Löysin kaappeja siivotessa vanhat opiskeluaikaiset lasitaulut, jotka tein ollessani työharjoittelussa (2008) paikallisella lasitaiteilijalla. Lasi ei ollut materiaalina minun juttuni, huomasin sen pian, mutta olen iloinen että kokeilin.
Piirtämisestä olen sen sijaan aina pitänyt, vaikka en ole tarttunut kynään piirtämismielessä todennäköisesti vuoden 2014 jälkeen. Se vaatisi aikaa, jota en ole saanut itsestäni irrotettua. Muistan, että monet opiskelukaverini inhosivat valkoisten kipsipäiden jäljentämistä, tunnista toiseen, päivästä toiseen, mutta minusta se oli mukavaa. Se oli viivojen avulla tutkimista, käden ja silmän yhteispelin etsimistä. Tiedän, että pärjäisin varmasti hyvin Pietarin tai Firenzen taideakatemian piirustustunneilla, jossa ensimmäinen vuosi harjoitellaan pelkkää viivaa, ennen kuin edes kosketaan väreihin. Toiseksi, en ole kovin hyvä värien kanssa. Olen jumahtanut piirtämisessä mustavalkoisuuteen.
Nautin äärettömästi myös elävän mallin piirtämisestä. Nopeat croquis (krokii) piirustukset olivat parasta harjoitusta oleellisten viivojen etsimiseen. Croquis-tunnit taidettiin aloittaa 20 minuutista ja vähitellen malli vaihtoi asentoa viiden, kahden ja minuutin välein. Mitä lyhyemmäksi aika hupeni, sitä tärkeämpää oli silmän ja käden nopea yhteistyö. Aluksi piirtäminen tuntui hankalalta ja hitaalta, mutta toistot tekivät hyvää. Kun lopulta pääsi flow-tilaan, tunne oli upea.
Muistan, että ensimmäinen elävän mallin piirtämistunti jännitti etukäteen todella paljon. Kuinka sitä voisi keskittyä piirtämiseen, kun kohdehenkilö on alasti? Tilanne oli kuitenkin hyvin luonteva, ja opettaja totta kai vaikuttaa tilanteeseen paljon. Piirtämisen alettua huomaa, että piirtäessä ei katso kohdetta "luonnollisesti", vaan sitä katsoo henkilöä ääriviivoina ja muotoina. Esineellistämisellä on sanana huono kaiku, mutta piirtäessä siinä kävi itselleni noin: en ajatellut, että siinä on alaston mies tai nainen, vaan sitä miettii vain viivoja, käsien ja vartalon väliin jääviä tyhjiä tiloja, ihan samalla tavoin kuin asetelmaa piirtäessä.
Taidehistorian opintojen aikana osallistuin kerran Jyväskylän taidemuseon järjestämälle elävän mallin piirustuskurssille. Aktiiviset opiskelijat järjestivät myös drink & draw -tapahtumia baarissa, jossa sai halutessaan juoda ja piirtää saman illan aikana. Nämä kaikki olivat julkisissa tiloissa järjestettäviä piirustustapahtumia, jolloin mallit eivät tietenkään olleet alasti. Tilaisuudet toivat kuitenkin mukavaa vastapainoa teoriaopinnoille. Tiedän, että Kuopiossakin on järjestetty ainakin muutamia drink & draw -iltoja.
Lasitaiteilijan opissa huomasin, että lasi on todella vaativa ja samalla herkkä materiaali. Pelkkä lasin leikkaaminen suoraan on oma haasteensa. En saanut luovuuttani irrotettua lasin tasolle, joten tekeminen jäi näpertelyksi (muutama pieni tiffany-työ). Nämä lasitaulut ovat kuitenkin onnistunut lopputulos, kun keksin "piirtää lasilla".
Käytin mallina koulussa tekemiäni croquis-piirroksia ja sommittelin lasinarua viivojen muotoon. "Lasinarua" saatiin sulattamalla lasia, joka valui katonrajassa olevasta "tynnyristä" alaspäin. Ohut lasivana jäähtyi äkkiä, joten valuvaa lasinauhaa ehti pyöritellä metallikepillä lankamaiseksi ennen kovettumistaan. Niistä naruista sommittelin lasipohjien päälle halutut croquis-kuviot.
Nyt taulut pääsivät seinälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti