Puut jossa jumalat asuvat

Yuichiro Sato: Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille.

Vierailin pitkästä aikaa Galleria Beckerissä, jossa on parhaillaan esillä japanilaisen Yuichiro Saton suurikokoisia piirustuksia. Tutustuin ensimmäisen kerran Saton taiteeseen viime syksynä Keski-Suomen museon Jyväskylän taiteilijaseuran näyttelyssä. Ihastuin japanilaiseen käsityötaitoon myös Temppelin tekijät-näyttelyssä, ja Yuichiro Sato jatkaa samaa linjaa piirustustaitonsa ansiosta. Hän on saanut perinteisen japanilaisen taidekoulutuksen, mutta teki kotimaassaan vain abstrakteja maalauksia.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille.

Sato saapui Suomeen maaliskuussa 2016 työskennelläkseen Järvilinnan taiteilijaresidenssissä, ja rakastui suomalaiseen maisemaan - puihin. Galleria Beckerin näyttely on taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Tilan täyttävät suurikokoiset piirustukset koivuista ja ikivanhoista kelohongista ovat kunnianosoitus suomalaiselle luonnolle. Teokset tulevat lähelle ja saavat installaatiomaisia piirteitä katsojan astuessa kuin osaksi maisemaa. "En olisi osannut kuvitellakaan joskus piirtäväni esittäviä, yksityiskohtaisia teoksia. Kun saavuin tänne, aiemmilla tekniikoilla en kyennyt ilmaisemaan sitä, mitä ajattelin. Eräänä päivänä seisoin rannalla, katselin koivua, joka oli kuin minä itse pysähtyneenä vieraaseen maahan. Yhtäkkiä minulle valkeni tarkasti tuleva työ, sen koko, väri, kompositio. Piirtäminen lähti siitä", Sato kertoi Keskisuomalaisen haastattelussa.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille.

Ensikohtaaminen Koivumaiseman kanssa oli häkellyttävä - myös herkistävä. Tuntui jotenkin etuoikeutetulta katsella noita pikkutarkkoja tutkielmia vanhoista koivuista, ja ajatella samalla, että nuo puut kuuluvat minun maisemaani. Kuinka toisesta kulttuurista tullut henkilö voi vangita luonnon hengen niin kauniisti, että jokainen koivu tuntui olevan kuin oma persoonansa. Japanissa puihin liitetäänkin henkisyyttä ja pyhyyttä. Joitain vanhoja puita kutsutaan nimellä shinboku - puu, jossa jumala asuu. Yuichiro Sato kertoo myös itse kokevansa aika ajoin yhteyttä puihin. Hän pitää puita myös symboleina, sillä Saton mukaan koivut seisovat yhtä hiljaisina ja vahvoina kuin suomalaiset.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille.

Yuichiro Sato: Talvimaisema (lumella), 2017, lyijykynä, grafiittijauhe paperille.

Teosten äärellä tuli hyvä olo. Sellainen, että "ei tässä tarvitse alkaa sen suuremmin mitään tulkintaa etsimään, kun teos vaikuttaa mieleen jo muutenkin." Valtava koko oli suuri osatekijä. Pienemmätkin piirrokset olivat upeita, mutta niistä ei välittynyt sitä voimakasta kehollista tunnetta samalla tavalla kuin usean metrin korkuisista ja levyisistä töistä. Suurten teosten kehyksettömyys oli myös etu. Katse ei pysähtynyt kehykseen, vaan puumaisemat jatkuivat ikään kuin loputtomiin - kuten oikea luonto.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Koivumaisema, 2016, lyijykynä, grafiittijauhe ja japanilainen sumi-muste paperille. Oviaukosta näkyy teos Kelo, 2017, grafiittijauhe paperille.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoksesta Kelo, 2017, grafiittijauhe paperille.

Nautin näyttelyn hiljaisesta ja pysähtyneestä tunnelmasta ihan äärettömästi. Yritin valokuvata teoksia tätä blogijuttua varten, mutta huomasin hieman ärtyväni, sillä en saanut mielestäni yhteenkään kuvaan tallennettua sitä kokonaistunnelmaa minkä näyttelyssä saavutin. Kiersin huoneet useaan otteeseen, sillä jokainen teos oli tutkimusmatka. Seisoin piirroksen äärellä, astuin lähemmäs ihastelemaan loputtomia pikkutarkkoja yksityiskohtia. Astuin kauemmas, takaisin maisemaan ja taas takaisin yksityiskohtiin. Samalla häkellyin maisemallisuudesta, kauneudesta ja taiteilijan taidokkuudesta. Yuichiro Saton näyttelyssä lähestyin samantapaista hurmioitumista kuin Timo Kokon teoksen äärellä, mutta nimenomaan kauneuden kautta. Ehdin kuitenkin "nielaista silmäkulmiin nousseet helmet takaisin." Näitä kokemuksia etsiessä sitä jaksaa ja haluaa kiertää näyttelystä toiseen. Vuodesta toiseen.

Yuichiro Saton Japanise painting -näyttely on esillä Galleria Beckerissä

 vielä muutaman päivän, 17.5.2017 saakka.

Lähde: Keskisuomalainen 4.3.2017