Ajan haltuunottoa

En sano, että kesä olisi ohi, sillä minun kesälomani on vasta tuloillaan. Mutta sinne ne helteiset kesäpäivät katosivat, töiden katveeseen. Itse asiassa olin kesäkuussa niin uppoutunut töihin, että huomasin keskittyväni vain niihin. Päivät kulkivat rytmiltään samanlaisina, kunnes havahduin miettimään, että jos en ala tehdä töiden lisäksi jotain muutakin, ei tästä kesästä jää mitään muistoja. Blogistakin näkyy, että heinäkuussa vapaa-aikana ravattiin tapahtumasta ja tilaisuudesta toiseen, tehtiin niitä muistoja. Paluumuuttajatar kirjoitti oivallisesti eräässä postauksessaan, että ei sitä aikaa tule, jollei sitä itselleen ota. Niin paljon kuin työstäni pidänkin, ei sen tule olla elämän keskipiste. Kiitollinen saa ja pitääkin olla, mutta työminä on vain yksi osa minua. Hetken aikaa muut minät olivat kadoksissa. 

Yksi minä, blogiminä, on ollut hiljainen arkisen höpöttelyn suhteen, sillä blogiminään kietoutuivat henkilökohtaisen minän olotilat. On ollut hyviä ja huonoja hetkiä ja niitä molempia on jaettu kasvotusten blogin ulkopuolella. Kahvihetket, tapaamiset, itkut ja naurut ovat näkyneet blogin ulottumattomissa. Töiden jälkeen en ole jaksanut istua enää iltaisin koneella ja jälkikäteen niihin hetkiin palaaminen on tuntunut hankalalta - onko tässä enää mitään kerrottavaa? No onhan siinä! Huomaan kaipaavani tätä - hurmioituneen höpöyksiä, ajatuksenvirtaa, tunnelmia.

Olen seurannut blogimaailmaa, mutta kommentoinut laiskasti. Yksi blogihaastekin on jäänyt roikkumaan, vaikka ajattelin siihen vastata. Ja vastaankin, mutta vasta sitten kun tuntuu siltä. Ja hei, käykääpä kurkkaamassa Taiteentuntijaakin, mikäli ette ole hetkeen siellä vierailleet. Sitäkin olen kesän aikana päivitellyt omaan tahtiinsa.

Hurmioitunut on aina ollut minulle hyvänolon paikka. Niin nytkin. Tässä joitain kesän aikana pyörineitä hyvänolon ajatuksia:

• Uskon siihen, että jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä.
• Iloitsen toisen työsaavutuksista.
• Ihana huomata, kuinka se serkku, jonka kanssa oltiin lapsena kuin paita ja peppu, on paiskinut töitä unelmiensa eteen samalla tavoin kuin minäkin. Polkumme ovat erilaiset, mutta suvun temperamentti lienee tehnyt meistä itsepäisen kovapintaisia silloin, kun saamme jotain päähämme. 
• Sisko ♥
• Hassua ajatella, kuinka niin erilaisilta ihmisiltä voi loppujen lopuksi saada niin paljon.
• Parisuhteen myötä saatu toinen suku.
• Sangria-kannun siivittämänä tanssitut ysärihitit.
• Pohdiskelevat ihmiset.
• Positiivinen ikävä.
• Jokainen kahvikupin ääressä nautittu juttutuokio.
• Se tunne, kun vaikealla hetkellä voi konsultoida toista.
• Kulttuuri-ihmiset.
• Helkkarin kauniit työmatkamaisemat tekevät bussissa istumisesta mukavaa.
• Kaupan kassalla juttelevat (höpöttelevät!) ja hymyilevät myyjät.
• Kaikki te, jotka olette toivoneet minulle hyvää, luottaneet ja kannustaneet. Mahdollistaneet asioita.

Tarkempia tunnelmanostoja ja arkipuuhiakin on tulossa,
mutta ajattelin rikkoa höpöttelyhiljaisuuden kynnyksen näin.
Noin. Nyt se on tehty.
Höpöttelläänkö yhdessä?