Neulominen tuo turvaa epävarmuuden keskellä

Koronavuosi laittoi syksyllä kokeilemaan ja muistelemaan yläasteen jälkeisiä käsityötaitoja, kun tutkitusti moni muukin innostui neulomisesta. Uutiset ovat paisuneet otsikoista, joissa "Korona-ajan neulomisbuumi ei laannu", "Pyöröpuikot viedään nyt käsistä" ja "Koronavirus siivitti Novitan lankojen myynnin kasvuun".

Minä en todellakaan ole vielä siinä pisteessä, että uskaltaisin kokeilla islantilaisvillapaidan neulomista, sillä jo lapasissa peukalon neulominen piti ensimmäisellä kerralla tarkistaa YouTubesta. Mutta olen samaa mieltä useiden artikkelien kanssa siitä, että neulominen on tuonut lohtua ja turvaa epävarmuuden keskellä. Se on vienyt ajatukset muualle, tai itse asiassa tuonut ajatukset lähelle, pois uutistulvasta. 

Lapaspari toisensa jälkeen virheitä alkoi tulla vähemmän, käsiala alkoi olla tasaista ja ilo onnistumisesta teki neulomisesta rentouttavaa. Malleja ovat jotkut kyselleet, mutta valitettavasti en osaa sanoa sen enempää, sillä kaikki ideakuvat on napattu Pinterestistä. Tykästyin itse eniten tuossa ylhäällä ja alhaalla näkyvään malliin, joka oli nimeltään jokin Egyptiin viittaava.

Syksyn ja talven aikana lapasia syntyi kymmenisen paria, joista suurin osa meni lahjaksi. Eilen valmistuivat nämä sinipunaiset lapaset, jotka jätän itselleni. Taitavat jäädä tältä erää viimeiseksi neulomukseksi, sillä seuraavaksi alkaa mullanvaihto- ja kylvöpuuhat. Ajatukset kääntyvät kevääseen, vaikka ulkona on vielä valtavat kinokset lunta.

Villasukkabuumiin en ole (vielä) itse lähtenyt, sillä olen onnekseni saanut ystävä- ja perhepiiristä itsetehtyjä villasukkia lahjaksi. Vanhassa talossa lattiat ovat aina viileät, joten villasukille on aina käyttöä.