Galleria Ars Liberassa päättyy tänään näyttely Eristyshuone. Näyttely on koottu Valmed ry:n jäsentaiteilijoiden teoksista. Teemat käsittelevät korona-ajan tuomia rajoituksia, eristystä ja sen vaikutuksia. Monet teoksista ovat syntyneet vuoden 2020 aikana ja dokumentoivat siten erikoista (edelleen jatkuvaa) ajanjaksoa.
 |
| Roberto Fusco: The time we weren't there, 2020, 3-channel (synced) video. |
Roberto Fuscon teos The time we weren't there näyttää tyhjiä ja hiljaisia aukionäkymiä Roomasta. Aukioita, jotka ovat aiemmin kuhisseet elämää ja täyttyneet ihmisvilinästä. Näkymät pysäyttävät. Kaupungit on rakennettu ihmisiä varten, mutta nyt Fuscon teos tiivistää sen, mikä meille on ollut yhteistä ympäri maailmaa: kielletyt kokoontumiset, sulkeutuminen pieniin tiloihin, tapaamisten rajoittaminen. Katoaminen kaupunkikuvasta. Jokainen on joutunut opettelemaan ja hyväksymään uudenlaista arkea. Tasapainoilemaan rajoitusten tuoman epävarmuuden ja jaksamisen kanssa. Ihmisiä on ikävä, kohtaamisia on ikävä, luonnollista kosketusta on ikävä.
 |
| Heidi Kirjavainen: The Beginning of the End, 2016, pigmenttivedos alumiinikomposiittilevylle. |
Heidi Kirjavaisen valokuvat ovat pelkistettyjä kommentteja maailman tilanteeseen. The Beginning of the End -kuvassa ohuet tikut seisovat vedessä, joista neljäs on palanut jo miltei loppuun. Ohut savuvana leijailee ylöspäin. Tausta on kuin tyhjyyttä, katse ei kohdistu mihinkään. Kun kaikki ovat palaneet loppuun, ei jää jäljelle kuin tyhjyys. Voiko katoamisen pysäyttää? Hiljainen, mutta voimakas kannanotto maailman tilasta.
 |
| Tuukka Pasanen: Kuuleeko kukaan?, 2020, installaatio. |
Tuukka Pasanen oli asettanut esille installaation Kuuleeko kukaan? Puhelimen vieressä oli pieni muistio, johon oli koottu yleisiä numeroita: palokunta, apteekki, isännöitsijä, Kela, lääkäri, numeropalvelut, pankki, posti, taksikeskus ja talonmies.
Ymmärrys siitä, kuinka koronavuosi on vaikuttanut ihmisten arkeen ja mieleen tekee Pasasen teoksesta vielä ajankohtaisemman. Puhelimella sai soittaa annettuihin numeroihin. Vanha puhelin oli jo itsessään kaunis, ja numeroiden pyöritteleminen sai aikaan pienen kaipuun entiseen. Toiselle soittaminen oli kokonaisvaltaisempi hetki: numeroita muistettiin ulkoa, puhelimen luuri tuntui käteen istuvalta (yksikään älypuhelin ei voi mielestäni täyttää samaa tunnetta, vaikka kuinka markkinoisivat), puhelu suoritettiin puhelinpöydän ääressä ja puhelinsoitolle annettiin aikaa.
Pasasen teoksessa ei ollut ystävien ja läheisten numeroita, vain välttämättömät "hätänumerot". Puhelimen toisessa päässä vastasi matala miesääni, joka kuulosti apealta ja alakuloiselta. Kommentit olivat runollisia, mutta vahvistivat alakuloisuutta. Soittaessani talonmiehelle mies kertoi, että "On helpompi puhua tähdistä ja maailmankaikkeudesta kuin antaa pala itsestään." Poikkeusaikana ei saa unohtaa inhimillisyyttä ja läheisyyden merkitystä meille kaikille. Vanhusten tilanteesta puhuttiin viime vuonna paljon: mitä heille käy, kun välttämättömimmätkin tapaamiset rajattiin minimiin.
 |
| Maria Kärkkäinen: Väli(ssä)tila ja valo, 2020, installaatio. |
Maria Kärkkäisen installaatio on kuin kolmiulotteinen maalaus. Väli(ssä)tila ja valo leikkii kahden maailman välillä sekä teoksen nimellä että ulkomuodolla. Olohuoneen seinä on UV-laminoitu suurkuvatuloste, seinälle asetettu taulu Hämärän huoneen ihme on camera obscura-toteutus ja valkoista puuvillaverhoa heiluttaa kevyesti lattianrajaan piilotettu tuuletin. Tunnelma ei ole niin lohduton tai loputon kuin muissa näyttelyn teoksissa. Valon ja hämärän yhdistelmä on jännittävä. Kärkkäinen on osannut luoda pieneen tilaan oikeilla elementeillä maailman, joka on auki vaikka muu maailma olisi suljettu. Teos hengittää tuulenvireen mukana ja saa näyttelyn luonteeseen toivon, että kyllä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti