Kevään tallennusta

Uskomatonta miten nopeasti kevät etenee. Toukokuu tuntuu hurahtaneen ihan ohi. Olen huomannut, että elän edelleen jollain tasolla huhtikuussa, sillä olen töissä joutunut korjaamaan useampaan asiakirjaan huhtikuun toukokuuksi päivämääriä kirjoittaessani. Ja ensi viikolla ollaan jo kesäkuussa...! Sen verran olen ehtinyt kuitenkin kevättä katsomaan, että pihan kukat olen dokumentoinut. Ja perunat on istutettu maahan ja amppelimansikat nostettu talven jäljiltä maasta takaisin amppeleihin.

Kevät on mennyt töitä tehdessä, josta olisi paljon kerrottavaa, mutta kaikki ajallaan. Minulla ei ole täysi 100% työaika, mikä mahdollistaa kaikenlaista muuta kivaa varsinaisen työn ohessa. Välillä huomaan tosin lupautuvani sellaisiinkin juttuihin, jotka vähän kauhistuttavat, mutta toisaalta, olen samaa mieltä Samuli Putron kanssa, että minäkin olen parhaimmillani pienessä altavastaajan asemassa. Espoon virtuaalinen lukiovierailu oli kuitenkin turvallisesti mukavuusalueella. Pidin luennon syventävällä uskontokurssilla ortodoksisen kirkkotaiteen  symboliikasta. Jännitin etukäteen, että miten sitä pystyy puhumaan yli tunnin putkeen, mutta aiheen pysytellessä perustasolla, juttua tuli luonnostaan. Oli ihana kuulla, että opiskelijat olivat sanoneet, kuinka mukavaa on kuunnella innostunutta puhujaa. Tämän takia rakastan tehdä näitä juttuja! Jos saan välitettyä kulttuurin intohimoa eteenpäin, tunnen onnistuneeni. 

Kevään valo ja vihreän sävyt ovat innostaneet hankkimaan kesäkukkia, mutta vanhan kansan mukaan kukat pitäisi istuttaa ulos vasta kesäkuun toisella viikolla. Ja onhan tässä ensimmäisten lämpimien kevätjaksojen jälkeen ollut viileää. Tuulen kera jopa kylmää. Niinpä olen nostellut kukkia ja taimia ulkoa sisälle ja takaisin.

Perennat, puut ja pensaat ovat sen sijaan helppoja. Ne  ovat tottuneet vuodenaikoihin ja jokainen kukka kukkii ajallaan. Pientä rikkaruohojen kitkemistä ja talven jälkeisten korsien katkomista olen perennapenkissä tehnyt, muuten penkki hoitaa aika hyvin itse itseään. Rikkaruohot jäävät kasvien alle. Ensimmäinen kesä meni tutustuessa pihan kasveihin, toinen kesä odottaessa, että milloin mikäkin taas nousee. Tänä keväänä huomasin, että uskallan kitkeä perennapenkistä myös voimakkaasti leviäviä lajikkeita. Näin tilaa jää kaikille penkin kukille.

Viime syksynä sain enon vaimolta lisää perennoja, joiden myötä perustin alapihalle uuden kukkapenkin. Ainakin osa näyttää selvinneen talven yli hienosti. Siitäkin huolimatta, että kummipojan kanssa tehty pulkkamäki kulki penkin yli. En tullut ajatelleeksi pulkkamäkeä penkkiä perustaessani. Sijoitin paikan niin, että se näkyy hyvin keittiön ikkunasta. Mutta paikka on paras myös rinnetontin pulkkamäelle. Kukkapenkki tarkoittaa tässä tapauksessa maisemointikankaan päälle kasattua multakekoa, johon ripottelin saadut kukat. Kunhan kesä paljastaa miten kukat ovat selvinneet ja mitä kasveja siellä nyt olikaan, voin alkaa suunnitella penkin reunustamista. Ja esitellä saatuja kasveja, kunhan suostuvat kukkimaan.

Luumut ja luumuhillo ovat olleet niin suosittuja ystävä- ja tuttavapiirissä, että päätin säästää vanhemman puun viereen nouseen pienemmän puuntaimen. Tänä  keväänä siinäkin näkyi ensimmäistä kertaa kukkia. Tämä toivottavasti takaa tulevaisuudessa isomman luumusadon ja herkkujen jakamista muillekin.

Hedelmäpuiden kukkiminen on parasta keväässä.