Neulamäen luontopolku

Puut ja pensaat ovat pelkkiä rankoja ja ainut väri tulee vielä vihertävästä nurmesta.  Selasin kuukauden takaisia luontokuvia Neulamäen luontopolulta, ja se aurinko piristi ja ilahdutti jo pelkkien kuvien kautta. Joten tässä valoa teillekin.

Tästä maisemasta ja kuvasta tuli mieleen Yuichiro Saton uskomattomat piirrokset.

Kuopiossa Kolmisoppi-Neulamäen alueella kiertää kolme luontopolkua, jotka sijoittuvat lähes kokonaan luonnonsuojelualueelle. Maisemat ovat mukavan vaihtelevat: saniaislehtoa, lampi- ja järvimaisemia, leveämpiä ja kapeampia metsäpolkuja, kalliomaisemia. Korkeuserot ovat melko suuria (Neulamäen kierrolla lähes 100 metriä) ja metsäpolut paikoin hyvin juurakkoisia ja/tai kivikkoisia. 

Toisaalta Kolmisopen lammen luoteispäästä lähdettäessä on pieni paikoitusalue myös autoille. Saniaislehdon läpi kulkee hyvä, helppokulkuinen ja leveä polku kohti Vuorilampea, jonka luoteispäässä on nuotiopaikka.  

Viimeisistä aurinkoisista päivistä oli tullut nauttimaan moni muukin ulkoilija ja nuotiopaikalla oli mukava puheensorina. Aamupäivän aurinko teki metsän siimekseen satumaisen valon.

Tämä lienee puolueellinen kommentti, mutta kyllä Kuopio on kaunis kaupunki. Joka puolella on järviä, lampia ja metsiä, eikä tarvitse kovin pitkää matkaa kulkea, että pääsee luontoon rauhoittumaan. Meri- ja peltomaisemissakin on oma viehätyksensä, mutta jos mietin mikä on minun maisemani, niin kyllä ne on järvien läheisyydessä. Olen aiemmin kirjoittanut tästä oman maiseman merkityksestä identiteetille täällä. Maisema voi olla kaunis, mutta toisaalta siitä näkymästä voi tulla myös irrallinen olo. Kuten Nuuskamuikkunen on sanonut: "Minä tallennan kauniit asiat mieleeni. Kun suljen silmäni, ne kulkevat aina mukanani." Ulkomailla ja muualla Suomessa kerätyt maisemat pysyvät kyllä mielessä, mutta savolainen maisema on minulle syvemmällä, tunnemuistissa ja identiteetissä.

Millainen on sinun maisemasi?