lauantai 20. helmikuuta 2021

Peloista, jännityksestä ja rohkeudesta

Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.
Pelot ja jännitys kuuluvat elämään, kunhan eivät rajoita toimintakykyä. Olen parin viimeisen viikon aikana jutellut peloista ja jännityksestä useamman henkilön kanssa eri yhteyksissä. Olen miettinyt, että onko se heikkouden osoittamista, jos kertoo pelkäävänsä tai jännittävänsä? Siinä asettaa itsensä haavoittuvaksi maailmassa, jossa pitäisi pärjätä mahdollisimman rohkeasti. Vai pitääkö? Itse koen, että sanoittamalla pelot ja jännitykset, teen niistä konkreettisia haasteita, jotka voin selättää.

Olen myöntänyt uuden työn pelottaneen ja jännittäneen, mutta samalla innostaneen ja inspiroineen. Luonnollinen reaktio. Sain ystävältäni ennen joulua lahjaksi lastenkirjan, joka käsittelee pelkoja, mutta luin sen vasta muutamia viikkoja sitten. Kaiken uuden äärellä oli ennen joulua niin paljon tunnemyllerrystä, että herkistyin jo pelkän takakannen luettuani. Päätin, että palaan kirjaan, kun elämä on alkanut asettua uomiinsa.

Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.

Kirja on Stefan Mählqvistin kirjoittama ja Tord Nygrenin kuvittama Tule minun yöhöni, tule minun uneeni vuodelta 1979 (Kom in i min natt kom in i min dröm, 1978). Kirjassa on pieni poika, joka kertoo vanhemmilleen kylväneen taikasiemenen olohuoneen matolle. Hän tahtoisi saada siemenen kasvamaan, mutta äiti kieltää ehdottomasti kaatamasta matolle vettä. Poika sylkee salaa matolle, jotta siemen saisi edes vähän kosteutta. 

Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.

Yöllä poika herää vesihanan tiputukseen ja löytää olohuoneesta vihreän velhon. Yön hiljaisuudessa pienetkin äänet ovat voimakkaita ja mielikuvitus ruokkii pelkoja. Poika haluaisi velhosta eroon, mutta velho sanoo, ettei poika pääse koskaan eroon hänestä, jos tämä pakenee tilanteesta.

"Minua pelottaa nyt ja minulla on paha mieli."
"- Se ei käy laatuun, velho sanoi. On vain yksi keino. Tule minun mukaani. Luota vain minuun. Saat tavata kaikki pelkosi matkalla. Ja kun olemme kulkeneet kaiken läpi olet jälleen oma itsesi."
Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni.
Kirja ei kerro mitä poika pelkää. Pelot käsitellään kokonaan kuvitetulla aukeamalla ilman tekstejä. Näin katsoja (lapsi tai aikuinen) tulee käsitelleeksi omia pelkojaan. Kirja on äärimmäisen hienosti kuvitettu ja pelkojen aukeamalla on hyödynnetty ideaa Pablo Picasson Guernica -maalauksesta (1937). 
Pablo Picasso: Guernica, 1937, öljymaalaus. Museo Reina Sofia, Madrid. Kuva: Wikipedia.

Picasson maalaus kuvaa Espanjan sisällissodan aikana tehtyä natsi-Saksan ilmavoimien pommitusta Baskimaahan 26. huhtikuuta 1937. Pommitus tuhosi Guernican kaupungin lähes kokonaan ja hyökkäyksessä kuoli arviolta 1700 siviiliä. Guernican pommitus oli siihenastisen sotahistorian suurin ja tuhoisin ilmapommitus.

Rohkeudesta

Pelkojen ja jännityksen rinnalla olen pohtinut rohkeutta. Mielestäni suurinta rohkeutta on se, kun pystyy sanomaan ääneen tai myöntämään itselleen, että ei pysty johonkin. Rajojen vetäminen itselleen on mielestäni terveellisintä rakkautta itseään kohtaan. Sitten on niitä hetkiä, kun joku toinen kysyy: "Oletko varma? Mietithän vielä? Nuku yön yli", kyseenalaistamatta kykyjäsi, mutta pitämällä sinusta huolta. Muistuttamalla, ettei ihmeisiin tarvitse pystyä.

Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.

Olen luonteeltani optimisti, joka puskee asioita eteenpäin ajatuksella "Laitetaan tämä toimimaan". Sitten mietin, mitä askelia pitää tehdä, jotta visio saadaan toimimaan. Kaikkeen ei onneksi tarvitse pystyä yksin, kun uskaltaa kysyä apua. Huomaan myös hieman sisuuntuvani siitä, jos joku luovuttaa yrittämättä. Minä tarvitsen todistettua näyttöä siitä, ettei joku asia toimi tai ettei sitä saada toimimaan, ennen kuin luovutan. Jos suostun luovuttamaan vielä silloinkaan. 

Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.

Olen optimisti, mutta olen parhaimmillani altavastaajan tilanteissa. Vaikka tilanne kauhistuttaisi, tähän liittyy myös äärimmäistä uteliaisuutta ja jatkuvaa halua oppia. Samuli Putro sanoitti Puoli seitsemän -ohjelmassa tilanteen hyvin:

"Jotkut ihmiset on hirveän hyviä loistamaan. Mutta mulla ei oo koskaan ollu sellanen olo, että mä oisin kauheen hyvä loistaja, vaan enemmänki mulla on semmonen olo, että sillon ku on semmonen olo, niinku vähän siellä pohjalla, niin sillon se laittaa yrittämään. Et semmonen tietynlainen underdog-identiteetti on sellanen, joka pistää yrittämään. Mussa on voimakkaampi se olo, että mä haluan näyttää kuin se, että hei kattokaa kaikki mua, et nyt mä oon täällä ja nyt mä oon hyvä. Mulla ei oo semmosta hyvän kokemusta itsestäni, mikä ei oo sama asia kuin et mä ajattelisin itseäni sysipaskana, mut mä toimin sillon, kun mulla on semmonen olo, että mun täytyy keksiä jotain uutta. Mä oon toiminnallinen ihminen."

Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.
Tord Nygren: Tule minun yöhöni, tule minun uneeni. Yksityiskohta.

Ihmeisiin ei sentään tarvitse pystyä, mutta Putron sanat tiivistävät mietelauseen, jonka mukaan "On rohkeutta turvautua ihmeeseen, joka sisälläsi asuu. Olet enemmän kuin aavistat." Pelkoja päin kulkeminen on voimauttavaa, kun huomaa lopulta selvinneensä. Mutta rajat ovat rakkautta tässäkin tapauksessa: asettaa ne sitten itse tai muistuttaa niistä joku muu.

2 kommenttia:

  1. Tämä(kin) oli hyvä kirjoitus, tällä kertaa pelkojen voittamisesta ja samalla niiden luonnollisesta osasta elämässämme. Pelkoja pitäisi enemmän tarkastella sen sijaan, että niitä yrittää kiiresti ratkoa tai vältellä. Huono minä olen sanomaan, mutta jotain tässä lyhyessä elämässä olen onneksi jo oppinut. Rohkeus on sitä, että uskaltaa. Tämä lause rohkaisee astumaan pelkoja kohti, vaikka sitten muutamien, kymmenien tai satojen nukuttujen öiden jälkeen.

    Kauniit kuvat tuossa kirjassa, heräsi itsellekin mielenkiinto lukea se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämäkin kuuluu osaksi opittua(?) suomalaista kulttuuria, että pitäisi olla loppumattoman sisukas ja reipas, voittaa pelot ja vaikeudet itse eikä "itkeä turhanpäiviäisiä". Hyvin sanottu: "rohkeus on sitä, että uskaltaa"; sanoa ääneen pelkonsa, mennä pelkoja päin ja toisaalta perääntyä silloin, kun siltä tuntuu. Miettiä tunteitaan, ja toivottavasti kukaan ei joutuisi tekemään omia tunteitaan vastaan. Tässä järkeä kunnioittavassa yhteiskunnassa tulisi muistaa myös tunteiden merkitys, sillä ne vaikuttavat voimakkaasti jokapäiväiseen elämään arkitasolla.

      Poista