi kuin aiemmin näkemissäni akryylitöissä.
|
Antti Rönkä: Nimetön, 2016, akryyli kankaalle, 95 x 145 cm. |
Abstrakti maisemallisuus katkesi viimeistään
Antti Röngän maalauksen ääressä. Rönkä on taiteilija, jonka teoksiin olen jo pitkään suhtautunut ristiriitaisesti. Hän nostaa keskiöön arkipäivän esineitä ja asioita, kuvaa ne minimalistisesti ilman näkyviä siveltimenvetoja. Sari Hakala
on kuvaillut Röngän taidetta oivallisesti: "
Katsojana haluaisi etsiä merkityksiä ja pyrkiä luomaan illuusion
mittavasta sisällöstä. Lopulta maalauksen edessä on aika voimaton. (---)
Jos tämä ei olisi maalaustaidetta, tämä olisi helposti toteutettavissa
muutamalla klikkauksella tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla. Rönkä ei
tee niin, vaan ulottaa kunnianosoituksensa käsin tekemiseen."
Tässä maalauksessa Rönkä ei ole jättänyt edes teosnimeen vihjeitä siitä, mihin suuntaan tulkintaa pitäisi lähteä kuljettamaan. Ensimmäisiä kertoja hieman naureskelin Röngän taiteelle, että
mitä ihmettä tämä nyt on?! Kunnes
muutama vuosi sitten Ihan rauhassa -teos (installaatio) osui ja upposi. Tuon tapauksen jälkeen olen kohdannut uudet teokset kohteliaalla uteliaisuudella.
Nimetön ei ollut tajunnanräjäyttäjä, mutta huomaan vuosien tuoman totuttelun ja suostuttelun aiheuttavan hienovaraisen kutkuttavaa mielenkiintoa Röngän teoksia kohtaan.
|
Jarkko Juvonen: Ägelä-toimintakaavio, 2016, kollaasi 190 x 190. |
Useimmilla taiteilijoilla on tunnistettava tyylinsä ja kädenjälkensä, mutta
Jarkko Juvosen teoksissa sitä on vielä potenssiin kymmenen. Ägelä on Juvoselle elämäntapa ja hänen ainoa aiheensa. "
Ägelä on ekspressiivistä käsitetaidetta, jossa on antituotteellinen jälkimaku."
|
Jarkko Juvonen: yksityiskohta teoksesta Ägelä-toimintakaavio, 2016. |
Hämmennyin, ärsyynnyin ja vaivaannuin
ensimmäisellä Ägelä-kohtaamisella, joten tällä kertaa osasin olla hieman varovainen teoksen äärellä.
Ägelä-toimintakaaviosta löytyi kuitenkin jotain mielenkiintoista. Inspiraatio-kaaviossa oli jotain samastuttavaa ja lehden mielipidepalstalta leikatut kommentit toivat kokonaisuuteen kivan lisän, toisen äänen.
|
Jarkko Juvonen: yksityiskohta teoksesta Ägelä-toimintakaavio, 2016. |
Matkustan 2/2 täydentää mukavasti
Matkustan 1/2 -kesänäyttelyä. Paljon on tuttuja taiteilijoita, mutta jotain uuttakin. Aina kun on mahdollisuus, pitää yrittää tutustua johonkin uuteen, että "oma taidekenttä" pysyy tuoreena ja mielenkiintoisena. Osa
2/2:n teoksista rikkoi omia ennakkoluuloja, mikä on aina hyvä huomio. Samalla huomaa taiteilijoiden uudistuneen ja/tai löytäneen tekemiseensä uusia kulmia.
Kun
1/2 -avajaisissa tarjoiltiin teemaan sopien ja kotimaisittain mm. kesäisiä uusia perunoita, voita ja tilliä,
2/2 -tarjoilut olivat aivan toisesta maailmasta. Ravintola
Capri Marina oli taikonut avajaisvieraille italialaisia makuja. Eräänlaista matkustamista tämäkin, ruokakulttuurista toiseen.
Ars Liberan Matkustan 2/2 kesänäyttely on esillä Tulliportinkatu 1:ssä,
Kuopion satamassa 28.8.2016 saakka.
Huom! Ensi keskiviikkona
10.8. klo 18 on mahdollisuus osallistua
Matkustan -kesänäyttelyn kävelykierrokselle
Ars Libera Art Walkissa. Oppaana kuvataiteilija Emma Fält. Lähtö Taitemia-galleriasta ja kierros päättyy Sataman Kulmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti