lauantai 6. toukokuuta 2017

Basilica di San Pietro in Vaticano

Pietarinkirkkoon tutustumiseen tarvittiin kahden tunnin jonottaminen aukiolla. Noh, siinähän se meni, seisoskellessa. Mutta kuten edellisessä postauksessa mainitsin, en todellakaan olisi jaksanut kahlata samana päivänä läpi sekä Vatikaanin museoita että Pietarinkirkkoa. Kun ei ollut pakko. Näiden kohteiden välillä oli nyt yksi välipäivä. Ystäväni sanoi, että olihan se kirkko vaikuttava, muttei kyllä enää toiste suostuisi sinne jonottamaan. Katselin opintomatkan jälkeen kirjoitettua muistelua kirkosta ja tarkemmat tietoiskut voi lukaista sieltä. Huomasin, että ihmismäärä ahdisti näköjään edellisellä kerralla Pietarinkirkossakin, joten oli todella hienoa, että tällä toisella kerralla jäi ihan toisenlainen fiilis.
Itse asiassa olin vähän järkyttynyt, että edellisellä kerralla kirjoitin näin: "Pietarinkirkko oli pettymys, vaikka se sisältääkin paljon hienoja yksityiskohtia. Valitettavasti liika suosio syö tunnelmaa, jota itse kirkoista etsin." Olimme reissussa kreivin aikaan, sillä tällä kertaa kaupungissa ei ollut lainkaan niin paljon turisteja kuin toukokuussa 2013. Kirkossa oli meidän vierailuaikaan lyhyt jumalanpalvelus (tai muu toimitus jossa laulettiin), jonka vuoksi baldakiinin ympäristö oli suljettu yleisöltä. Tämä toi tietenkin tervettä ilmavuutta ihmismassan joukkoon. 
Laulu toi myös hartautta, jota edellisellä kerralla olin kaivanut. Kirkko on sekametelisoppa yli sadan vuoden ja useiden paavien tyyli-ihanteista, mutta suuren kokonsa vuoksi ei tullut tunnetta, että "seinät kaatuisivat päälle". Joissain kirkoissa se barokin runsaus vyöryy liian lähelle. Tällä kertaa jaksoin tutkia taidetta ja yksityiskohtia tarkemmin. Hämmästelin suurikokoisia "maalauksia", jotka paljastuivatkin mosaiikkitöiksi!  
Pietro Tenerani, 1866. Paavi Pius VIII:n muistomerkki. Paavi polvistuneena Kristuksen edessä, sivuilla apostolit Pietari ja Paavali.
Michelangelo veisti Pietà-teoksen ollessaan vain noin 25-vuotias.
Yksityiskohta Antonio Canovan Stuartin kuninkaiden muistomerkistä 1819.
Toin Pietarinkirkosta pienen lehtikullatun ikonin, joka suojelee nyt työhuoneen ikkunalaudalla.
Olin iloinen, että tällä kertaa Pietarinkirkon vierailusta jäi positiivinen mielikuva ja hyvät muistot.
Ja kyllä, voisin jonottaa sinne toistekin. ;)

4 kommenttia:

  1. Toi jonottaminen on kyllä niin ärsyttävää... niin paljon enemmän nauttisi hienoista paikoista, kun saisi rauhassa katsella ilman hirveitä ihmismassoja, mutta minkäs teet. Itse oon käynyt Vatikaanin museoissa joskus varmaan kymmenen vuotta sitten, sinne jonotettiin varmaan joku pari tuntia, mutta muistaakseni Pietarinkirkkoon selvisi silloin jonottamatta, tai ainakin huomattavasti lyhyemmällä jonotuksella :D Olisipa kiva lähteä Roomaan pitkästä aikaa, tosin en tiedä, haluaisinko jonottaa enää uudelleen paikkoihin, joissa oon jo käynyt, osassa useammankin kerran :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei varmaan siitä jonottamsiesta pidä, mutta yllättävän nopeasti se sitten loppujen lopuksi meni (höpötellessä). Mutta katsoppa tuota neljänneksi alinta kuvaa: MIKÄ TILA! Ihan uskomatonta, että siellä tunsi aika ajoin jopa väljyyttä! Kuvassa on myös kaunis valo. :) Tuon kuvan nappasin miltei poislähtiessä ja kello taisi olla jotain lähemmäs kuutta. Joten ajankohdallakin lienee merkitystä? Ehkä ihan aikaisin aamulla ja myöhempään illalla on väljempää? Tosin luotan enemmän ehkä siihen, ettei matkustele ihan kiihkeimpään lomakausiaikaan....

      Poista
  2. Turvallisuustarkastukset vie aikaa.

    Basilikasta on vaikea sanoa juuri mitään, koska se ei ole yhtenäinen tyyliltään, vaan se on kyhättiin monen arkkitehdin voimin pitkällä ajanjaksolla kasaan. Tämä on sitten tulos. Pitää vaan ihmetellä että se on ylipäätän pystyssä. Se on kuin iso markkina-tai näyttelyhalli tai suuren kaupungin päärautatieasema. Kirkoksi sitä ei luulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Rakennuksessa näkyvät monen paavin mieltymykset ja arkkitehtien toteutukset. Kaikki taiteilijat ovat kuitenkin olleet aikansa huippuja.
      Tuolla pitäisi olla messun aikaan (tosin itselleni aivan liikaa ihmisiä), jolloin pääsisi kenties kirkkotunnelmaan. Nyt se laulu sai pysäytettyä osan kävijöistä ja kuuntelemaan.

      Poista