Sielu ja tietoisuus

Minua on aina kiinnostanut tieteen, taiteen ja uskonnon väliset rajapinnat, niiden erot ja yhtäläisyydet. Kuinka tutkia ja käsitellä näkymättömiä, silmin havaitsemattomia asioita? Kuopion taidemuseossa on esillä Sielu ja tietoisuus - kurkistus näkymättömään. Näyttely esittelee Leonardo da Vincin (1452-1519) asemaa tieteen tekijänä, anatomian tutkijana ja lääketieteen kehittäjänä. Sielu ja tietoisuus täydentää pian avautuvaa Kuopion taidemuseon ja Kuopion museon yhteistä L3dnardo da Vinci -näyttelykokonaisuutta.

"Leonardo da Vincia motivoi rajaton uteliaisuus koko maailmaa ja luomakuntaa kohtaan. Hän halusi ymmärtää myös ihmistä kokonaisvaltaisesti. Leonardon anatomian tutkimukset johtivat sielun olemusta ja paikkaa koskeviin hypoteeseihin. Hänen tutkimustensa mukaan sielu asui järjen tyyssijassa eikä sydämessä kuten antiikin kreikkalaiset olettivat. Sielu ja tietoisuus -näyttelyssä Leonardon renessanssin aikaisia sielu-hypoteeseja tulkitsevat nykyajan tiede- ja taidekentän ammattilaiset. Nykytaide toimii keskusteluissa ajatuksia kirkastavana ja peilaavana pintana."

Näyttelyn mielenkiintoisin osio on hieman yli tunnin mittainen haastatteluvideo, jossa sielua ja sen olemusta pohtivat seuraavat ammattilaiset:

• Mari Arvinen, kuvataiteilija
• Pekka Jaakkola, sydän- ja rintaelinkirurgian ylilääkäri, KYS
  sydän- ja rintaelinkirurgian dosentti, ISY
• Mikko Joensuu, LT, oikeuspsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkäri, Niuva
• Kari Juutilainen, kuvataiteilija
• Tatu Kemppainen, LT, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, KYS
• Reetta Kälviäinen, neurologian professori, ISY
  Epilepsiakeskuksen johtaja, KYS
• Heikki Miettinen, sairaalanjohtaja
  sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, KYS
• Merja Miettinen, professori, toimialajohtaja, KYS
• Paavo Pylkkänen, filosofian kandiohjelman johtaja
  yliopistonlehtori, teoreettinen filosofia, HY

Hirviöseppä: Esi-isä, 2013, kipsi.

"Leonardon anatomian tutkimukset johtivat sielun olemusta ja paikkaa koskevaan hypoteesiin. Ensimmäisissä tutkimuksissaan, jotka keskittyivät kalloihin, hän havaitsi, että lähellä kallon keskipistettä oli onkalo, jossa aistit yhtyvät. Empiiristen kokeidensa perusteella Leonardo teki päätelmän, että sielu sijaitsi kyseisessä järjen tyyssijassa."

Oikeuspsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkäri Mikko Joensuu sanoi, että nykytiedekään ei ole löytänyt sielun sijaintia, vaikka keskushermostoa voidaankin tutkia ja kuvantaa. Sielu on hänelle pitkä prosessi päällekkäisiä ajatuksia. Sielukkuutta Joensuu kuvasi joksikin syväksi, ristiriitaiseksi ja kerrokselliseksi. Se on jotain, mitä ei voi sanoilla tavoittaa. Sielu täydentää hänen mukaansa nykyteknologian käsitystä, mutta kun puhutaan sielusta, osa tulkinnasta on jätettävä teologeille.

Neurologian professori Reetta Kälviäinen totesi, että lääketieteessä ei käytetä sielu sanaa. [Psykologiaa on tosin aikoinaan kutsuttu tieteellisessä käytössä sielutieteeksi.] Sen tilalla käytetään sanoja mieli ja tietoisuus.  Kälviäisen mukaan ei ole olemassa mielen ja tietoisuuden yhtä kohtaa, vaan ne tapahtuvat yhteistyössä erilaisina verkostoina.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Tatu Kemppainen kertoi olevansa papin poika. Sielunhoitajan poika. Hänen isänsä olisi kuulema osannut vastata sielua koskeviin kysymyksiin paremmin. Kemppainen kuitenkin kertoi pohtineensa sielua ja sen sijaintia yhdessä neurokirurgin kanssa, kun he poistivat nenän kautta aivoissa ollutta kasvainta. He olivat pohtineet, että mikäli sielu sijaitsisi aivoissa, kuten Leonardo ajatteli, missä kohdassa se näkyisi. Kemppainen vahvisti muidenkin lääketieteen ammattilaisten kommentit, ettei sielun paikkaa voida osoittaa: "tuolla se minuus tai sielu sijaitsee". 

Tatu Kemppaisen mukaan edelleen pohditaan samoja kysymyksiä kuin aina: onko mieli ja sielu sama asia ja onko se psyykkinen vai fyysinen? Hänelle ne ovat sekä että. "Kenenkään etua ei palvele tiukkojen rajojen vetäminen, vaan sielu, mieli ja tietoisuus tulee nähdä kokonaisuutena."

Kari Juutilainen: Läpivalaisu, 2005-2007, akryyli kankaalle.

Kuvataiteilija Kari Juutilainen sanoi sielun pitävän elämää yllä. Hänen ajatuksensa puolsivat Tatu Kemppaisen kommentteja kahtiajaon turhuudesta. Molemmissa sekä tieteessä että taiteessa tarvitaan innovaatioita, jotka syntyvät mielen, sielun ja tietoisuuden avulla. Raja näiden välillä on häilyvä ja ne risteävät toisiaan. 

Kuvataiteilija Mari Arvisen mukaan kaikki tekeminen kumpuaa sielusta. Taide ja taiteen tekeminen syntyvät jossain syvällä metatasossa, ja inspiraatio tulee sielun kautta. Arvinen sanoi, että täydellisen taideteoksen voi teoreettisesti luoda, mutta jos siitä puuttuu sielu ja sielukkuus, se ei puhuttele. Sielu antaa taiteen tekemiselle tarkoituksen.

Mari Arvinen: Piilolampi, 2016, akryyli kankaalle.

Psykologinen, filosofinen ja teologinen sielu

Sielu voidaan määritellä sekä psykologiseksi, filosofiseksi että teologiseksi käsitteeksi. Psykologisesti sielu viittaa ihmisen tietoisuuteen. Se jakaantuu kahteen osaan: tietoiseen ja tiedostamattomaan. Filosofisesti sielun alempi osa viittaa aineelliseen järkeen ja sielun ylempi osa henkiseen järkeen (moraaliin ja etiikkaan). Teologisesti sielu muodostaa ihmisen ydinolemuksen. Sielun ylempi, henkinen osa heijastaa ihmisen tietoisuudessa jumalallisuutta ja sielun alempi osa ihmisyyttä. On vaikea ajatella, että eri käsitteet voisi irrottaa kokonaan toisistaan, sillä jokainen meistä on yksilö, jonka sielukäsitykseen vaikuttavat varmasti sekä psykologiset, filosofiset että teologiset näkökulmat.

Etualalla: Taina Kontio - Tuolin elämä, kuolema ja ylösnousemus, 1998, hanhen sulkia, kuivattuja kärpäsiä, luonnonsuolia. Seinällä: Mikko Hallikainen - Pietà, 2013, öljy ja hiili paperille. Reijo Kärkkäinen - Hän mahtuu joka raosta, 2014, tussi ja akryyli paperille. Väinö Rouvinen - Kummitus, 1970, viivasyövytys ja akvatinta paperille.

Taina Kontio: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Tuolin elämä, kuolema ja ylösnousemus.

Taina Kontio: yksityiskohta teoskokonaisuudesta Tuolin elämä, kuolema ja ylösnousemus.

Näyttelyyn oli valittu onnistuineita teoksia herättämään kävijöissä ajatuksia näistä kaikista sielun tulkinnoista. Aihepiiri on syvällinen ja laaja, joten näyttelylle olisi suonut isommankin tilan käsitellä aihetta. Seinällä oli aktivoiva kysymys, jossa haastettiin kävijää valitsemaan teos, joka kuvaisi omaa sielukäsitystä. Esillä on teoksia mm. kalloista, aivoista, mielenmaisemista, abstraktioista, syntymättömästä lapsesta, kristinuskosta ja robotiikasta.

Arto Väisänen: Hiukset ohenee, 2018, öljy ja hiili puulle. Kari Naukkarisen kokoelma.

Huomasin hakeutuvani sielukäsitykseni kanssa enemmän filosofiseen ja teologiseen näkökulmaan kuin puhtaasti psykologiseen saatikka lääketieteelliseen. Tämän vuoksi sivuutin kallot ja aivot, ja suuntasin Arto Väisäsen teosten äärelle. Väisäsen piirrokset ovat rapsuttaneet jotain kohtaa sisälläni jo vuosia. Musta hiili ja tussi huokoisella valkoisella paperilla on kiehtova kontrasti. Piirrosjälki saattaa ensinäkemältä näyttää etsivältä ja epävarmalta liikkuessaan paperilla, mutta olen nähnyt Väisäsen piirtävän. Se ei etsi vaan ilmaisee. Viiva syntyy Mari Arvisen kuvaamalla tavalla metatasossa, sielun kautta. Tämän mukaan näkökulma on varmasti myös psykologinen, tiedostamattoman tekeminen näkyväksi.   

Johanna Väisänen: Franciscus, 2005, video.

Haastatteluvideo paljasti kuinka hämmästyttävän hyvin erikoisalojen lääkärit puhuivat taiteesta ja tulkitsivat taideteoksia. Haastateltavat saivat valita näyttelystä itselleen läheisimmän teoksen, mikä heidän mielestään kuvasi parhaiten sielua ja tietoisuutta. Näille tulkinnoille olisin itse halunnut lisätilaa/aikaa. Etenkin sydän- ja rintaelinkirurgian ylilääkäri Pekka Jaakkolan ja oikeuspsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkäri Mikko Joensuun tulkinnat olivat niin ajatuksia herättäviä, että olisin halunnut "jatkaa keskustelua" heidän kanssaan. Joensuu pohti Johanna Väisäsen Franciscus -videoteoksen kautta mm. kenellä on lupa olla sielu ja onko eläimillä sielua.

Näyttely on kiehtova juuri siksi, että siinä yhdistyy lääketieteellinen, psykologinen, filosofinen ja teologinen näkökulma. Maailmat, jotka tavallisesti pyritään pitämään erillään toisistaan ja tuodaan nyt yhteen taiteen avulla.

Sielu ja tietoisuus - kurkistus näkymättömään on esillä

Kuopion taidemuseossa 12.9.2021 saakka.